sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Täyttyneitä unelmia

Luna oli mulle pitkäaikaisen unelman täyttymys: vihdoin oma kissa, joka asuu mun kanssa mun luona. Toivoin, että saisin hassun ja persoonallisen kissan, joka tykkää jutella ja olla sylissä. Sain ainakin kaikkea sitä ja vähän enemmänkin. Luna on aina ollut ihan pöpi ja sen touhujen seuraaminen on tuonut ihan älyttömästi sisältöä meidän elämään. Never a dull moment! Se on aina viihtynyt lähellä ja ollut unikaverien ykkönen. Lisäksi se on kova toimittamaan. Sen sosiaalisuus ja seurallinen luonne sai mut uskomaan että se varmasti tykkäisi eläinkaverista, kunhan se kaveri vain ymmärtäisi, mitä Luna siltä haluaa: leikkiä ja seurustelua. Kaikki meillä käyneet eläinvieraat eivät ihan ole olleet samalla sivulla Lunan kanssa näissä jutuissa.

Ja mä haaveilin, että kun Luna saisi ihan oman, pysyvän kissakaverin, ne voisi leikkiä keskenään, tulla hyvin toimeen ja olisipa maailman suloisinta jos niistä tulisi niin läheisiä että ne pesisivät toisiaan mutta tykkäisivät kuitenkin meistä ihmisistäkin vielä. Ja sitten tuli Nekku, joka sulatti Lunan sydämen olemalla vähintään yhtä touhukas ja leikkisä ja rohkea. Ja se sulatti meidän sydämet olemalla seurallinen ja läheisyydenkipeä ja hirmu kiltti pikku kehrustaja. Ja sitten kun yksi päivä sammuin viltin alle sohvalle ja heräsin siitä kahden kissan alta, kuulin kaksi pientä prrrrausta ja sain katsella läheltä helliä aamupesuja, musta tuntui että tässä on nyt kaikki se mitä ikinä halusin.

Eilen meillä kävi lauma isompia ja pienempiä perheenjäseniä kisua katsomassa ja toivatpa mukanaan uusia lelujakin. Reilun tunnin kauhean touhuamisen jälkeen vieraiden lähdettyä kissat meni sängylle nukkumaan, Nekku maailman pienimmällä kerällä ja Luna tassut muhvissa. Kömmin itse sohvalle töllön ääreen ja kohta Luna hiippaili mun syliin. Se tälläsi itsensä hartaudella hyvään asentoon mun syliin ja jäi siihen nukkumaan, kehrustamaan ja leipomaan moneksi tunniksi. Se näytti niin autuaalta, kun sai olla siinä omalla paikallaan ilman joka paikkaan änkevää pikkuveljeään ja nautti täysillä yksin häneen kohdistuvasta huomiosta. Mutta heti kun noustiin sohvalta, se meni katsomaan mitä Nekulle kuuluu ja haastamaan sitä leikkiin. Se vaikuttaa hirmu onnelliselta, kun on huomannut että uuden perheenjäsenen myötä vanhat hyvät asiat on ja pysyy, mutta siihen kaiken hyvän päälle on vielä saanut leikkikaverin, joka puhuu kissaa.

Ja mä olen niin onnellinen, kun mun elämässä on nyt kaksi onnellista, hassua ja persoonallista kissaeläintä, jotka tykkää jutella ja olla lähellä. Nekku ei ole kova sylikissa noin muuten mutta yöllä se tulee aina jalkoihin ja se tykkää kyllä silityksistä ja rapsutuksista kovasti. Siinä missä Luna möngersi pienenä aina syliin tai niskaan, Nekku tulee kyllä viereen muttei ihan ymmärrä sylin hienouksia. Ehkä se vielä oppii, onhan täällä kaksi suosiollista syykkyä.

PC055059PC055062PC055063PC055068PC055069PC075073

Karvojen määrä on myös ennakko-odotusten mukaisesti kasvanut. Salama vielä liioittelee sitä, mutta onhan niitä. Mutta koska karvat tässä tapauksessa tuo onnea, ostetaan sitten lisää tarraharjoja. Uskoisitteko muuten, että vuorotyöläisen nukkuminen on ollut kahden kissan taloudessa helpompaa kuin ennen? Ja Lunankin ajoittainen nirsoilu ruoan suhteen on vähentynyt, kun puolien pitämisestä on tullut tärkeämpää. Nekku nimittäin kyllä imaisee neidon eväät alta aikayksikön, jos ne jää lautaselle. Hiekkalaatikossa on kyllä ihan eksponentiaalisesti enemmän siivottavaa, mutta hyvä hiekka pelastaa. Jos johonkin kannattaa sijoittaa niin hiekkaan!

Joko tulee kissajutut korvista? On mulla hetkittäin jotain muutakin elämää. Esimerkiksi huomenna menen pätkätöihin jouluapulaiseksi keräämään vähän lisärahoitusta elämää varten. Perjantaina olin bileissä! Ja tänään hermostuin yllättäen Wordiin, joka ei kerta kaikkiaan toiminut ja olin jo kauhun partaalla kunnes muistin nuo kauniit sanat: Tag editor. Ja elämä voitti taas. Nyt taitaa olla aika tehdä vähän maastavetoja kahvakuulalla kissoja väistellen. Eli ympyrä sulkeutuu ja taas palattiin kissoihin.  Oh well, semmosta se on, kun on kissapöpi.

7 kommenttia:

  1. Ei tuu kissajutut korvista! Antaa tulla vaan :D

    VastaaPoista
  2. Ei tuu kissajutut korvista! Antaa tulla vaan :D

    VastaaPoista
  3. Pikkumies kävi tänään kertomassa Tikrulle kumartuen hyvin, hyvin, hyvin liki, että mennään katsomaan sua ja siellä on Luna-kissa ja Nekku-kissa. Muisti teidän olemassaolon, kun kuuli Lakeuden ristin kellojen soivan. Kertoi Tikrulle, että se on siinä ihan lähellä ja se on sun kello :D Kellot sanoo kuulemman tong, tong, tong :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiiikäää! Miten söpöä <3<3 miten ne pienet tietää niin paljon :)

      Poista
  4. Mitä juurikin he tekee kylpyammeessa?? :D
    aivan ylisöpöjä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tärkeää hoidettavaa siellä oli :D voit kysyä itse muutaman päivän päästä ;)

      Poista

Kerro!