torstai 30. tammikuuta 2014

Nada

Mun tekee mieli kirjoittaa, vaikka mitään asiaa ei ole. Edes siis mitään pseudoasiaa, mitä nyt yleensä.

Työkiire helpotti sen verran, että olen ehtinyt tämän aamupäivän ottaa ihan rauhassa. Olen muuten tässä kerinnyt muutamana päivänä miettiä sitä, että minkähän takia sitä tänne omaan blogiin jotenkin siistii ulosantiaan. Poikkeuksetta tänne tulee vaan kaikkea tylsää! Vaikka oikeasti olen ööö… no en ainakaan ihan näin tylsä! Sitten taas toisten kommenttibokseihin voi vuodattaa vaikka miten värikkäästi kaikkea ja varmasti ne tyypit, joiden postauksia usein kommentoin, saa musta ja mun persoonasta ihan eri lailla todenmukaisen kuvan kuin mitä tänne tulee vuodatettua. Kyllä mä haluaisin olla täälläkin värikäs! Jotenkin sitä ehkä ajattelee että täällä on enemmän omalla naamallaan ja vähän arastelee (nyt kun on uusi blogikin) ettei kuitenkaan liikaa tule paljastettua, koska on ihmisiä joiden asiat ei kuulu tänne, työasiat nyt ei varsinaisesti kuulu tänne enkä hirveästi muutenkaan halua sellaista negatiivista energiaa edes tuoda tähän blogiin, vaikkei kaikki nyt aina ihan putkeenkaan mene ja joskus tulee tarve purkaa ärsytystä.

Täysin loogistahan on se, että varmasti ne mun kommentit näkyy hyvin paljon isommalle väkimäärälle kuin mitä nämä tekstit täällä. Eli onko kauhea epäsuhta sen, minkälaisen kuvan joku saa mun kommenttien perusteella ja sen välillä, mitä ne löytää klikattuaan sitä kommentin jättäjän profiilia. Ensin toiveikkaana tulevat ja sitten pettyneenä poistuvat. Jaa whatever.

Koska ihan oikeasti mä olen edelleen se sama Hanska, joka menee pitkin seiniä hermostuessaan, joka tuntee kaiken täysillä ja innostuu helposti. Mulla on edelleen tosi huono huumorintaju (= nauran aina ihan omille jutuille) ja aivotkin löytyy. Mutta totta on kyllä se, ettei mun elämässä tällä hetkellä mitenkään liiaksi ole mitään äksöniä, joten aika vähän on mitään sattumuksiakaan joista kertoa tai vastaavaa. Että ehkä se tylsyys heijastaa enemmän mun elämän kuin mun persoonan kiinnostavuutta…

Ja nyt mua alkoi väsyttää ihan himona. Johan tässä tulikin tehtyä paljon kaikkea hyödyllistä. Selkää olisi ihan pakko rullailla vielä, mutta jos tuota teetä ensin vähäsen… Kissat muuten pudotti toisen mun rakkaista jättimukeista (tyhjänä kuitenkin). Ensin luulin että se pysyi ehjänä, putosikin vaan jonkun 40 cm, sitten seuraavan kerran kaadoin siihen teetä niin ihmettelin että loiskinko mä noin paljon, kunnes sitten kohta huomasin että se vuotaa, yhyyyyyyy! Ja epäreiluinta ever, että Seinäjoen Benettonissa on loppuunmyynti enkä tiedä saanko enää ikinä toista tuollaista kuppia. Ne on täydellisiä! Suuria (noin 6 dl kaikkiaan), hyvänmuotoisia (ei liian laakeita, sellaiset jäähdyttää teen liika nopeasti) eikä mitenkään erityisesti hinnalla pilattu (olisko ollut max. jonkun 7 euroa/kpl). Ailavjuu Benetton-muki!

P1305234

Ulkoseinäjokiset ystävät saa pitää silmänsä auki jos näitä on vielä jossain olemassa. Tarvin vähintään yhden, värillä ei niin väliä.

Joutuukohan tässä nyt päiväunille vielä?

tiistai 28. tammikuuta 2014

Wah wah waaaaaa

Mulla on ollut nyt ja on vielä tämän viikon niin paljon kirjoitushommia, ettei nyt hirveästi ole tänne ollut mitään asiaa. Istun koneella näpyttämässä enkä ymmärrä pitää kunnon taukoja, siis sellaisia että kun tulee aivojumi, ottaisi vaikka tuon jumppakuminauhan ja tekisi muutaman soutuliikkeen tai rullailisi vähän nikamiin liikettä tai oikeastaan ihan mitä vaan. Sen sijaan että hmm selaanpa pari blogia ja yhden vielä päälle. Katosiko aivojumi? Entä selkäjumi? Etenikö työ paljonkin? Ai että aikataulun mukaan enää 9,5 tuntia tälle päivälle… Heleposti.

P1265223

Nekku on pieni apinakissa, joka roikkuu hännällään mun kädessä :) Tuolla lailla se aina tykkää tulla köllimään kyljen päälle, jos istun sohvalla noin ergonomisesti mutkalla. Puntarin mukaan painaa pikkumanki jo 2,2 kg. Luna oli vähän laihtunut jopa, sellaiset 300 g, mikä on ihan hyvä juttu. Se vähän paisui tuossa viime kesän aikana, mutta nyt on näemmä juostu sen verran (enemmän) että pitää virtaviivaistaa vartaloa.

Tiedän yhden mustan tamman, joka voisi kanssa juosta vähän enemmän ja virtaviivaistaa vartaloa, mutta enpä taida ehtiä tänäänkään tallille :( Työt haittaa harrastusta, mutta ehkä tämän kerran otan ja laitan työn etualalle, koska siitä saa rahaa, jota voi sitten niihin kavioeläimiin polttaa. (Ja dedis on kohtuullisen tiukka niin ei multa oikeastaan edes kysytä.)

Mulla on muuten jouluvalot vielä, haittaakse? On niin kiva kun ei ole niin kauhean pimeää. Vähän olen vilkuillut naapurustoa eikä kellään muulla taida olla enää liian pimeää… Olen vaikka sitten tosi rebel ja pidän ne ihan vähän vielä. Kohta on jo kevät niin sitten voi ottaa ne pois, kun aurinko sanoo mun aivoille MOIIII!

Aini olik mul jottai töi?

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Orange

Mun pitäisi kuulemma kirjoittaa appelsiineista. Nythän on taas noiden herkullisten pallukoiden sesonki ja niitä saa kaupasta kuin kaupasta pikkuhiluilla.

P1225220

Onhan appelsiini aika ihana keksintö. Tiesittekö että sen nimi juontuu saksan ja hollannin “Kiinan omenaa” tarkoittavista sanoista? Aika vähän omenainenhan se on, mutta voi mitä herkkua. Sesonkiaikaan appelsiini on niin mehukas ja maukas, ettei juuri muita herkkuja ihminen elämäänsä kaipaa. Joidenkin viikkojen kuluttua, kun sitä edelleen myydään halvalla, alkaa mehukkuus hävitä ja hedelmälihasta tulee puista. Toisin sanoen äkkiä appelsiinikauppaan!

Tuskin se kovin epäterveellistäkään pääsee olemaan. Vaikka kaukomailta kiikutettujen hedelmien ravintoarvoista voidaankin keskustella (jos ne poimitaan raakoina ja kypsyvät pimeissä kuljetuskonteissa, onko niissä sitä auringon kypsyttämän hedelmän vitamiinipitoisuutta, jolla niitä terveyspommeina myydään?), joskus kannattaa unohtaa puheet ja ennemmin vetää appelsiinia ääntä kohti.

Kieltämättä nyt on sitruksen maulle meikäläisen suussa ollut tilausta. Päädyin eilen teehyllyllä sitruunateehen. Vaikka pakkanen taisikin jo pyllähtää, meillä on hiiveen kyymä ja tarvin ehkä entistäkin enemmän teekupin suomaa lämpöä. Ihan kaiken aikaa ei pysty lillutella kuumassa kylvyssäkään.

No kyllä mä ainakin itseni sain nyt aivopestyä ostamaan lisää appelsiineja. Jaksaisikohan joku päivä oikein puristaa mehua, drooooooool?!

tiistai 21. tammikuuta 2014

0-100

Tänään olen taas muistanut olevani sellainen ihminen, joka saa kiskaistua riittävän ärsykkeen avittamana itsensä sellaisille kierroksille, että nollasta sataan pääsee noin kahdessa sekunnissa. Kyllä nimittäin voi kerpele soikoon ärsyttää, kun pitäisi tehdä jotain, mutta ohjeista ja taas ohjeista huolimatta asiat ei toimi niin kuin pitäisi.

Kyllä mua tuo digiboksinkin hidas mutta vääjäämätön kuolema on ärsyttänyt, kokisin niin syvää tyydytystä jos saisin vain heittää sen parvekkeelta! Tietokonetta en ihan viitsi. Lisäksi olen kyllä aika satavarma, ettei tietokone ole tässä hermokuolemassa itse syypää.

Hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate.

Onneksi mulla on täällä kotona kolme elinkumppania, joita halimalla saattaa saada vähän endorfiineja adrenaliinin tilalle. Pieniä kissuja ei tarvitse kuin katsoa ja jo leviää sydämeen lämpö.

Mutta kun Earl greykin meni ja loppui.

It’s hard to be a Hannatic.

P8134468

Mutta ommmmm. Pyrkikäämme palauttamaan zen-tila, elämässä on ehkä pari asiaa kuitenkin koodausvaikeuksien lisäksi. Pakkaslunta leijailee taivaalta, uusi digiboksi on matkalla kotiin, Lunalla on nälkä niin kuin normaalisti, Nekku köllii onnellisena isäntänsä vieressä ja eilinen pilates tuntuu vielä syvissä vatsalihaksissa.

Hitto kun pitää olla niin onnellinen ettei osaa edes vanhaa kunnon marinapostausta tehdä.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kriittistä

Meidän digiboksi sanoi eilen lopullisesti sopimuksensa irti. Se on jo tässä pitkin syksyä ja talvea ilmoitellut odotettavissa olevasta tuomiopäivästä, mutta tarkkaa ajankohtaa kukaan ei voinut tietää. Nyt se osaa enää hakea kanavia. Surffailin tuossa uusien boksien perässä ja luulen löytäneeni jonkun järkevän. Saa sitten nauhoitella Mastercheffia. Siinäpä ne tärkeimmät tehtävät sille.

Nakitin Marin ottamaan musta pari kuvaa viikonlopun kahvittelulla. Sitten olin itsekriittinen ja inhosin niistä kaikkia paitsi tätä.

12026437346_1b1b42d540_o

Sopivasti sumea naama ja vain lievästi yliojentunut polvi… Miksihän omat kuvat näyttää aina niin kamalilta? Ihan kuin aivoihin asti ei menisi ymmärrys siitä, ettei aina varmastikaan voi näyttää samalta kuin peilille poseeratessaan. Olen muuten kesän värihurahduksen jälkeen edelleen tykännyt erityisesti valkoiseen pukeutumisesta. Koska kissankarvat näkyy siinä niin paljon vähemmän kuin mustassa! Helpompi näyttää siistiltä aikuiselta eikä epämääräisen karvaiselta, joka on siis totuus. Viihdyn noissa syksyllä hommatuissa laseissa niin paljon että olen käyttänyt piilareitakin tosi vähän. Siihen saattaa kyllä vaikuttaa sekin, etten kerta kaikkiaan vaan saa tilattua uusia linssejä. Aivohäiriö. Tallillakin olen nyt pitänyt paljon laseja, niitä vanhempia. Niissä on napakat silikonityynyt niin ei rillit valahda niin helposti, eikä ole hätiä mitiä vielä uusien piilareiden kanssa. No eipä, mutta ehkä jonain päivänä vielä onnistun.

P1075190P1075188

Nämä pakkaset plus laminaatti saa aikaan sen, että meillä on aika sähköisiä kissoja. Sitten kun ne vetää kunnon painimatsin ja pöllyttää (Lunan) karvoja, tietää kyllä aika hyvin missä kohdassa on matsattu, kun lattiaan liimautuu kourallinen valkoista hahtuvaa. Mutta toisaalta laminaatti on näiden kanssa ihan oikea vaihtoehto. Driftaus sujuu liukkaasti ja jälkiä jättämättä, ja onhan tuo ihan näppärä siivota.

Tarvisin jonkun vapaaehtoisen peliseuralaisen lauantaille. Olin kerran tässä kaudella yksin futsalia katsomassa ja meinasin hajota siihen kun ei saanut kellekään höpistä. Siinä sitten herätin hilpeyttä muissa katsojissa mutisemalla keskenäni ja välillä oli pakko päästä sanomaan ihan ääneen niin manasin sitten erään mustan kissan vanhemmille tuomarin puusilmää (käsipallo erikseen, you know). Mutta kuka tarjoutuisi vapaaehtoiseksi? Ei tarvi edes katsoa peliä, istuu vaan siinä vieressä ja toimii sumuverhona sille että tosiasiassa puhun lähinnä itsekseni. Jos siinä vieressä on joku niin ei näytä ihan niin sakialta. Anyone? Voisin tallitytsejä vähän houkutella,  keitän kahvit tai teetä! Jooko?!

Nyt Draculaa katsomaan. Sleepy hollow oli viimeksi niin pelottava että pitänee ensi kerralla katsella päivänvalon aikaan… Voiko vanhemmiten tulla pelkurimmaksi? Muksuna rakastin kaikkia kauhujuttuja. Hyviä sarjoja nyt kyllä on, suosittelen! Ainakin valoisalla.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Phew

Lunan kanssa päästiin näillä näkymin hyvin vähällä. Ei kuureja, vettä vain. Satasen köyhempänä ja muutamaa knoppitietoa viisaampana jatketaan. (Kissalla oli siis steriili rakkotulehdus, luultavasti unohtanut juoda vettä ja liian väkevä virtsa aiheutti oireen. Nyt lisään sille vettä kaikkeen ja välillä truuttaan lääkeruiskulla vettä suupielestä sisään.)

Eilen meillä oli kaksi kissaa, jotka juoksi noin aamukuudesta päiväkolmeen tauotta täysiä. Luna taisi ottaa yhtä taju kankaalla vietettyä päivää “hieman” takaisin. Pyyhin lattiat ja 20 minuutin päästä näytti siltä kuin ei olisi siivottu viikkoon. Karvat pölisten menivät painin ja rallin sekoitusta. Tänään on rauhallisempaa.

P1075175

Yritin eilen korvata väliin jäänyttä pilatestuntia täällä kotona Super-Airan kirjallisella opastuksella. Tai siis korvasinkin, en pelkästään yrittänyt, mutta olihan se kissanpentuavusteisena vähän pätkittäistä. Niin kuin mikä tahansa, mitä täällä rupeaa tekemään ja mihin pieni harmaa tahtoo osallistua. Illalla päätin vielä toisen kerran levittää joogamaton lattialle ja harrastaa vähän joogailuakin, se sujui kissojen nukkuessa vähän sutjakammin. Huomasinpa jotain edistystäkin tapahtuneen vikojen korjauksessa: reisi ei kierrä enää niin väkevästi sisäänpäin. Vielä toki saa treenata, mutta tuollaisesta tulee kovasti sellainen olo, että on siinä joku pointtikin. Jotain tapahtuu. Toki sitten voi käydä niin, että oireilu siirtyy seuraavaan paikkaan, mutta sekin voidaan korjata. Nyt olisi kova tarve päästä hierottavaksi, quadratukset on huutaneet jo muutaman viikon hallelujaa ja haluaisin kysellä vähän takareisiasioita joltain, joka niistä asioista ymmärtää.

P1075176

Olen miettinyt että onpas täällä pelkkiä kissankuvia, pitäisi varmaan itsestäänkin saada jotain julkaisukelpoista materiaalia tai edes jotain muutakin. Pitäisi varmaan joskus käydä jossain ihmisten ilmoilla, että tulisi a) puettua ja b) kammattua naama. Tulisi itsellekin ihmismäisempi olo, kun vähän laittautuisi välillä. Ja siis laittautuminen tarkoittaa nyt tosiaan sitä että olisi vaikka ripsiväriä. Näin untakin yöllä että lähdin äitin kanssa jonnekin ja mulla oli unirääppää pitkin naamataulua, kun en hoksannut että naaman voisi vaikka pestä. Siinäpä meikäläisen valoisa tulevaisuus. Voisi myös niitä julkaisukelpoisia kuvia edistää  myös sillä, että oikeasti ottaisi sen kameransa mukaan joskus jonnekin eikä vain ajattelisi sitä. Muistan sen yleensä aina jossain puolessa matkassa sinne jonnekin. No onneksi voin aina julistaa tämän kissablogiksi. Ja tarkemmin nukkuvakissablogiksi, koska hereillä olevista kissoista harvemmin saa kovin hyviä kuvia :D

P1075177P1075178

Joku teistä onkin huomannut, mutta katsokaa nyt kun tuossa tekstin alapuolella on sellainen tykkäysnappi. Jos ette jaksa jättää kommenttia, niin voitte jättää tassunjäljen sydämen muodossa. Lilyssä on sellaiset ja ihastuin niihin, joten tänne oli pakko saada samanlainen. Voitte olla ihan että onpas ne kissat taas nukkuneet ♥

P1075179

Random-Hannatic kuittaa.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Huolistus

Minulla on vähän nyt huoli. Kun Luna Lundstöm Lunatic on raasu pieni saanut jonkin sortin virtsatietulehduksen. Päivystävä sanoi että koita saada juomaan ja siten huomenna klinikalle tutkittavaksi. Ei se mitenkään superkipeä ole, leikkii Nekun kanssa ja malttaa nukkuakin välillä, joten ei tässä nyt tarvisi olla niin sydän kurkussa kuin mitä olen. Lunalla ei ole ennen ollut mitään vaivoja, joten pienestäkin säikähtää. Se on saanut ihan laadukasta evästäkin, ettei ruokinnan olisi pitänyt aiheuttaa tällaista, mutta mistäs sitä ikinä tietää.

P2203397

Kurjaa, kun maailman kaunein kisuli on kipeä. Lähettäkää positiivisia ajatuksia pikkupotilaalle ja toivotaan, ettei tästä seuraa mitään talouskriisiä vielä kaupan päälle vaan saataisiin helpolla hoidettua!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Mijau

Kissapäiväkirjasta päivää. Tässä reilun kuukauden aikana kissoista on tullut aivan erottamattomia, mutta Nekku  on parin ensimmäisen viikon jälkeen hoksannut myös, että talouden ihmishenkilöt on aika mukavia tyyppejä. Alkuun se meni niin täysin Lunan perässä, ettei meillä ollut juurikaan merkitystä. Nyt se on jo jonkin aikaa tykännyt touhuta meidänkin kanssa, tulee möngertämään kainaloon ja hakee seuraa, jos Lundströmiä ei kiinnosta leikkiä. Se on oppinut noutamaankin, ihan itse. Tosin se noutaa pelkkää karkkipaperitolloa, mutta ehkä se vielä oppii laajentamaan skaalaansa. Luna ei ole sitä sille opettanut, sillä Nekun saapumisen jälkeen neitiä ei ole noutohommissa näkynyt. Se lähtee kyllä hiiren perään, mutta jättää homman kesken ja katsoo vain lannistuneena että en mä viitsi. Mua on kyllä lohdutettu että kyllä muut kissatkin on taas alkaneet myöhemmin harrastaa omia leikkejään luovuttuaan niistä hetkeksi uuden kaverin tullessa taloon. Toivotaan, se on maailman suloisin noutajaeläin!

Alla pari kuvaa siitä, mitä tapahtuu kun Luna haluaisi olla hetken rauhassa. Tässä se on juuri häädetty  norsunluutornin rauhasta lattialle päiväunille.

PC225120PC225121PC225124PC225125PC225126

Ja sitä rauhaa kestikin kauan. Tämä on ihan normimeininkiä, en ymmärrä, miten Nekku ei saa päivittäin ihan kunnolla selkäänsä. Kukapa olisi uskonut että temperamentikkaalla Lunalla on noin pitkä pinna?

Mua on tässä mietityttänyt vessajärjestelyjen toimivuus. Meillä on siis sellainen katollinen mutta oveton laatikko, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ongelma syntyy siitä, että Nekku on aivan mahdoton kuopsuttelija. Siis aivan kauhea. Se on varsinainen maansiirtokone, joka lennättää joka vessakerralla lapiollisen hiekkaa laatikosta ulos ja käy vielä varmuuden vuoksi peittelemässä Lunankin tuotoksia hyvin lennokkaasti. Tarvisin siis ovellisen vessan. Tai kaikista mieluiten sellaisen ylhäältä kuljettavan, mutta ei satu nyt olemaan ylimääräisiä 150 euroa. Ovellinen vessa voisi tosiaan hillitä hiekoitusta kylppärin lattialla, mutta pelkään että herkkänokkainen Luna ei tykkäisi sitten käydä siellä (haissee sisältä enemmän koska ilma ei vaihdu vaikka miten olisi suodattimia?). Lisäksi on tässä jo useampaan otteeseen käynyt ilmi, että hätä joskus iskee samaan aikaan, mutta yhtä aikaa ei samaan laatikkoon voi mennä. Siitä voitte sitten laskea seuraamuksia. En usko että tämä pulma ratkeaisi millään maksiboksillakaan, sillä Luna on aika tarkka yksityisyydestään. Eikä meidän kylppäriin mahdu kahta laatikkoa, paitsi EHKÄ jos toinen olisi kanneton ja sopisi jäljelle jäävään rakoseen, mutta siitähän ei mikään taas estäisi sitä maansiirtokone-terminaattorin hiekanlennätystä. Eli mitähän tässä nyt pitäisi tehdä? Sanomattakin siis selvä, että satoja euroja tällaisten pulmien ratkontaan ei ole käytettävissä. Muuten ostaisin vaikka kaksi sellaista design-vessaa jonne kuljetaan yläkautta ja joiden muotoilun vuoksi niitä voisi mahtuakin kaksi. Hiekanlevitys on ärsyttävintä ja sitä sattuu siis noin 20 minuutin välein, joten varmaan ensimmäisenä pitäisi lähteä kokeilemaan sitä ovellista lootaa. Yhtäaikaishätä ei ole mitenkään jokapäiväinen probleema, joten ehkä sen voi vain sietää.

No se vessa-asioista. Nekku on aiheuttanut mulle jo pienen säikähdyksen että joko tässä nyt saa käydä klinikalla, bye bye joululahjarahat. Sen oikea silmä alkoi välipäivinä rähmiä ja vilkkuluomi oli ihan punainen. Ryhdyin sitä sitten keitetyllä vedellä putsailemaan ja aika äkkiä alkoi näyttää siltä ettei siinä mitään isompaa vikaa ole, ehkä saanut jonkun roskan sinne tai vastaavaa. Eikä se enää punoittanutkaan parin päivän päästä, mutta kyllä se pikkuisen saattaa vuotaa välillä. Kipeältä se ei vaikuta, sitä saa katsoa ja hoitaa ja Nekku on kyllä osoittanut olevansa joku maailman kiltein pikkukissi. Lunallahan vasen silmä on aiheuttanut mulle jotain säikähdyksiä koko ajan, kun siinä ei ole vasemman silmän tapaan mustaa rajausta ja se näyttää joskus niin punareunaiselta että hätäännyn. Voimme siis tästä päätellä että olen hieman mutta vain hieman hysteerinen. Mutta kun noita painimatseja täällä katselee niin voitte kyllä uskoa ettei ihan perusteetonta ole kytätä kaverusten silmiä sillä silmällä… Lunalla on ollut pari naarmua niskassa ja hampaanjäljet korvassa ja lisäksi Nekku joskus roikkuu hampailla sen vatsanahassa ihan tosissaan, mutta se nyt on pientä.

Nyt täällä on rauha maassa, Nekku rakkaalla viltillään sohvalla ja Luna norsunluutornissa. Yöt menee jo aika mukavasti, molemmat mun jaloissa patterina. Mua jo kovasti kiinnostaa, minkä näköinen Nekusta tulee isona! Tuleeko siitä kuinka suuri, millainen sen kyömynenästä tulee ja millaiset mahtiviikset se kasvattaa? Ja mitenhän kauan se mahtaa vauvattaa öin ja päivin :D se on kyllä ylisöpöä, mutta iso mies, ei tarvisi enää maitoa etsiä.

Nyt säntään tästä tallihommiin. Pitäkää peukkuja ettei ala sataa! Vielä on mukava ratsastaa kentällä ennen pakkasia, sitten ei taas tiedä mitä pystyy tehdä.

torstai 2. tammikuuta 2014

2004-2009-2013-2014

Kymmenen vuotta sitten olin uusi yliopisto-opiskelija, piltti niin kuin meidän laitoksella sanotaan. Olin lähtenyt Turusta joululomalle vanhempien luo ja pakoon p*skaa parisuhdetta, joka oli laitettu pari viikkoa aiemmin tauolle. Olin aika sekaisin kaikesta henkisestä paineesta, mutta Seinäjoella sain olla rauhassa piilossa. Otin nilkkaani kissatatuoinnin uuden vuoden aattona hetken mielijohteesta ja vietin aattoillan syömällä juustonaksuja sekä katsomalla vanhempieni kanssa telkkaria. Vanhemmat olivat juuri muuttamassa mun lapsuudenkodista pois enkä voi sanoa olleeni kovasti avuksi pakkaamishommissa tuolloin. Palattuani kotiin Turkuun vuodenvaihteen jälkeen jätin kihlasormuksen lopullisesti pöydälle ja jäin odottamaan suurta marttyyrinäytelmää, josta saimmekin kaikki nauttia seuraavien kuukausien ajan. Se oli kuitenkin paras ratkaisu ikinä.

5 vuotta sitten asuin jo Seinäjoella. Juhlin vuosipäivää ja uuden vuoden alkua silloisen elämänkumppanin kanssa. Esitin kirjoittavani gradua ja tein satunnaisia työkeikkoja. Olin jo alkanut kirjoitella blogia, jonne marisin kaikenlaisista lapsellisista asioista. Alkamassa oli vuosi, joka muuttaisi mun elämän suunnan täydellisesti. Siitä oli vasta ilmassa pieniä vihjeitä, joita en osannut lukea. Harrastin taas säännöllisesti ratsastusta, joka jäi opiskelujen ajaksi jäähylle. Aloin Tyynen kanssa puuhaillessani kehittyä nopeasti ratsastajana ja ymmärtää, mitä kaikkea en osannutkaan. Kiinnostuin kisaamisestakin, sillä vihdoin ratsastus oli mun ykköslajini eikä pelkkä terapiamuoto.

Vuosi sitten istuin tällä samalla sohvalla. Elin aikamoisten kipujen ja pitkään jatkuneen epätietoisuuden vallassa, sillä lantion rikkoutumisen perimmäistä syytä ei ollut vielä löydetty. Olin kuitenkin maailman onnellisin ja rakastunein elämään, kissaeläimeen ja maailman kuumimpaan jalkapalloilijaan. Vietin joulun ajan ihan rehellistä makoilulomaa katsomattakaan urheiluun päin, vaikka muuten olin pyrkinyt palaamaan aktiivielämään. Olin tavannut ihanan Fabriiizio-hepan, jonka kanssa olin taas saanut oppia paljon ratsastuksesta ja omista puutteistani. Siirsin tavoitteitani pykälällä eteenpäin. Himoitsin ruskeita ratsastussaappaita ja mustia Pikeurin samettiratsastushousuja.

Tänään olen edelleen maailman onnellisin ja rakastunein elämään, kissaeläimiin ja maailman kuumimpaan jalkapalloilijaan. Olen vähemmän kipeä kuin vuosi sitten, sillä kuntoutuksessa on löydetty oikeita korjattavia asioita ja olohuoneen nurkassa asuva pilatesrulla tekee mulle kipeää hyvää joka päivä. Ratsastan melko paljon (säiden salliessa) ja teen tallitöitä. Olen aika innoissani alkavasta keväästä, sillä sen aikana luvassa on parikin todella mukavaa asiaa. Pimeys aiheuttaa valon lapselle melkoisia unetusoireita, mutta koska routakin ehti jo sulaa, ratsastuksen harrastaminen on helpompaa. En siis oikein osaa päättää, haluaisinko edes enää kunnollista talvea; nythän päiväkin jo pitenee ja valo lisääntyy. Kahden kissan kanssa eläminen on ihanaa ja se kolmaskin asuinkumppanini on päivä päivältä ihanampi. Menin aamulla nukkumaan puoli seitsemän aikaan pelattuani koko yön Aliasta, Craniumia ja Bogglea. Mulla piti olla tänään tallivuoro, mutta yllättäen se olikin hoidettu mun puolestani jo ennen kuin heräsin. Söin vuoden ensimmäiseksi päivälliseksi pitsaa ja olen varmaan aika monen muun tapaan nyt sitä mieltä, että herkuttelu saisi hetkeksi riittää. Avasin tietokoneenkin ensimmäistä kertaa yli viikkoon! Tämänhetkisestä uneliaasta meiningistä huolimatta odotan vuodesta 2014 aktiivista ja iloista. En malttaisi odottaa, että asioita alkaa tapahtua!

PC225119

Hyvää uutta vuotta kaikille! Jatketaan kissapäiväkirjalla taas kohta, onkin jo parin viikon ajan ollut hiljaista sen suhteen :)