torstai 2. tammikuuta 2014

2004-2009-2013-2014

Kymmenen vuotta sitten olin uusi yliopisto-opiskelija, piltti niin kuin meidän laitoksella sanotaan. Olin lähtenyt Turusta joululomalle vanhempien luo ja pakoon p*skaa parisuhdetta, joka oli laitettu pari viikkoa aiemmin tauolle. Olin aika sekaisin kaikesta henkisestä paineesta, mutta Seinäjoella sain olla rauhassa piilossa. Otin nilkkaani kissatatuoinnin uuden vuoden aattona hetken mielijohteesta ja vietin aattoillan syömällä juustonaksuja sekä katsomalla vanhempieni kanssa telkkaria. Vanhemmat olivat juuri muuttamassa mun lapsuudenkodista pois enkä voi sanoa olleeni kovasti avuksi pakkaamishommissa tuolloin. Palattuani kotiin Turkuun vuodenvaihteen jälkeen jätin kihlasormuksen lopullisesti pöydälle ja jäin odottamaan suurta marttyyrinäytelmää, josta saimmekin kaikki nauttia seuraavien kuukausien ajan. Se oli kuitenkin paras ratkaisu ikinä.

5 vuotta sitten asuin jo Seinäjoella. Juhlin vuosipäivää ja uuden vuoden alkua silloisen elämänkumppanin kanssa. Esitin kirjoittavani gradua ja tein satunnaisia työkeikkoja. Olin jo alkanut kirjoitella blogia, jonne marisin kaikenlaisista lapsellisista asioista. Alkamassa oli vuosi, joka muuttaisi mun elämän suunnan täydellisesti. Siitä oli vasta ilmassa pieniä vihjeitä, joita en osannut lukea. Harrastin taas säännöllisesti ratsastusta, joka jäi opiskelujen ajaksi jäähylle. Aloin Tyynen kanssa puuhaillessani kehittyä nopeasti ratsastajana ja ymmärtää, mitä kaikkea en osannutkaan. Kiinnostuin kisaamisestakin, sillä vihdoin ratsastus oli mun ykköslajini eikä pelkkä terapiamuoto.

Vuosi sitten istuin tällä samalla sohvalla. Elin aikamoisten kipujen ja pitkään jatkuneen epätietoisuuden vallassa, sillä lantion rikkoutumisen perimmäistä syytä ei ollut vielä löydetty. Olin kuitenkin maailman onnellisin ja rakastunein elämään, kissaeläimeen ja maailman kuumimpaan jalkapalloilijaan. Vietin joulun ajan ihan rehellistä makoilulomaa katsomattakaan urheiluun päin, vaikka muuten olin pyrkinyt palaamaan aktiivielämään. Olin tavannut ihanan Fabriiizio-hepan, jonka kanssa olin taas saanut oppia paljon ratsastuksesta ja omista puutteistani. Siirsin tavoitteitani pykälällä eteenpäin. Himoitsin ruskeita ratsastussaappaita ja mustia Pikeurin samettiratsastushousuja.

Tänään olen edelleen maailman onnellisin ja rakastunein elämään, kissaeläimiin ja maailman kuumimpaan jalkapalloilijaan. Olen vähemmän kipeä kuin vuosi sitten, sillä kuntoutuksessa on löydetty oikeita korjattavia asioita ja olohuoneen nurkassa asuva pilatesrulla tekee mulle kipeää hyvää joka päivä. Ratsastan melko paljon (säiden salliessa) ja teen tallitöitä. Olen aika innoissani alkavasta keväästä, sillä sen aikana luvassa on parikin todella mukavaa asiaa. Pimeys aiheuttaa valon lapselle melkoisia unetusoireita, mutta koska routakin ehti jo sulaa, ratsastuksen harrastaminen on helpompaa. En siis oikein osaa päättää, haluaisinko edes enää kunnollista talvea; nythän päiväkin jo pitenee ja valo lisääntyy. Kahden kissan kanssa eläminen on ihanaa ja se kolmaskin asuinkumppanini on päivä päivältä ihanampi. Menin aamulla nukkumaan puoli seitsemän aikaan pelattuani koko yön Aliasta, Craniumia ja Bogglea. Mulla piti olla tänään tallivuoro, mutta yllättäen se olikin hoidettu mun puolestani jo ennen kuin heräsin. Söin vuoden ensimmäiseksi päivälliseksi pitsaa ja olen varmaan aika monen muun tapaan nyt sitä mieltä, että herkuttelu saisi hetkeksi riittää. Avasin tietokoneenkin ensimmäistä kertaa yli viikkoon! Tämänhetkisestä uneliaasta meiningistä huolimatta odotan vuodesta 2014 aktiivista ja iloista. En malttaisi odottaa, että asioita alkaa tapahtua!

PC225119

Hyvää uutta vuotta kaikille! Jatketaan kissapäiväkirjalla taas kohta, onkin jo parin viikon ajan ollut hiljaista sen suhteen :)

6 kommenttia:

  1. Voivoi tota söpöliiniä. :D Meillä on kyl kunnon kissanpentukuume nyt päällänsä, tyttö-norskia ollaan mietitty... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awwww ihanaa kyllä ihmisten tarvii saada kissanpentuja! Norskit on upeita :) Nekulla on puolinorjakainen kaima jolta surutta pöllin nimen, se täytti just 10 v.

      Poista
  2. Hyvää uutta vuotta, kaikin puolin on mennyt asiat parempaan suuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinne! Mun vuodenvaihdettani varjosti vaan se että yksi nainen läksi Pariisiin, toivottavasti se vielä joskus haluaa palata tänne meillepäin :)

      Poista
    2. Voi ie mä hoksasin nyt vasta vastata. Mulla on ikävä sua, voi kun tulis pian tilaisuus nähdä!

      Poista

Kerro!