maanantai 23. joulukuuta 2013

Makoisaa joulua

Onko myöhäistä laittaa esille joulukarkkireseptiä? Voittehan sitten vaikka ensi jouluna askarrella jos ette halua viettää esim. koko jouluaattoa seisten hellan ääressä kinuskia vahtimassa.

Mun oli itse tarkoitus tehdä nämä jo paljon ennemmin niin olisin voinut niitä jaella ympäri kaupunkia mm. ratsastuksenopettajalle ynnä muille heppaihmisille, mutta sain sitten aikaan sen verran mukakiirettä että jäi keittely eiliselle ja tahmatassuilu tälle päivälle, mutta ehtiipä ainakin huomenna sitten vielä pukinkonttiin läheisimmille.

Tämä resepti sopii kireillekin kukkaronnyöreille, sillä sokeri ei maksa juuri mitään. Eli täysin soppeli vaikkapa meikäläiselle.

PC235139
Jouluisat kermakarkit
Kinuskipohja:
  • 5 dl kuohukermaa
  • 5 dl sokeria
  • 0,5 dl tummaa siirappia

Mittaa kerma ja sokeri kattilaan, sekoita. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää siirappi. Keittele välillä varovasti sekoittaen ainakin tunti, luultavasti lähempänä kahta tuntia vastaa todellisuutta. Huomaa, että kinuski on todella kuumaa ja voi roiskua kiehuessaan, joten varovasti sekoitellaan! Kun kinuski on kauniin ruskeaa ja kiehuu tahmeasti, voit testata kylmään veteen tiputetulla kinuskitipalla, onko se valmista; jos tippa jähmettyy vedessä nopeasti niin että saat siitä muotoiltua pallon, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Hasselpähkinäkarkki:
  • noin puolet kinuskipohjasta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 25 g voita
  • 0,5 dl hasselpähkinärouhetta

Sekoita kuumaan kinuskipohjaan vaniljasokeri, voi ja hasselpähkinärouhe. Kaada valmis massa vuokaan, jossa on voideltu leivinpaperi. Anna jäähtyä. Muotoile jäähtyneestä massasta haluamallasi tavalla karkkeja, voit myös pyöritellä ne vielä hasselpähkinärouheessa (jos käytät karkkivuokia, ehkä kannattaa pyöritellä että karkit irtoavat vuoista helpommin).

Piparinmakuinen kermakarkki:
  • noin puolet kinuskipohjasta
  • 25 g voita
  • 1,5 tl piparimaustetta
  • (2 rkl tummaa kaakaojauhetta)

Sulata voi kuumaksi kattilassa ja lisää piparimauste, ja anna sitten maustetun voin jäähtyä. Lisää seos kinuskipohjaan ja sekoita. Kaada karkkimassa vuokaan, jossa on voideltu leivinpaperi. Anna jäähtyä. Muotoile jäähtyneestä massasta haluamallasi tavalla karkkeja, voit myös pyöritellä ne vielä kaakaojauheessa (jos käytät karkkivuokia, ehkä kannattaa pyöritellä että karkit irtoavat vuoista helpommin).

PC235141
Olisin itse voinut vähän vielä kauemmin keitellä kinuskia, mutta aloin jo pelätä että siitä tulee pian krokanttia (ei ehkä noilla kermamäärillä kovin äkkiä). Keksin tuon piparin makuisen karkin, kun halusin jotain edes etäisesti jouluista. Suunnittelin sille kaveriksi kanelilla maustettuja karkkeja, mutta sitten leivontahyllyllä käsi ojentui kohti hasselpähkinöitä eikä haittaa ollenkaan, hyviä tuli! Kaakaolla päällystetyt piparikarkit on aika hauskoja: ensimmäisenä siinä maistuu muheva suklaa ja kohta karamellista löytyy ihana piparitaikinan maku. Vähän jäi löysäksi tämä massa nyt, eikä siksi namut ole ihan kauneimmasta päästä, mutta sama se: itte tein ja hyvältä maistuu! Tämä satsi lähtee tyhjenneissä teepaketeissa joulutervehdyksiksi perheelle, koska en hoksannut syödä ajoissa tarpeeksi Liidelin jätskiä että olisi saanut rasioita.

Nyt muutamaksi päiväksi onkin tiedossa perheen kanssa hengailua ja useammassakin joulupöydässä istumista. Aamulla säntään vanhempien luo Lumiukkoa katsomaan Pentin kanssa, sitä ei saa missata! Oli lunta tai ei, joulu on sitten kun telkkarista tulee Lumiukko.

Hauskaa joulua kaikille! Lunatic ja Nekkutic lähettävät myös terveisiä, ottakaa mallia :)

PC225113

maanantai 16. joulukuuta 2013

Jotain jotain jotain

PC135105

Hämmentävää, miten nopeasti rytminsä saa sekaisin olemalla vähän illalla töissä ja vähän aamulla töissä ja vähän ehkä päivällä siinä välissä. Koko ajan on aika pihalla siitä, paljonko kello on ja koskas pitikään taas johonkin. En ihan rehellisesti ymmärrä, miten vuorotöitä tekevät osaa/pystyy siihen, vaikka läheltä saankin seurata.

Mun viikkoon sisältyy aika jännittäviä asioita, joista yksi on varmaankin pankissa käynti. Haha, todella jännittävää vai mitä. Ei vaan kun mun verkkopankkitunnukset päätti lakata toimimasta ja pitäisi vuokra maksaa. Mutta on tässä ihan oikeastikin jännää esimerkiksi se, moneenko tänään pitää olla iltatöissä, kun huomenna olisi tärkeää olla skarppina. Lisäksi on jännää se, että nyt se Sannu vihdoin ja viimein tulee kotiin ja on jo ehtinyt lupautua mulle tallityttökaveriksi! Luvassa rutkasti laatuaikaa tyttöjen kesken, typerä Ranska kun on vienyt toisen sydämen ja me täällä Suomen päässä saamme odotella. Siis oikeasti, Seinäjoki vs. Pariisi, mitä eroa? Niillä on Eiffelin torni mutta meillä on kuitenkin Lakeuden risti! Alvar Aalto, anyone? Versailles vs. Uppalan ja Törnävän kartanot…

Kissat ne vaan jatkaa painia ja rallitusta. Luna on onnistunut jo aika monen tempun opettamisessa Nekulle, driftaus sujuu jo suvereenisti ja tällä hetkellä työn alla on ovenpieliloikat. Parkouria Nekku ei ole vielä testannut, mutta Luna esittelee seinäjuoksua kyllä aika usein. Varsinkin ovesta on hyvä ottaa vauhdikas suunnanmuutos, kun joku nukkuu oven takana.

Joululle en muuten ole ehtinyt hirveästi uhrata ajatuksia tai aikaa (enkä rahaa, mutta ei sitä olisikaan, joten sikäli hyvä). Oletan kuitenkin että tämä sinkoilu huomisen jälkeen vähän helpottaa ja ehtisin kaivaa jouluvalot esille (laitoin ne viimeksi kaappiin kai huhtikuussa, kun oli synttärit). Sekin muuten on jännää, miten saan ne ripustettua kun apulaisia onkin kaksi ja piuhoja täppäileviä etutassujakin neljä. Ratsastaminen on nyt vähän jäissä kuten koko lakeuskin, mutta torstaina on sentään maneesipäivä. Huomaako että punainen lanka nyt puuttuu tästä postauksesta? Ei se mitään, voisinkin nyt siirtyä jonkin sortin ruokahommien puoleen. Nämä pari tuntia ennen töihin lähtöä menee aina niin äkkiä että saan pian nähdä nälkää siellä kun en ehdi tehdä evästä.

Mutta tulipa höpötettyä tännekin jotain. Hmm, laatu A+, mutta menköön. Oon kuitenkin luvannut olla vain hauskin ja taitavin.

Ps. Joskus varmaan jaksan alkaa keksiä noita tunnisteita tänne uuteen blogiin, mutta toistaiseksi vielä meditoin asiaa. Itse tykkään tageista, niiden avulla minäkin löydän täältä sitten asioita. Mutta toistaiseksi pärjännemme ilman, kun tekstejäkin on peräti viisi.

Pps. Kohta alkaa päivä pidentyä! Sitten kevätsurina tulee ja sekoittaa loputkin välimerkit!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Tyypillistä

Mä osasin odottaakin, että kun lupaudun jonnekin muualle töihin hetkeksi aikaa, alkaa “oikeita” töitä napsahdella postiin. Että ensin istun tyhjän panttina ynnäämässä laskujen yhteissummia ja kasvattamassa kriisitasoja ja sitten kun olen kriisikiireapulaisena myöhäisiin kellonaikoihin, saisi myös herätä aamulla skarppina ajattelemaan laki- ja lääketiedepainotteisia tekstejä. Vaikka eipä siinä, ihan mielelläni olen töistä väsynyt, se on mukavaa vaihtelua stressiväsylle.

Tällä viikolla ei kyllä suuremmin ehdi treenaamaan. Onneksi heppahommat on hoidossa vallan onnellista kautta tälle viikkoa niin voin sitten viikonlopulle vasta suunnitella jotain sellaista ohjelmaa. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin varmaan tämänkin ajan voisin käyttää joogamatolla enkä koneella nököttäen, mutta kun tällainen kirjoitteluhomma nyt vaan sattuu kiinnostamaan juuri nyt enemmän. Vaikka en mä kyllä tiedä tuleeko tähän mitään sisältöä. Se ei onneksi varmaan ketään kauheasti yllätä!

PC115099

Tämä kissojen nukkumisrytmi on kyllä jännä asia. Lunallahan on hyvin täsmällinen sisäinen kello, jonka perusteella se sitten vaatii ruokaa myös aamuyöllä. Koska talouden miespuolinen ihmisjäsen tulee usein viiden ja kuuden välillä aamuyöstä kotiin, Luna on oppinut saamaan tuohon aikaan ruokaa. Niin myös silloin kun kaikki neljä perheenjäsentä onnellisessa rauhassamme nukumme yhteistä yötä, yleensä kello 05:28 kuuluu ensin tömps, kun Luna hyppää sängystä ja sitten nopea skriips, kun hän vetää kynnellä kaapin ovea pitkin. Jos pikaskriips ei näytä tuottavan tulosta, siirrytään tarmokkaaseen kestoskriipsailuun, jolloin peitto usein lentää pois ja emäntä nousee ruokintapuuhiin, koska se on ainut tapa saada joskus vielä sen yön aikana unirauha. Seuraavan kerran neiti Lundström on tottunut saamaan ruokaa kello 09, joten seuraava herätys tapahtuu viimeistään silloin, huolimatta siitä, mihin aikaan isäntäväki on töistään palannut. Aamuyhdeksän ruokailun jälkeen on leikkiaika ja silloin on melko turha kaikkien yrittää nukkua.

PC115092Hiiweesti wasuttaa!PC115093PC115094

Nekku nukkuu silloin kun Lunakin, mikä on enimmäkseen mahtavaa. Tänä aamuna ei ollut erityisen mahtavaa se, että Lunaa ei kello kuuden eväiden jälkeen enää huvittanutkaan tulla sänkyyn lämmittelemään. Lisäksi pikkuherra saa pari kertaa yössä vauvvatuskohtauksen, jonka aikana käy tukkimassa kehrustaen pieniä viiksikarvojaan meidän neniin ja yrittämässä ilmeisesti löytää maitoa esim. nenänpäästä. Toistaiseksi on jäänyt ilman. Vauvvatukseen liittyy myös hyvin kimeä, raspinen määääähh-ääni – ehdottoman adoraaaaable, mutta kun se kohtaus kestää ja kestää, alkaa jo ärsyttää että voisitko ymmärtää A) ettei isoja poikia enää ruokita tissistä ja B) meillä ei ole maidollisia nisiä.

PC115096

Mutta keskimäärin yöllinen ärsytys ei mielestäni ole juuri lisääntynyt. Miehen mielestä ehkä, koska osa siitä kohdistuu nyt suoremmin häneen, mutta kyllä Lunalla oli yksinäänkin tapana herätellä mua öisin milloin minkäkin syyn takia. Herkkäunisempana minä olin se joka siihen joutui reagoimaan. Mutta kai tuo Tikkunekku kohta lakkaa kaipaamasta maitoa ja malttaa nukkua paremmin. Ja epäilijöille tiedoksi että Nekku on syntynyt syyskuun alussa ja tuli meille 12-viikkoisena, eli äidinmaidon kaipuu on nyt vain hänen omaa höpsötystään. Luna meni ehkä vähän turhan suoraan äidinkorvikkeesta, vaikkei annakaan toisen mönkiä nisää etsien masullaan.

PC115100PC115101

Kahden yhteisen viikon jälkeen herrasväki havaitsi näköjään (ihan äsken) sopivansa sittenkin yhdessä norsunluutornin suosikkipesään. Aika söpöä, ei voi mitään. Isompi puu on ostoslistalla, mutta mun taloustilanne ei tällä hetkellä oikein salli sellaisen hankintaa. Onneksi meillä on toinen pikkupuu, sellainen Nekun värinen, jossa on palloja. Siinä camo-Nekku viihtyy oikein hyvin leikkimässä pitkiäkin aikoja. Joskus sitten se isompi, eipä tässä hätiä.

Mä luulen että jossain vaiheessa mä pääsen tästä kissapäiväkirjanpitovaiheesta yli, mutta toistaiseksi kamera lauleskelee aika paljon noiden karvaeläinten suuntaan ja haluan noita kuvia julkaista. Vastapainoksi laitetaan tähän Marilta varastettu kuva meikäläisestä synttäribileissä. Illan teema taisi olla “Not bad – Good enough”, ja näitä ilmeitä löytyy yhden Canonin muistikortilta 1-2…

notbad

Nyt täällä söpöstely loppui ja paini alkoi ja mäkin taidan keritä vähän oikaisemaan paikkoja pikaisesti ennen kuin yksi kissanainen tulee visiitille. Palathan siis taas, Tschüss!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Täyttyneitä unelmia

Luna oli mulle pitkäaikaisen unelman täyttymys: vihdoin oma kissa, joka asuu mun kanssa mun luona. Toivoin, että saisin hassun ja persoonallisen kissan, joka tykkää jutella ja olla sylissä. Sain ainakin kaikkea sitä ja vähän enemmänkin. Luna on aina ollut ihan pöpi ja sen touhujen seuraaminen on tuonut ihan älyttömästi sisältöä meidän elämään. Never a dull moment! Se on aina viihtynyt lähellä ja ollut unikaverien ykkönen. Lisäksi se on kova toimittamaan. Sen sosiaalisuus ja seurallinen luonne sai mut uskomaan että se varmasti tykkäisi eläinkaverista, kunhan se kaveri vain ymmärtäisi, mitä Luna siltä haluaa: leikkiä ja seurustelua. Kaikki meillä käyneet eläinvieraat eivät ihan ole olleet samalla sivulla Lunan kanssa näissä jutuissa.

Ja mä haaveilin, että kun Luna saisi ihan oman, pysyvän kissakaverin, ne voisi leikkiä keskenään, tulla hyvin toimeen ja olisipa maailman suloisinta jos niistä tulisi niin läheisiä että ne pesisivät toisiaan mutta tykkäisivät kuitenkin meistä ihmisistäkin vielä. Ja sitten tuli Nekku, joka sulatti Lunan sydämen olemalla vähintään yhtä touhukas ja leikkisä ja rohkea. Ja se sulatti meidän sydämet olemalla seurallinen ja läheisyydenkipeä ja hirmu kiltti pikku kehrustaja. Ja sitten kun yksi päivä sammuin viltin alle sohvalle ja heräsin siitä kahden kissan alta, kuulin kaksi pientä prrrrausta ja sain katsella läheltä helliä aamupesuja, musta tuntui että tässä on nyt kaikki se mitä ikinä halusin.

Eilen meillä kävi lauma isompia ja pienempiä perheenjäseniä kisua katsomassa ja toivatpa mukanaan uusia lelujakin. Reilun tunnin kauhean touhuamisen jälkeen vieraiden lähdettyä kissat meni sängylle nukkumaan, Nekku maailman pienimmällä kerällä ja Luna tassut muhvissa. Kömmin itse sohvalle töllön ääreen ja kohta Luna hiippaili mun syliin. Se tälläsi itsensä hartaudella hyvään asentoon mun syliin ja jäi siihen nukkumaan, kehrustamaan ja leipomaan moneksi tunniksi. Se näytti niin autuaalta, kun sai olla siinä omalla paikallaan ilman joka paikkaan änkevää pikkuveljeään ja nautti täysillä yksin häneen kohdistuvasta huomiosta. Mutta heti kun noustiin sohvalta, se meni katsomaan mitä Nekulle kuuluu ja haastamaan sitä leikkiin. Se vaikuttaa hirmu onnelliselta, kun on huomannut että uuden perheenjäsenen myötä vanhat hyvät asiat on ja pysyy, mutta siihen kaiken hyvän päälle on vielä saanut leikkikaverin, joka puhuu kissaa.

Ja mä olen niin onnellinen, kun mun elämässä on nyt kaksi onnellista, hassua ja persoonallista kissaeläintä, jotka tykkää jutella ja olla lähellä. Nekku ei ole kova sylikissa noin muuten mutta yöllä se tulee aina jalkoihin ja se tykkää kyllä silityksistä ja rapsutuksista kovasti. Siinä missä Luna möngersi pienenä aina syliin tai niskaan, Nekku tulee kyllä viereen muttei ihan ymmärrä sylin hienouksia. Ehkä se vielä oppii, onhan täällä kaksi suosiollista syykkyä.

PC055059PC055062PC055063PC055068PC055069PC075073

Karvojen määrä on myös ennakko-odotusten mukaisesti kasvanut. Salama vielä liioittelee sitä, mutta onhan niitä. Mutta koska karvat tässä tapauksessa tuo onnea, ostetaan sitten lisää tarraharjoja. Uskoisitteko muuten, että vuorotyöläisen nukkuminen on ollut kahden kissan taloudessa helpompaa kuin ennen? Ja Lunankin ajoittainen nirsoilu ruoan suhteen on vähentynyt, kun puolien pitämisestä on tullut tärkeämpää. Nekku nimittäin kyllä imaisee neidon eväät alta aikayksikön, jos ne jää lautaselle. Hiekkalaatikossa on kyllä ihan eksponentiaalisesti enemmän siivottavaa, mutta hyvä hiekka pelastaa. Jos johonkin kannattaa sijoittaa niin hiekkaan!

Joko tulee kissajutut korvista? On mulla hetkittäin jotain muutakin elämää. Esimerkiksi huomenna menen pätkätöihin jouluapulaiseksi keräämään vähän lisärahoitusta elämää varten. Perjantaina olin bileissä! Ja tänään hermostuin yllättäen Wordiin, joka ei kerta kaikkiaan toiminut ja olin jo kauhun partaalla kunnes muistin nuo kauniit sanat: Tag editor. Ja elämä voitti taas. Nyt taitaa olla aika tehdä vähän maastavetoja kahvakuulalla kissoja väistellen. Eli ympyrä sulkeutuu ja taas palattiin kissoihin.  Oh well, semmosta se on, kun on kissapöpi.

torstai 5. joulukuuta 2013

Nimitic

Kun oltiin saatu Marin kanssa päätettyä, että me ihan oikeasti hyvästellään meidän vanhat blogit, oli blogipohjan säädön jälkeen jäljellä vielä se kaikista vaikein: nimi. Tän blogin työnimi oli mielikuvituksellisesti Hoo ja itse asiassa osoitekin oli aluksi eri. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuskin kukaan liittyy lukijaksi tai jättää liittymättä nimen takia, jos sisältö miellyttää. Tai olin, kunnes tuli aika valita uusi nimi, ja hups vaan miten monta viestiä aiheeseen liittyen saatiin palloteltua.
Alkuperäinen idea oli että sen pitää olla yksinkertainen. Seuraava idea, varsinainen kuningasidea, oli että senhän voisi vääntää jostain mun suosikkikirjan nimestä. Joten eikun miettimään, mikähän olisi hyvä:
  • Elämä, maailmankaikkeus ja Hanska
  • Hanskan pitkä, pimeä teehetki (tai vaihtoehtoisesti Sielun pitkä, pimeä Hanska)
  • Enimmäkseen Hanska
  • Järki ja Hanska
  • Hanskan romaani
  • Humiseva Hanska
  • Kynsin Hanskoin
  • Vielä yksi Hanska
  • Hanskamysteerio
  • Paholaisen Hanska
  • Kauhujen Hanska
  • Hanskateksti
  • Hanskoja ja huijareita
  • Hanska kotona ja kilpailuissa
  • Hanska vuoden verran
  • Oman elämänsä Hanska
  • Valon Hanska
  • Hanska, tulisydän
  • Laukkaa kauas, Hanska
  • Hanska paikallaan
  • Hanska out there?
  • Vihreä Hanska
  • Hanskan salaiset unelmat
  • Hanska on pahin
  • Rehellinen Hanska
  • Jumalainen Hanska
  • Hanskan varjo
  • Hanskanaivot
  • Hanskaspotting

Aika yksinkertaisia, vai mitä? Lopulta päähän pälkähti Hannatic ja sehän oli sopivan yksinkertainen ja meikäläismäinen. Ja mikä ihmeen -tic? Monet tietääkin, että kun kissani Luna tuli meille, sanottiin kaikille, että jos se osoittautuu ihan kaheliksi, voidaan sanoa että Luna on short for Lunatic. No olihan se vähän pöpi. Ja yllättäen se –tic on sitten pitänyt liittää kaikkeen, on pöpitic, sakiatic, höpötic. Luonnollisesti myös uusi kissa on Nekkutic ja samalla logiikalla allekirjoittanut on Hannatic. Lisäksi meidän perheessä on hirveän paljon –strömejä, kun Lunasta vääntyi Lundström. Taidetaan olla vähän höpselströmejä, mutta ei anneta sen häiritä.

PC055056

Kirjoitan tätä postausta yhdessä Nekkuticin kanssa. Nekun mielestä tekstini on vallan lumoavaa. Hän on kova poika koodaamaan ja olenkin oppinut, että läppäriä ei kannata ehkä jättää valvomatta auki edes teemukin täytön ajaksi. Nyt hän malttoi hetkeksi siirtyä unten maille, niin saan tämän ehkä kirjoitettua loppuun tänään. Ja ehkä haettua lisää teetä.

PC055057

Lupasin paljon kuvia kissanpennusta, joten voitte varautua niihin. Laadusta en takaa mitään, sillä on hyvin hyvin pimeä ja lumeton joulukuu ja meidän olkkarin kattovalo vielä päätti ilmeisesti sanoa vuosikymmeniä kestäneen sopimuksensa irti eikä suostu toimimaan lampunvaihdosta huolimatta. Ja koska mulla ei ole ollut rahaa ostaa sitä 1.8 putkea niin kittilinssillä täällä pimeässä on aika epätoivoista saada varjonvärisestä, eläväisestä kissasta kovin laadukkaita kuvia. Sisäinen valokuvaajani itkee verta, mutta salamasta sitä valoa saa, onneksi en kirjoita mitään valokuvausblogia!

tiistai 3. joulukuuta 2013

All aboard!

Hei kaikki ihanat, jotka eksytte tänne. Tämä on uusi Hanskala, entistä ehompi ilman menneisyyden painolastia. Sisältö tuskin muuttuu entisestä, koska allekirjoittanutkin pysyy samana, mutta täällä voi olla vähän helpompi hengittää. Säädän varmaan ulkoasun kanssa vielä, kun kerran voin, mutta älkää antako sen häiritä.

Uuden blogin kunniaksi ensimmäinen listauspostaus! Nehän on aina parhaita. Enjoy:

Tykkään:

  • eläimistä. Ihan hirveästi. Erityisesti kissat, koirat ja hevoset ovat sydäntä lähellä, mutta en ole nirso.
  • mun perheestä. Ihan hirveästi. Mulla on kaksi vanhempaa, kaksi isoveljeä ja jälkimmäisillä omatkin perheet, ja kaikki on mun suosikkeja. Sen takia asun kaikista maailman paikoista Seinäjoella; että saisin olla lähellä heitä kaikkia.
  • mun omasta miehestä, joka asuu täällä mun ja kissojen kanssa. Enemmän kuin mistään muusta. Se on maailman kuumin ja komein ja kiltein ja sillä on jalkapalloilijan reidet.
  • kielistä. Olen ammatiltani kääntäjä, teen freelance-hommia kotitoimistostani päin.

Harrastan:

  • ratsastusta. Olen entinen hevosenomistaja, nykyinen kuntoutuspotilas, joka ratsastaa lainahevosilla 1-8 tuntia viikossa. Tykkään käydä pikkukisoissa kopsuttelemassa, mutta en varsinaisesti ole mikään kilparatsastaja.
  • tallihommia. Oleellisesti ratsastukseen liittyen teen myös jonkin verran tallitöitä, joihin liittyen pääsen bondaamaan tallin kolmen hevosen lisäksi siellä asuvien kissojen ja koirien kanssa. Ja koska olen hurjan eläinrakas, tämä on pelkkää plussaa.
  • lenkkeilyä.
  • pilatesta sekä hevosen selässä että matolla. Varsinkin hevosen selässä se on suunnilleen muuttanut mun elämän.
  • bloggausta. En ole ehkä maailman tuotteliain, mutta se ei haittaa, koska olen maailman hauskin ja taitavin.
  • futsalin ja jalkapallon paikallisten pelien innokasta katsomista.

Hannatic ei:

  • syö lihaa tai kalaa. Olen kasvissyöjä, ollut lähes koko ikäni.
  • harrasta kalliita vaatteita tai kosmetiikkatuotteita, vaikka olenkin vähän kiinnostunut tyyli- ja kauneusasioista. Osaksi syy on siinä, että epävakailla tuloilla en voi koskaan tietää, paljonko ensi kuussa on laskutettavaa. Mutta osaksi myös siksi, että ennemmin sitten sijoitan rahani vaikka valmennuksiin, fysioterapiaan tai iänikuiseen tatuointirahastooni.
  • tykkää internetin viisaimmista ihmisistä.
  • saa kunnolla päivää käyntiin ilman kahta isoa kupillista teetä. Ainakaan tällaisessa autuaassa tilanteessa, jossa teetä on aina saatavilla. Ehkä olisi eri asia, jos zombit hyökkäisi ja sivistynyt maailma suunnilleen loppuisi.

IMG_0225-61

Näytän suunnilleen tuolta ja jatkossa lupaan paljon kuvia harmaasta kissanpennusta.