tiistai 21. tammikuuta 2014

0-100

Tänään olen taas muistanut olevani sellainen ihminen, joka saa kiskaistua riittävän ärsykkeen avittamana itsensä sellaisille kierroksille, että nollasta sataan pääsee noin kahdessa sekunnissa. Kyllä nimittäin voi kerpele soikoon ärsyttää, kun pitäisi tehdä jotain, mutta ohjeista ja taas ohjeista huolimatta asiat ei toimi niin kuin pitäisi.

Kyllä mua tuo digiboksinkin hidas mutta vääjäämätön kuolema on ärsyttänyt, kokisin niin syvää tyydytystä jos saisin vain heittää sen parvekkeelta! Tietokonetta en ihan viitsi. Lisäksi olen kyllä aika satavarma, ettei tietokone ole tässä hermokuolemassa itse syypää.

Hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate hate.

Onneksi mulla on täällä kotona kolme elinkumppania, joita halimalla saattaa saada vähän endorfiineja adrenaliinin tilalle. Pieniä kissuja ei tarvitse kuin katsoa ja jo leviää sydämeen lämpö.

Mutta kun Earl greykin meni ja loppui.

It’s hard to be a Hannatic.

P8134468

Mutta ommmmm. Pyrkikäämme palauttamaan zen-tila, elämässä on ehkä pari asiaa kuitenkin koodausvaikeuksien lisäksi. Pakkaslunta leijailee taivaalta, uusi digiboksi on matkalla kotiin, Lunalla on nälkä niin kuin normaalisti, Nekku köllii onnellisena isäntänsä vieressä ja eilinen pilates tuntuu vielä syvissä vatsalihaksissa.

Hitto kun pitää olla niin onnellinen ettei osaa edes vanhaa kunnon marinapostausta tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro!