sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Välipäiväsunnuntain sekalaiset höpinät

Välipäiviä kaikille! Joulu meni meillä perinteisissä merkeissä perheen parissa. Olin kyllä ollut ekstrakilttinä, sillä sain enemmän lahjoja kuin luulinkaan. Rakastan yllätyksiä ja niitäkin riitti paketeissa, ihanaa! Parhaisiin lahjoihin on kyllä kuulunut lomaillen läheisten kanssa vietetty aika ilman töitä ja aikatauluja, ihan tarpeeseen on tullut pieni talvinen breikki kiireen keskelle!

Myös nämä pienet karvakaverit ovat aiheuttaneet kohtuullisen paljon onnellisia huokauksia – näistä on otettu mallia lomapäivien kunniaksi:

PC236669PC236670

Liian söpöjä, sattuu vähän sydämeen! On se vaan niin ihanaa, kun menee nukkumaan ja hetken päästä jalkoihin kömpii pari pientä kisupatteria lämmittämään. Tulee sellainen olo, että jotain olen varmaan tehnyt oikein, kun kelpaan unikaveriksi. Ja välillä käy mielessä, miten outoa on oikeasti nukkua karvaisten eläinten kanssa sulassa sovussa samassa sängyssä. Mutta enimmäkseen ihanaa.

Askartelin vielä joulun kunniaksi parit teemakynnet. Tuli huomattua, että inspiraatiota löytyy kyllä tällaisiin lakkailuihin, kun on värit ja ideat ikään kuin valmiina. Pitänee panostaa jatkossakin jonkun sortin teemoihin, kun lakkauskriisi iskee. Seuraavana vuorossa uuden vuoden kynnet, sitten on hetki ystävänpäivää odotellessa (talvikynsiä tietysti sopisi siihen väliin, se on eri asia kuin joulukynnet!) ja keväästä ei vielä tiedäkään… synttärikynsiä sitten huhtikuussa :D No tässä nämä viimeiset joululakkaukset tälle vuotta:

PC226653PC276684

Näistä tykkäsin molemmista ihan tosi paljon! Candy cane –kynsien kuvausrekvisiitaksi pääsi yksi pieni jämpti-neitokin, ihan vähän vain nosti koirakuumetta tuo visiitti…

IMG_4047-1

Kuva: Mari

Pukinkontista paljastui tietenkin vähän myös kynsihärpäkkeitä ja niiden hankintaan oikeuttava lahjakorttikin löysi tiensä meikäläisen luo… Nyt vain keksimään niille jotain tekemistä!

Tässä tätä kirjoitellessa tuli näköjään vielä jotain liian ihanaa julkaistavaa!

PC286695

Oikeasti, voiko tämmösiä ollakaan? Söpöysyliannostus!

Nyt mua odotetaan jo muualle, joten tämä sekalainen sunnuntaipostaus saa nyt päättyä tähän. Toivottavasti teillä oli kiva joulu! Uutta vuotta odotellessa jatkan vielä lomailua, yhtä työpiipahdusta lukuun ottamatta saan vielä relailla yli viikon! Jeeeee!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulukynsiä

Näin joulun alla kun on vietetty joitakin pikkujoulujuhlistuksia, olen päässyt haastamaan itseni punaisilla kynsillä. Tottahan pikkujoulukynsien pitää olla punaiset! Enkä taida olla kovin kotonani punaisissa kynsissä, siitä kertoo myös punaisten lakkojen vähyys lakkavarastoissani. Joitakin sopivia edes suunnilleen joulunvärisiä onneksi löytyi ja sain askarrella jotain kivaa. Ensimmäisellä kerralla mentiin hieman överiksi ja toisella kertaa onnistuin mielestäni aika hyvinkin. Vielä on kolmannet joulukynnet suunnitteilla, kun nyt vauhtiin on päästy niin pitäähän varsinaisenakin jouluna olla teemakynnet!

Ensimmäiset pikkujoulukynnet näpersin heppatyttöjen illanviettoon. Pienessä päässäni idea kuulosti tosi hyvältä, mutta lopputulos oli ehkä vähän liian täyteen ahdetun oloinen… Ihan hauskat niistä tuli kuitenkin ja näillä mentiin vielä pippaloiden jälkeenkin muutama päivä. Pitäisi vain muistaa, että näin kapeilla kynsillä tulee paristakin jutusta jo nopeasti yliannostus.

PB306486PB306488PB306509

Tuo punainen lakka kuivui kynnellä tummemmaksi kuin luulin ja punainen leima näytti sen rinnalla ihan vääränsävyiseltä. Itse asiassa tuon leimalakan sävy on “wine red”, mutta kuten näkyy, ei se viiniä ole paljon nähnytkään. Leimat ovat Konadin laatasta m3, jonka sain Marilta.

PC206642

H&M Ravishing Ruby | H&M Seductive Red | Konad Wine Red | Color Club On the Rocks | H&M Jo is in the House

Kappas, kun onnistuin ylivalottamaan tuon kuvan aika hienosti! No nyt siitä näkyy edes vähän punerrusta tuosta Konad-pullosta, joka näyttää ihan mustalta livenä. Ei uskoisi että tuosta pullosta tulee noin kirkkaan punaiset leimat! En tiedä, voiko kukaan ottaa mun kynsiharrastusta vakavasti kaikkien näiden Hennes-lakkojen kanssa, mutta voin kyllä kertoa että nämä lakkaukset kesti paljon kauemman kuin monet merkkimerkkilakoilla tehdyt… Tuo hopeinen hologlitter on ollut mun suosikkeja, mutta nyt huomasin sen paksuuntuneen jo aika kurjasti. Olen sitä yrittänyt elvyttää ohentajalla mutta voi olla että joudun etsiä korvaajan pian. Ainakin Dependillä näkyy olevan vastaava, joten Kicksiin täytyy varmaan marssia.

Toiset pikkujoulukynnet näpersin viime viikolla työpaikan hippoihin. Tarkoitus oli alun perin tehdä ihan toisenlaiset lakkaukset, mutta inspiraatio iski yllättäen aivan toisenlaisena ja lopulta kynsille päätyi joulunsävyinen pilvimanikyyri. Mun silmiin nämä punaiset on liian tummia, mutta näillä nyt mennään, kun ei parempaakaan ole sattunut vastaan.

PC146635PC146640(Valkotasapaino, onko se jotain syötävää???)

Halusin ranskislakaksi tuollaisen hienovaraisesti hohtelevan version ihan tavallisen nuden sijaan, koska tässä ei muuta kimallusta nyt ollut ja kuitenkin pikkujouluihin olin menossa. Tuo on muuten ihan täydellinen talvilakka, valkoisen päällä saa ihanan jäisen lumiefektin ja tuollaisena läpikuultavana varmaan käytän sitä toistekin ranskiksen pohjana!

PC206641

Maybelline Colorama Berry Sweet (ikivanha) | H&M Glistening Ice | H&M Ravishing Ruby | Color Club Pretty in Platinum

Pilviefekti onnistui ihan kivasti, tein yhden testikynnen aluksi edellisenä iltana ja sitten mentiin jo täysillä. Pilviäkin aion harrastaa jatkossa lisää, voisin kuvitella että keväällä jotkut ihanat lila-vaaleanpuna-hopea-yhdistelmät voisi toimia kivasti! Vaatiihan se vähän aikaa ja hermoja ja näpertämistä, mutta sellaista se nyt vaan on. Nämä kynnet kestivät kokonaisen viikon lähes virheettöminä, oikean käden keskariin tuli joku pieni kolhu jo parin päivän päästä, mutta muuten ei mitään ongelmaa. Ja taas on käytetty lähes pelkästään halpislakkoja, että lunastan tällä postauksella itselleni oikeuden ostaa jatkossakin söpön värisen henneslakan, jos siltä tuntuu!

Mulla alkoi pari tuntia sitten nyt se odotettu joululomantapainen! Aion syödä ja nukkua ja hoitaa kotihommia, halia kissoja ja miestä sekä paketoida lahjoja. Jouluvalotkin oli tarkoitus laittaa jo kaksi viikkoa sitten, mutta niin ei vaan käynyt, kumma juttu. Seinäjoella on lumi maassa ja pakkanen kiristyy koko ajan, näyttää siltä että saadaan valkea joulu! Aika mukavaa. Ja loma! Wooo!

torstai 18. joulukuuta 2014

valoa

Pimeää on ja synkkää, mutta ilahduin äsken niin hassusta pienestä asiasta, että tajusin tarvitsevani nyt hassujen pienten asioiden listapostauksen.

Tänään on ihan parasta se, että:

- töissä työkaveri komensi mut hetkeksi hierottavaksi silmät kiinni nähtyään kammottavan päänsäryn mun naamalta.
- päänsärky lopulta katosi jostain tuhannesta hoitomenetelmästä lannistuneena ja nyt pystyn peräti katsoa alaspäin ilman että luulen ehkä kasvattavani aivokasvainta kipukeskuksessa.
- muistin kerrankin hakea hautumassa olevan teen taukohuoneesta sen ollessa vielä kuumaa!
- ehdin oikeasti istahtaa hetkeksi kuuman teekupposeni kanssa sen sijaan että touhuan välillä hörppäillen kunnes tee on jäähtynyt ja saan juoda 3/4 jättimukillista kylmää litkua.
- mun uudet lempparihousut on kuin ei housuja olisikaan ja himoitsen enemmän tai vähemmän salaa toisia samanlaisia, ettei koskaan tarvitsisi enää käyttää muita pöksyjä.
- yöllä satoi lunta ja säätiedotteiden pakkaslukemien mukaan se voisi jopa pysyä maassa hetken aikaa!
- Sannu on laskeutunut joululomalle Suomeen ja voin vaikka soittaa sille jos huvittaa.
- sain ensimmäisen osan viikonloppuna tapahtuneen huuto.net-shopping spreen aikana sattuneista vahingoista ja vielä on muutama kimaltava kirje tulossa. Vähän kuin viime hetken joulukalenteri minulta minulle!
- varsinaisesta joulukalenteristani, eli herkullisesta Dumle-kalenterista (jonka mies mulle osti) on jäänyt pari päivää väliin ja saan tänään monta karkkia.
- mun mukissa on glögiä.
- ystävä linkkasi jotain näin ihanaa ja sydän suli (yritin upottaa sitä tähän, muttei onnistunut, joten klik!).

Ajatelkaas, että oikeasti yhdestä synkästä, kipeästä ja pyörryttävästä päivästäkin löytyy lopulta vaan aika monta pientä kivaa asiaa! Enkä minä ole edes mikään positiivarityyppi. Ehkä se on se edessä häämöttävä lomanpoikanen?!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Our dreams make us who we are

Minulla on viime aikoina tuntunut tarttuvan päähän kaikennäköisiä mietelauseita, joihin olen tietenkin törmäillyt lähinnä sosiaalisessa mediassa. Ne laittavat aina vähän miettimään, sitä se mietelause kai tarkoittaakin. Joku on miettinyt ja nyt me muutkin mietitään. En tiedä, osaanko avata niistä syntyneitä mietteitä kovin tarkasti tai ollenkaan, koska ne ajatukset ovat niin käsitteellisellä tasolla, ettei niille ole välttämättä edes sanoja.

CS-Lewis-Quotetheend

Varmaan tämä liittyy siihen, että olen viime aikoina paljon ihmetellyt sitä, millaisia haaveita ihmisillä on ja miten käsittämättömiä ne voivat toisten näkökulmasta olla. Tuskin kukaan voi ymmärtää, miksi jonkun unelmatyö on juuri tuo tai miksi maailmassa tärkeintä jollekin on joku itselle melkein merkityksetön asia. Joku on sanonut, että ilman haaveita ja tavoitteita ei voi kehittyä, mutta tarvitseeko koko ajan niin kovasti kehittyä? Eikö saisi olla ihan tyytyväinen siihen, mitä on juuri nyt? Vaikkei kaikki niin täydellistä aina olisikaan. Vai onko ihan outoa, ettei minulla juuri nyt ole mitään kummempia tavoitteita tai toteuttamista odottavia unelmia? Haluaisin vain saada elellä ihan rauhassa, omaa tylsää arkeani ja suukotella kissoja ja futislihaa, käydä töissä ja tallilla ja tulla kynsilakkauksen itseoppineeksi suurmestariksi. Tai no niin, kai sekin lasketaan haaveeksi, että saisi kaikkea tuota, tästä eteenpäinkin.

Syvällistä tänään, oivoi! Onko kaikilla jo joululahjat hankittuna? Omat ostokset on hyvällä mallilla ja on aivan mahtavaa, että kerrankin olen pystynyt ostamaan rakkaille jotain joutumatta laskemaan joka euroa sydän kurkussa. (Välihuomautus: Luna näkee jotain unta tuossa vieressä, miukuu ja kurnahtelee unissaan. Usein se herää tuollaisesta äänekkäästä unesta vielä äänekkäämmin ja maukuu varmaan puoli minuuttia yrittäessään selvittää unista pikku päätään…) Ainut pulma on sama jokavuotinen,  nimittäin en ole pahemmin miettinyt mitä itselleni toivoisin lahjaksi! En oikeasti tiedä! Kirjoja, elämyksiä, kynsilakkoja, aikaa ystävien kanssa, sellaisia tulee yhtäkkiä mieleen. Epärealistiselta listalta uusia objektiiveja kameraan, tabletti ja ruskeat ratsastussaappaat voisin huolia! Jos jollain sattuu olemaan muutamia ylimääräisiä satalappusia siis. Tai matkalahjakortti, sekin kävisi. Jään jännityksellä odottelemaan, mitä pukin kontista sitten löytyy.

Viikon päästä alkaa epävirallinen joululomakin. Näillä näkymin olen pari viikkoa ainakin pääpiirteittäin vapaalla, sillä välipäivinä ja vuodenvaihteen jälkeen loppiaiseen asti pyhät menevät niin sopivasti, ettei työvuoroja osu meikäläisen kohdalle kuin yksi. Jos pokka pitää, yritän olla myös yrityksen puolella mahdollisimman hissukseen, koska oikeasti voisin tarvita vähän lomaa. Mutta saattaa olla, etten malta, jos tarjotaan jotain mukavia hommia… Vuosien kituutus on niin tarkasti muistissa, etten osaa luottaa tämän hyvän putken kestävän, siksi voi olla vaikeaa lomailla.

P5283961

Tästä tulikin kunnon vanhan ajan sunnuntaipostaus ilman päätä tai häntää. Mauau!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Epävärejä ja kahvia

Avasin koneen ja ajattelin että vielä yhtäkkiä postaan vähän hömppäjuttuja. Löysin kannen avattuani hyvin hyvin kahvitahraisen näppäimistön ja nyt mulla keittää päässä niin paljon että on aika vaikea saada mitään hömppävaihdetta päälle. Olen lähes hysteerisen tarkka tietokoneestani, koska se on mun yksi ja ainut työkalu. Jos sille sattuu jotain, en voi  tehdä töitä enkä näin ollen saa palkkaa. Niinpä sen ääressä ei syödä eikä juoda ja kädetkin pestään ennen sen käyttöä. Sanottakoon nyt vielä että minä en juo koskaan kotona kahvia. Grrrr.

No jos nyt kuitenkin koittaisi jotain hömppäjuttuja. Mulla on pakkomielle löytää kaikille kynsilakoille kaverit, eli parittaa värejä toistensa kanssa. Ostin viime keväänä vähän itsenikin yllättäen tämän Lumenen Gel Effect –lakan, joka on ehkä vähän hiekan värinen, ehkä vähän kullertava, kylmässä valossa violetti ja kaiken kaikkiaan ei oikein minkään värinen metallinhohtoinen epäväri. Rakastuin siihen ihan täysillä, mutta nyt tässä parittamisvimmassa se on jäänyt käyttämättä, kun ei sille ole kavereita. No sitten eräänä päivänä olin Marin kanssa kaupungilla pyörimässä ja löysin Hennesiltä söpön vaaleanpunaisen glitterlakan, jonka kiikutin kotiin. Kotona se vaan ei enää ollutkaan vaaleanpunainen vaan jotensakin epämääräisen kullertavan holohtavan epämääräisen epävärinen. Kysyin mieheltäkin että sano nyt minkä värinen tämä sun mielestä on, eikä sekään osannut sanoa. Jossain vaiheessa aivoissa tapahtui laskutoimitus 1+1 ja tadaa, it’s a match!

PB256462

Kynsi-idealistalla päätin yhdistää sen mustaan tai valkoiseen. Sattumalta sain Marilta kirjakassillisen lisäksi eräällä visiitillä myös pussillisen hutiostoskynsilakkoja ja siellä oli myös Konadin musta, joten päätin että musta sen täytyy olla. Alun perin oli tarkoitus leimata sekä keskisormi että nimetön pitsileimalla, mutta totesin että a) tuo musta levittää leimaa sen verran että siroimmastakin hentoisuusleimasta tulee tosi peittävä ja b) jestamandeera että mustalla leimaaminen muuten SOTKEE. Testileiman ja kahteen sormeen leimaamisen jälkeen olin sitä mieltä että saan kaiken mustan lakkamöhnän hinkattua pois käsistäni ehkä joskus kolmen viikon päästä. No, pari suihkua myöhemmin oli jo ihan kohtalainen siisteysaste, mutta saattaa olla että leimaan mustalla heti taas joskus kahden vuoden päästä. Helmiäismustaa en ole vielä testannut tositoimissa kai.

PB256461

Kun nuo pelkät epäväriset Lumene-kynnet näytti niin surullisilta leimojen ja glitterien vieressä, päätin että niihinhän pitää muuten tehdä mustat pilkut dotting toolilla. Muutaman epämääräisen sotkutöhryn jälkeen totesin, että ehkä se oli huono idea ja tongin epätoivoissani kynsitarraosastoa ja löysinkin tuollaisen mustahopeiset kukkaset. Siihen asti olin koko lakkauksen ajan tuumannut, että tämä lakkaus taitaa joutua mappi ööhön, mutta tarrat  pelasti koko homman ja lopulta päädyin tykkäämään näistä kauheasti.

PB256467

Mustaa on kynsinauhalla mutta olkoon. Heijastuksia tarroilla niin ettei ne näy missään kuvassa kokonaan, mutta olkoon nekin!

PB256453PB256471

Lumene Gel Effect 18 Hiekka hehkuu | H&M Diamond Frost | Flormar QD10 Black Minimalism | Konad Black

+ MoYou London Bridal Collection 07

On se vaan hauskaa se kynsien lakkaaminen. Ei käy elämä tylsäksi. Valokuvaaminenkin on mukavaa, kun voi yrittää tarkentaa mustan pullon mustiin teksteihin ja päätyä tyytymään siihen että tarkennus on edes pullonkaulassa olevassa kissankarvassa. Close enough!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Nuhistaa

Voisiko saada vähän säälipisteitä än-yy-tee-nyt: Oon ihan kipeä! Olen ekaa kertaa sairaslomalla noin en-edes-tiedä-moneenko vuoteen, sillä yrittäjällä ei pahemmin saikkuja ole. Nytkin koko ajan pakko kirjoittaa, vaikka toisesta työstä sentään sain saikkua. Siellä kun on muitakin ihmisiä, täällä kotona töissä vaan minä ja läppäri ja se mies jolta tämä kai tarttui. Onneksi on myös kaksi tuollaista karvaeläintä, jotka hoitavat hyvin.

PB196447

Olen aika konkari poskionteloasioissa, mutta tämä tauti on hämmentänyt jopa meikäläistä siinä määrin, että varmaan joudun vielä marssimaan uudemmankin kerran työterveyteen kyselemään, mikä on normaalia ja mikä ei. Mutta ne on jo niin ällöttäviä asioita ettei niistä nyt enempää, Marin nilkkakuvia voi käydä katselemassa tuolla naapuritontilla jos haluaa huonon olon (mulle tuli vähän).

Vähän kivempana asiana voisin nyt vihdoin mainita uuden eteläpohjalaisen blogiyhteisön, jonka kanssa tulimme maanantaina ulos kaapista. SOblogit kokosivat saman katon alle lauman pohjalaisia bloggaajia ja toivotaan, että saisimme yhteisvoimin viriteltyä mukavia yhteistyöprojekteja niin toistemme kuin alueen yritystenkin kanssa. Sivupalkin logoa klikkaamalla pääset tykkäämään SOblogeista Facebookissa ja meidän yhteinen blogisivu löytyy täältä. Jännitys tiivistyi maanantaina, kun tykkääjämäärät kipusivat hirveää vauhtia ylöspäin. Olisi pitänyt tajuta kehittää jotkut valvojaiset yhteisellä porukalla niin olisi voinut vaikka kilistää aina uuden kymmenluvun rikkouduttua. Vaikka toisaalta, olin kyllä niin huonossa kunnossa silloin, että ehkä parempi olla tartuttamatta koko sakkia.

sobanneri

Sellaista jännittävää täällä meillä. Taidan luovuttaa töiden suhteen tältä iltaa ja jatkaa huomenna tuplateholla. Tehot on kyllä vähän heikoissa kantimissa, mutta eiköhän se viimetippa taas saa puristamaan kaiken irti – niin kuin aina. Siis aina. Joka kerta. Vaikka kuinka tekisin aikatauluja ja piirtelisin kalenteriin hienoja suunnitelmia, kuinka teen kolme tuntia tuossa ja kaksi tuossa ja sitten siihen menee neljä, niin viimetipassa se näppis vasta laulaa oikein toden teolla. Syytetään internetiä. Miksi olet niin täynnä kaikkea kiehtovaa?!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Vahinkokopio

Olen arvatenkin tässä viime aikoina lueskellut kynsiblogeja ideoiden toivossa. Lopulta siinä on tainnut käydä vähän niin, että kaikkia ihania juttuja on niin paljon, ettei mikään kuitenkaan jää mieleen. Eräänä päivänä tässä sitten päätin että nyt on vaaleanpunainen teema, koska jotenkin syksyn tai alkutalven pimeydestä huolimatta tummat “sesonkivärit” ei ole houkutellut. Vaaleanpunaiset lakat riviin pöydälle siis ja siitä valkkailemaan, mikä olisi hyvä. Vähän tuota, vähän tätä ja tuosta vielä leima päälle. Olin halunnut testata cremepohjalle samansävyisellä shimmerillä leimaamista, joten nyt tuumasta toimeen. Kokeilin huvikseni peittävältä vaikuttavaa IsaDoraa tehtävään ja sehän suoriutui oikein mainiosti.

PB196431

Ja hei tökätäänpä pari strassia vielä noihin koristelemattomiin kynsiin. (Ja unohdetaan rasvata kädet ja kynsinauhat…) Ja ihaillaan, aika kivat tuli. Olin oikein tyytyväinen kivaan luomukseeni ja olin näistä vähän ylpeäkin, ihan itse keksin näin kivan idean ja on niin eleganttia että! Aamulla jatkoin taas kynsiblogien surffailua ja törmäsin tähän Sissin lakkaukseen, joka oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt jonnekin aivojen syrjäiseen kolkkaan kummittelemaan. Onhan nimittäin kohtalaisen suora kopio värejä lukuun ottamatta! Leimakin on sama (Konad Square 1), mutta toisinpäin kynnellä.

PB196436

Tuohon pikkurillin kynteen taisi tulla pikakuivattajan mukana tekstuurista joku hötö, joka ottaa näissä kuvissa silmään, mutta en anna sen häiritä. Enemmän häiritsee nuo kuivat kynsinauhat, kun olen yrittänyt nyt niihin panostaa ja sitten ne näyttää tuolta.

PB196424

IsaDora Sugar Nails 134 Bon Bon | IsaDora Wonder Nail 614 Glacé (myös leimassa) | Lumene Gel Effect 27 Fresh Morning

Sellainen alitajuinen plagiaatti tuli tehtyä, mutta ei se mitään. Olipa ainakin inspiroivat kynnet Sissillä, kun jäi alitajuntaan kummittelemaan. Tykkäsin itse näistä tosi paljon, oli harmi poistaa, kun kärjet alkoivat kulahtaa ja strassit lähteä omille teilleen. Mutta kohti uusia seikkailuja käy kynsihöpsön tie!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Mikäs tässä

Tänään ei ole ollut ollenkaan hullumpi päivä. Eilen jo availin tekstieditoreita ja yritin saada tekstiä suollettua, mutta ei huonona päivänä saanut mitään kirjoitettua. Niitä huonommansorttisia päiviä on ollut muutama, kun uni ei tahdo tulla vaikka väsyttää, ja pimeys tuntuu puristavan rintaa. Tänään sataa jäätävää tihkua ja on aivan takuulla ihan yhtä pimeää kuin eilenkin, mutta jotenkin vaan on elo mukavampaa. Ehkä sillä on tekemistä Tyyne-hepan kanssa maastoilun kanssa tai ehkä työkaverin kanssa korvapuustihimoisen ääneen nauramisen, tai ehkä uni oli parempaa kuitenkin viime yönä, vaikka nukahdin liian myöhään kirjan kanssa valot päällä kolme tyynyä niskan takana... Oli miten oli, tänään sisälläni on valoisampaa kuin moneen päivään. Ei haittaa.

PB256449

Näin kummallisia aikatauluihin liittyviä unia ja menin aivan sekaisin päivistä. Joudun koko ajan miettimään hyvin tarkasti, mitä päivää nyt eletään ja mitähän mun oikeasti pitäisi nyt olla tekemässä ja mitä huomenna tapahtuu. Elän aika monenkirjavien dedisten keskellä nyt, kun en osaa kieltäytyä mukavista pikkutöistä, joita en oikeasti ehtisi tehdä. Sitten pyörittelen jatkuvasti päässäni aikatauluja, mietin mistä aloitan ja millä jatkan. Lasken sanoja ja tunteja ja totean, että tämähän onnistuu, ei hätää. Sitten puolen tunnin päästä aloitan saman litanian läpikäymisen alusta ja totean taas, että kyllä ehdin, lepo vaan. Näemmä se tulee uniin asti. Mutta toisaalta voisin yrittää taas nukahtaa kirjan kanssa, jos siitä tulee näin hyvä groovi seuraavaan päivään. Olin tuossa muutaman viikon lukematta iltakirjaa, kun oli kiire kölliä kainalossa, mutta nyt on taas palattu arkeen eli iltalukemiseen. Jonossa onkin muutama opus, kun kävin perjantaina Marin luona ja neiti Hoo päätti lahjoittaa mulle säkillisen hyllyntäytettä. (Ja kynsilakkoja, hihi!)

PB256450

Ei kai tässä muuta sitten kuin tuumasta toimeen: vaaka-asentoon, tyynyjä pinoamaan ja lukulamppua sytyttelemään. Mauau.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Guggane

Näistä kynsistä mulla oli idea jo kauan aikaa puhelimen kynsi-idealistassa, mutta jostain syystä sen toteuttaminen ei vaan innostanut, lykkäsin sitä moneen otteeseen. Sitten eräänä päivänä podin taas armotonta lakkausideakriisiä (tämä on ihan vakiokriisi nykyään näemmä) ja lopulta vaan päätin että nyt kerta kaikkiaan vaan teen ne tummanvioletit kukkaleimakynnet! Ja tein, ja niistä tuli ihanat. Ja ihmettelin että pitikö sitä nyt oikeasti niin kauan venkoilla sen kanssa herranen aika.

Pohjalle tuli siis tumma violetti, hieman yllättäen creme. En siis keskimäärin yleensä tykkää hirveästi cremeistä, mutta tämä sattui ensimmäisenä käteen. Päälle leimasin kukkasia kahdella värillä ja ihan tarkoituksella kohdistelin kukat vähän randomisti, koska olen kohdistuksellisesti haasteellinen henkilö enkä olisi ikinä identtisiä saanut kuitenkaan. Eikä mun mielestäni tarvitsekaan tällaiset olla identtiset, hauskempi kun on vähän katseltavaa. Leimalakatkin on kimmellyksettömiä, joten näistä kynsistä tuli täysin epäkimaltavat, mutta tykkäsin silti ihan ylipaljon! Ehkä kimallus ei olekaan (ainut) avain ihaniin kynsiin :D

PB146397

Olen tässä leimaillessa huomannut, että mun kynteni ovat tosi pienet. Siis pituudesta viis, sehän vaihtelee, mutta leveyssuunnassa nämä on aika pikkuruiset. Se vähän vaikeuttaa leimaamista sikäli, että tosi monet pienemmätkään kuviot eivät tahdo mahtua kynnelle kokonaisina, mikä on tylsää koska ne ovat tietenkin kauneimpia kokonaisina. Koko kynnen kuvioistakin pitää miettiä, mikä näyttää miltäkin kapealla pinta-alalla, koska monet suuret kuviot eivät sitten vuorostaan pääse oikeuksiinsa ja saattavat näyttää vain epämääräiseltä söherrykseltä, jonka pointti jää näkymättä, kun kynnellä on ehkä enintään puolet koko kuviosta. Mittasin töissä mittanauhalla kerran aikani kuluksi, niin sen mukaan mun keskisormen kynsi olisi leveimmältä kohdalta noin 9,5 mm. Mun sormet on muutenkin aika sirot, tai koko käsi ranteineen päivineen (valtaosa rannekoruista on monta senttiä liian pitkiä aina ja tulee yleensä kohtuullisen helposti suoraan läpi). Siksi pitää aina valkata tarkasti sopivia leimoja tai esim. jättää osa kuviosta kokonaan pois kuten tässä on otettu vain pala kuviota). Mutta testailemalla löytyy sopivia, onneksi nuo leimalaatat eivät ole mitään suuria investointeja, kun muutamalla eurolla saa taas uusia ihania kuvioita!

PB146398

Idealistalla on tällä hetkellä aika hyvin tavaraa, joten voi olla että pääsen niitä purkamaan pikkuhiljaa. Olen huomannut että suunnitelman pitää olla aika yksityiskohtainen, jotta se toteutuu. Epämääräisemmät ajatuksenpuolikkaat, kuten esim. "Tyllitesti" eivät kauheasti saa tuulta alleen ilman edes alustavia sävyvalintoja. Mutta jos jollain sattuu tulemaan jotain hauskoja ideoita, saa heitellä tännepäin! Luovuus ei ole mun vahvin puoleni (vaikka nykyään taidankin olla lähinnä sisällöntuottaja ammatikseni, oh the irony), joten kaikki apu otetaan vastaan... Sitä paitsi olen aika tehokkaasti nyt jumissa tähän leimaamiseen, kun sitä on niin harjoiteltu niin itsehän vain leimaisin all day errrday.

PB156409

Flormar JL08 Plum| Konad White | Konad Pink Pearl | + Konad M51 (taas)

Nämä oli kuitenkin tykkäyskynnet ilman kimallustakin, joten saatan tehdä vastaavanlaiset joskus toisilla sävyillä. Tykkääkö kukaan muu? Oikeastihan ei millään huvittaisi toistaa itseään kovin paljon, kun valinnanvaraa on niin paljon. Mutta ehkä jos taas iskee päättämättömyys, voi palata vanhaan hyväksi havaittuun. Ja ehkä lisätä vähän glitteriä.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Minun

Selailin kameran muistikortilta sekalaisia kuvia ja yhtäkkiä vastaan tuli ihan vaatimattomasti jotain maailman söpöintä. Minun omat pienet kissavauvat köllimässä siskonpedissä kirjahyllyn päällä meillä omassa kämpässä.

PB036329

Molemmat ne on niin söpöjä että aivan ottaa sydämestä välillä.

Tuli tuosta vaan mieleen, mitä tänään puhuttiin. Että ehkä sitä pitäisi alkaa kutsua kodiksi eikä kämpäksi. Laittaa ne verhot ja koriste-esineet paikoilleen. Panostaa vähän siihen, niin ehkä sillä olisi jotain hyvää karmaa ja asiat alkaisi seljetä.

Remontti oli ainakin kuulemma yllättäen vähän laajempi kuin alunperin piti olla. En vain oikein osaa luottaa siihen, että kaikki menisi tälläkään kerralla aivan oppikirjan mukaan. Mutta voisi kai sitä edes vähän yrittää uskoa.

Onneksi aina on kauniita ja ihania asioita, joilla harhauttaa ajatuksiaan. Kuten nuo pienet kissaeläimet. Ja nätit kynsilakat.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ristiäiskynnet

Mistä tietää, että on toivoton tapaus? Ehkä siitä, että kriiseilee suunnilleen kokonaisen lomalauantain siitä, millaiset kynnet pitäisi laittaa miehen veljenpojan ristiäisiin. Kun aamulla pälkähti päähän että ai niin joo muuten, olenkin unohtanut ristiäiskynnet, ei sitä ajatusta sieltä enää poistettukaan ihan noin vaan (vaikka kyseiseen pienimuotoiseen perhejuhlaan oli vielä viikko aikaa). Pohdin asiaa enemmän tai vähemmän koko päivän kunnes sitten lopulta sain sovitettua oman ja miehen asun sävyt yhteen ja idean selkenemään. Sitten saattoi hengähtää ja kipaista rakkaan ystävän kanssa ansaitulle burger-aterialle raskaan päivän päätteeksi...

Tässä kynsijutussa on sellaisia puolia, joita ei ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi. Nimittäin mitä enemmän oppii erilaisia tekniikoita, sitä enemmän on vaihtoehtoja, ja sen vaikeampi on valita. Ja jos sattuu olemaan yhtään jahkaamiseen ja päättämättömyyteen taipuvaista sorttia, arvannette lopputuloksen. Tai siis ei edes tarvitse arvata, tuossahan se lukee. Ristiäiskynsien seuraajia jahkasin ehkä kolme päivää, toki vähän vähemmän aktiivisesti... mutta kun edelliset alkaa kulahtaa, tarvitsee uuden idean ja niitä pitäisi herranen aika olla varastossa ettei aina joka kerta olisi samanlainen päänvaiva! Kyselen itseltäni alituiseen, voiko se nyt oikeasti olla niin tärkeää, mutta nähtävästi voi. Kun jostain innostutaan  niin sitten innostutaan täysillä.

PB076349
Mekkovalinnan ja miehen harmaan paita-kravatti-yhdistelmän inspiroimana päädyin siis lopulta kuorruttamaan kynnet hopeisella hiekkalakalla ja leimaamaan niihin mekonväriset leimat yhdellä mun suosikkikuvioistani. Tekstuurille leimaamisessa on jotain kauhean ihanaa, on niin jännää kuinka rosoinen pinta yhdistyy kivoihin kuvioihin. Nimettömistä tuli aksenttikynnet vaihtamalla sävyjen paikkoja. Käytin vähän mielikuvitusta ja laitoin pohjalle tuon leimaamiseen käytetyn fuksian ja päälle mikroglitteriä, joka ei aivan täsmännyt yksinään (eikä peittäisi ihan parilla kerroksella eikä mulla riitä hermo odotella viittä kerrosta kuivatellessa). Yhdistelmä oli ihan tarpeeksi lähellä oikeaa sävyä. Siihen päälle leima vielä mun suosikilla hopealakalla, joka on mun mielestäni ihan loistava leimalakka. Näin rinnakkain kun vertaa leimattujen lakkojen ominaisuuksia (eivät siis kumpikaan ole ns. virallisia leimalakkoja, mutta olen testeissäni huomannut molempien toimivan oikein hyvin siinäkin hommassa), näkee että hopea vähän levittää leimaa, tai oletettavasti siitä syystä sillä leimasta tulee massiivisempi kuin tuolla fuksialla. Mutta silti se on mun mielestä ihan loistava leimalakka, en osaa pitää tuota niin kamalan huonona puolena, kun se kuitenkin yhdistää yhteen lakkaan niin paljon hyviä ominaisuuksia.

PB086364

Eihän nämä ehkä mitenkään kovin poikamaiset olleet, kyseessä oli kuitenkin pojan ristiäiset, mutta mun värikriisimaailmaani ei kuulu sininen ja nämä sopi mun mekkooni, joten sikäli ne oli justiinsakin hyvät. Kynsistressin määrä oli luonnollisesti törkeästi ylimitoitettu siihen nähden, paljonko kukaan kiinnitti niihin huomiota (anoppi katsoi niitä kerran). Mutta eipä noita asioita muiden huomion määrällä taidetakaan mitata. Kunhan itse on tyytyväinen.

PB076353
Nämä kynnet kimalsi niin, ettei kamera tiennyt, minne tarkentaisi. Otin ihan ylivoimaisesti eniten kuvia ikinä, kun yritin saada tarkennuksen kohdilleen. Haasteensa kullakin, enpä olisi arvannut että kimallustakin voi olla liikaa :D Muualla elämässä  en ole tippaakaan kimalluksen perään,  mutta lakkaus on kyllä tylsä jos ei siinä ole yhtään glitterhärpäkettä mukana!

PB156406

IsaDora Sugar Nails 100 Diamond Crush | Color Club 987 On the Rocks | Gina Tricot 204 Berry | China Glaze 799 Pom Pom
+ Leima laatasta Konad M51

En kerta kaikkiaan saanut säädettyä valkotasapainoa niin että tuo China Glaze toistuisi oikean värisenä, tässähän se näyttää suunnilleen oranssilta vaikka on mielestäni enemmän pinkkiin päin, kyllä näillä lakkauksilla kuvaaminen vastustaa! Kuvausolosuhteet on täällä evakossa muutenkin vähän mitä on, mutta sånt är livet. Tai tietysti C’est la vie, koska huomenna pääsen erään pariisittaren käsipuolessa viilettämään piikkikoroissa ympäri kaupunkia. Hauskaa viikonloppua, chéries!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Täällä taas

Sunnuntaina ängettiin auto taas kerran täyteen romua ja rompetta, ja suhattiin muutama kilometri kotoa länteen. Täällä on tilaa sopivasti yhdelle pienelle kissaeläinperheelle. Kissat sujahtivat aika nopeasti takaisin vanhoihin rutiineihin ja Penttikin on se sama hauska koiratyyppi, jonka heiluva häntä voi välillä viuhahtaa turhan läheltä kissan naamataulua. Nekku on ehtinyt pudottaa yhden kukkaruukun ja Luna muistaa, kuka olikaan se prime candidate ruoan kerjäämisuhriksi… Äitini ei meinaan kykene vastustamaan kissaneidin silmien siristelyä ja mielistelyä.

PB116384

Ollaan siis tosiaan taas remonttia paossa. Koko syksyn olen odottanut että vian syy selviäisi ja saisimme tietää, koska ja kuinka kauaksi pitää lähteä ja missä mittakaavassa kämppä pitää tyhjätä. Kaikkihan siis tykkää muuttaa parin kuukauden välein, se on selvää.

Tämä syksy on ollut monellakin tapaa aika raskas. Ehkä eniten kuitenkin siksi, että se syö ihmistä aika paljon,  kun kotona ei ole kaikki kunnossa. Tässä yhteydessä puhutaan toki ihan vaan fyysisistä asioista, jotka ei ole kunnossa. Vaikeuttaa silti pyrkimystä yleiseen onnellisuuteen, kun elää jatkuvan epävarmuuden keskellä. Sen ansiosta muut, pienet ja suuremmatkin elämän sattumukset tuntuvat aina todellista mittasuhdettaan suuremmilta iskuilta. Veikkaan, että yletön kynsi-innostuskin johtuu osittain siitä: pinnalliseen hassutukseen uppoutuminen on yhdenlainen pakokeino ahdistukselta. Se on kummallinen ristiriita, kun toisaalta on ihan tosi onnellinen ja elämässä tuntuu loksahtaneen paikoilleen moni asia. Mutta sitten kuitenkin maailmankaikkeus vastustaa sen verran, ettei voi oikeasti vain elää. Toivotaan loppuvuodelta vielä loppujenkin asioiden loksahtamista, jos saisi edes hetken lomaa stressiltä ja aamuyön valvomisilta.

PB116387

Mutta se siitä nyt tältä erää, saankin suunnata tästä yhden työn välttelystä toiseen duuniin. Mulla on täällä oma henkilökohtainen kuljettaja, joka vie ovelta ovelle. Ei haittaa sade siltä osin ainakaan. Että ei auta valittaa, hyvähän täällä on taas olla.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Baby boy

Muutaman viikon päästä tulee vuosi siitä, kun Nekku-Petteri muutti meille asumaan. Se täytti vuoden tuossa syyskuun alussa, tiedän tarkan syntymäpäivän koska ystäväni varasi harmaan pennun meille heti syntymistä seuraavana päivänä ja siitä alkoi piiiiitkä odotus. Jännitin epäselvien kuvien perusteella, minkähänlainen harmaa otus sieltä tulee eikä sukupuolestakaan ollut tarkkaa tietoa (totuushan paljastui vasta meillä kotona  noin toisena tai kolmantena päivänä). No minkähänlainen se nyt sitten oli, venä soininsininen pieni poika, maailman kiltein ja hassuin. Juuri oikeanlainen, vaikka alun perin olisin halunnut tabby-tytön. Nekku on kuitenkin maailman paras poitsu enkä vaihtaisi siitä karvaakaan toisenlaiseksi.

PA306270PA306274PA306275PA306279PA306281

Se on niin kiltti, ettei sen kävisi pienessä mielessäkään tahallaan raapaista ketään. Vahinkoja tietysti sattuu, kun leikitään ja touhutaan, mutta niitäkin harvemmin. Siinä missä Lunassa on kipakkakin puoli ja temperamenttia, ja se saattaa suuttua ihmiselle ärsytettynä, Nekku vain näyttää vähän kiusaantuneelta että mä en ehkä oikeastaan hirveästi välittäisi nyt tästä jutusta, mutta voin mä tässä olla jos niin sanot. Nekun turkki on samettia siinä missä Lunan on silkkiä. Nekun tassut ovat suuret ja niiden polkuanturat pehmeän vauvaisen nihkeät. Silmät ovat usein hämmästyneen pyöreät, niissä on kahta eri vihreää ja paljon ilmeitä. Nekun mielestä minä olen tosi kiva tyyppi, mutta siitä on kyllä tullut aivan mun miehen poika. Nekkua vauvattaa vieläkin joka päivä, monta kertaa. Silloin pestään hiuksia tai sormia, kehrätään valtavasti ja yritetään näykätä korvanlehdestä. Silmälasit hän yrittää poistaa päästä omaksi leikkikalukseen hyvin ketterästi. Ei kuitenkaan haittaa, vaikkei niillä saakaan leikkiä, sillä maailman parhaita leluja ovat kuittipaperit ja tietenkin ihanin asia ikinä, sininen muovinen pakettinaru.

PB016297PB016301PB016310

Luna on Nekun mielestä aivan ihana isosisko, jolle osoitetaan hellyyttä yleensä istumalla päälle. Hellästä pesuhetkestä tulee tiukka painimatsi noin 99 % todennäköisyydellä minuutin sisään, mutta Luna on silti huipuin kaveri. Rallitusvauhti ei häviä formuloille, kun täällä mennään pitkin seiniä ja huonekaluja takajalat sutien. Luna on siro ja ketterä kissaneito, Nekku vähän kömpelö ja kaikkea muuta kuin hiljainen liikkuja. Nekku on myös äärimmäisen röyhkeä ruokavaras – älköön kukaan jättäkö hänen läheisyydessään voileipää vahtimatta tai päälliset lähtevät pian omille teilleen. Onpa pannulta joskus livennyt pihvikin, vaikka yleisimmin varkaan joukkoon lähtee valkosipulipatongin palanen. Sitä on mukava sitten murustella pitkin ja poikin, mieluiten sänkyyn. Nekku ei oikein osaa miukua, paitsi jos ollaan autolla liikkeellä. Muulloin kuuluu vain prrr prrr ja äähh.

Joka aamu otan kissat syliin, painan kasvot niiden turkkeihin ja ihmettelen, kuinka joku onkaan osannut keksiä jotain niin täydellistä. Ne on niin kauniita ja ihania. Tiedän olevani hullu kissanainen, mutta en välitä. Onneksi elämäni ihmisetkin on hulluja eläintyyppejä, niin saadaan kaikki rauhassa olla vaan tällaisia kuin ollaan. Kis kis, pus pus!

tiistai 28. lokakuuta 2014

Harjoitus tekee mestaajan

Mun lähipiirille ei varmaan ole kovin epäselväksi jäänyt, että olen viime aikoina päässyt vähän hurahtamaan kaikennäköisiin kynsitouhuihin. Esimerkiksi Sannu varmaan luulee, etten enää muusta osaa puhuakaan, mutta hänen kohtaamansa kynsiin, lakkoihin, leimoihin ja vastaaviin härpäkkeisiin liittyvä tykitys johtuu vaan siitä, että hän epäonnekseen on suunnilleen ainoa kynsistä kiinnostunut ystäväni. Joten kaikki intoilu, sekoilu ja höpöhörhöily kohdistuu aika luonnollisesti siihen suuntaan. S jaksaa myös uskollisesti olla aina sitä mieltä, että onpa ihanat lakkaukset, vaikkei niin olisikaan :D

Olen tässä parin viime viikon aikana käynyt läpi kohtalaisen mittaista projektia nimeltä nyt opettelen leimaamisen jalon taidon. Tottahan se kuulostaa yksinkertaiselta että eikun lakkaa laatalle, ylimääräiset pyyhitään pois ja tökätään leimasimen kautta kynnelle, mutta en nyt sitten tiedä, onko se ihan niin helppoa ja hauskaa ainakaan ihan alkuun kuin mitä jokaisessa aiheeseen liittyvässä pakkauksessa lukee... Mun kynnet on aika liuskoittuvaa sorttia, joten muutaman ylistävän blogimaininnan jälkeen hommasin Trindin Nail Repair -hoitolakan. Sitä käytetään kahden viikon ajan kuurina niin, että lakka vaihdetaan päivittäin. Alkukuurin jälkeen ohjeessa neuvotaan käyttämään Repairia kerran viikossa. Otin itse siitä värillisen version, ettei tarvitsisi kahta viikkoa mennä nakukynsillä (päälle voi siis toki lakata, mutta ajattelin etten kuitenkaan jaksa joka päivä). Tehosta en nyt oikeastaan osaa sanoa mitään, mutta tämä kuuri tarjosi hyvän tilaisuuden harjoitella leimauksia, kun ne pitäisi kuitenkin poistaa. On sitten kulunut muutama vanulappu ja aikamoinen määrä kynsilakanpoistoainetta tässä parin viikon aikana :D

Mun urakkaani on helpottanut paljon se, että nykyään on ihan järjetön määrä kynsiblogeja. Kokemusperäistä tietoa on siis saatavilla paljon, mutta ikävä kyllä kaikkien on vaan opeteltava se oikea tekniikka testailemalla, testailemalla ja testailemalla. Mestariksi en ole vielä ehtinyt parissa viikossa tulla, mutta jos vaikka vielä tämän eliniän aikana. Nyt pitäisi vaan sitten keksiä kaikkia ihania sommitteluideoita ja siinä kohdassahan mulla ei ole kauheasti kynsimaailmalle annettavaa, koska mulla ei ole kauheasti minkäänlaista taiteellista silmää. Toisin sanoen kopioin luultavasti röyhkeästi ideoita paremmilta.

PA276263

Leimailuharjoitusten yhteydessä tuli tehtyä myös kynsilakkainventaariota, sillä pitihän sitä kokeilla, mitkä kaikki normilakat soveltuvat hyvin leimaamiseen virallisten leimalakkojen lisäksi. Totesinpa siinä sitten olevani kyllä harvinaisen värirajoittunut. Mikä ei varmaan ketään hirveästi yllätä, jos mua yhtään tuntee. Värikriisi paras kriisi. Kynsilakoissa mulla on kolme vaihtoehtoa: violetti/lila/viininpunainen, harmaa/hopea/metalli ja vaaleanpunainen/nude. Näistä eri koostumuksia ja sävyjä. Mutta ei muuta. Paitsi glitteriä, niitä olikin päässyt kertymään yllättävän monta, kun oikein laski. Mutta toki glitteriäkin on sitten hopeaa, violettia, vaaleanpunaista, jne. Eli eivät tuo värivalikoimaan mitään lisää, kimallusta vain (ja sitä toki täytyy aina olla!). Siitäpä voi sitten kukin päässään laskea, montako väriyhdistelmää on käytettävissä ja kuinka tylsäksi elämä voi näin rajoittuneella ihmisellä käydä (joo todellisia ensimmäisen maailman ongelmia taas*). Onneksi Mari shoppailee mulle välillä yllätyslakkoja matkoiltaan maailmalla, niin saan jännittäviä lisäsävyjäkin valikoimaan. Julistin myös itseni kynsilakkojen ja oheisten ostokieltoon ainakin hetkeksi, mutta keksin kyllä välittömästi inventaarion jälkeen pari juttua, jotka ehkä välttämättä tarvisin…

PA276267

Tein puhelimeen kynsi-idealistan, josta voin nyt toteutella visioita. Ensimmäisenä oli Trindin cremeillä tehty liuku ja siihen päälle hopeinen leima. Liukuväri oli toinen ikinä ja se onnistui ihan OK, leimat ei ole ihan täydelliset, mutta kehtasi niillä lähteä maailmalle. Ei kukaan katso niitä sentin päästä ja huomaa että jossain on pieni reikä tai ettei kohdistus ole ihan millilleen kaikissa. Ehkä kun harjoitukset vielä etenevät, päästään noista virheistä vielä ja vasurilla koristelukin helpottuu. Ihan ei nimittäin ollut samanlainen liukuväri vasemmassa ja oikeassa kädessä, mutta tuo leima onneksi peittää sen verran, ettei sitä huomaa.

PA276269

Trind Nail Repair Color Pink Pearl | Trind Caring Color CC 148 ja CC 149 | Color Club  On the Rocks | Mavala Mavadry

Mitä luulette, tuleeko musta vielä hyvä kynsiämmä?

* Varaan oikeuden höpöttää hömppäasioista kuten kynsistä, vaikka maailmassa asiat on huonosti. Allekirjoittaneellakin saattaisi olla jotain marinan aihetta, mutta keskityn täällä ennemmin mukaviin asioihin.