torstai 27. helmikuuta 2014

Ja nyt taas

Voisiko joku kertoa, mihin nämä päivät ja viikot häviää? Olen virallisesti vanha, kun aika vain katoaa jonnekin. Vaikka eipä siihen seuraavaan vanhenemispäivämääräänkään enää kovin kauaa ole, vaikka just täytin edellisen kerran.

Meillä ei ole enää kissanpentuakaan. Sen tilalle on tullut tuollainen teinieläin.

P2115334

Tämä kyseinen teinieläin jaksaa juosta ja painia ja touhuta vaikka kuusi tuntia putkeen, sitten se sammuu ja nukkuu oikein tosissaan siihen asti, että akku on ladattu ja jaksaa taas kiusata Lunaa. Luna on alkanut ehkä vähän näyttää siltä että sitä rasittaa. Välillä sen varoitusmähmätystä kuunnellessa tulee mieleen että onkohan se sittenkään onnellinen uudesta kaverista? Sitten se kuitenkin menee Nekun viereen nukkumaan ja pesee väkisin sen naamataulun ja ne näyttää sylikkäin kölliessään niin totaalisen tyytyväisiltä (ai että mikä kiusaus kirjoittaa että tyytskäri, mutta en kirjoita!) että taas unohtuu murheet.

P2135350

Tokihan se on jo iso mies, korkeutta on jo Lunan verran ja kovaa vauhtia kasvaa (siitä tulee varmaan joku hirveä mörssäri vielä). Vierekkäin kun ovat kerällä niin huomaa massaeron. Että varmaan on Lunalla rankempaa jaksaa touhuta tuollaisen teinieläimen kanssa kuin sellaisen pikkupalleron. Välillä ne tekee sellaisia ilmaloikkia vastatusten ja toinen lentää selälleen, siinä vähän emäntää hirvittää että koska tulee kunnon sota. Mutta näkeehän niistä että leikkiä se on. Siitä noustaan ja otetaan hirveät lähdöt pitkin seiniä ja ovenpieliä peräkanaa.

P2115330P2115331P2115347

Kevät tekee sen, että kun aurinko nousee aiemmin, niin tekee myös kissaeläin. Luna on joka kevät tehnyt saman, ruvennut aina vain aiemmin hörsköttämään, mutta nyt jotenkin kahden kanssa tuntuu vähintään sata kertaa raskaammalta. En ihan hirveän hyvin muista, koska olisin saanut keskeyttämättä vedellä sikeitä viimeksi koko yön. Tai no siellä Helsingissä yhden yön. On niin raivostuttavan kätevä tuo Luna, avaa melkein oven kuin oven. Laita kymmenen kilon kahvakuula esteeksi niin hänhän punnertaa sen auki. Viikonloppuna olin jo aikalailla valmis ojentamaan molemmat eläimet ensimmäiselle tarjokkaalle, mutta on tässä jo saanut muutaman suloisuusnäytteen niin että rakkaus voittaa…

P2115344P2115346

On ne ihania. Kin.

Nyt kun nousisi tästä ja haukkaisi jotain evästä niin äitylin ei ehkä tarvitsisi odotella autossa kovin kauaa kohta. Luvassa äiti-tytär-laatuaikaa kirppistelyn merkeissä. Hannatic ♥ Äityli!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro!