maanantai 17. helmikuuta 2014

No nyt


Kun Apassionatassa alkoi musiikki soida ja areenalle säntäsi kolme nuorta ruunikkoa leikkimään keskenään villinä ja vapaana ja silminnähden nauttien olostaan, tuli yhdelle ticcelille vähän tippa silmään. Menihän siinä jopa noin 30 sekuntia näytöksen alusta.
Eikä nämä yyravanzaarat kauheasti jääneet kakkoseksi.


Kuvasin jonkun verran näitä pätkiä mutta en halunnut koko aikaa katsella kameran kautta show’ta, joten en aio tätä postaustakaan kuvaspämmätä liiemmälti. Oli aivan mahtava shöy, tekee jo mieli hommata ensi vuodellekin liput.

Koko Apassionata-reissu oli aika ikimuistoinen. Menomatkalla siellä kämmenenkokoisten räntähiutaleiden keskellä ihanan tallinomistajaystäväni kanssa ajellessamme ehdittiin ihan hetki vain jutella, sillä Seinäjoelta Helsinkiin matka kesti vain jotain 11 tuntia. Se saattoi toki pitää sisällään myös pitstopit Horzelle, Hööksille ja vielä kerran Horzelle Ylöjärvellä kaffepaussin lisäksi sekä siihen päälle vielä Ikeaan… Oltiin liikkeellä pakettiautoksi rekisteröidyllä farmarilla, jonka perä oli muuten sen näköinen kuin oltaisiin käyty vähän kaupoilla.

Yövyttiin Helsingissä maailman helpoimman reitin takana ihanan ystäväni luona ja nukuttiin hyvin, kun kerrankin ei tarvinnut väistellä kissoja sängyssä. Siis mä rakastan kun mun hassut kissaeläimet kietoutuu mun jalkoihin joka yö, mutta onhan se joskus vähän vaivalloista. Hyvien yöunien jälkeen ajettiin pari hassua mutkaa sinne Jaffalle ja sieltä uuden elämyksen verran rikkaampina suunnattiin kohti kolmostietä ja päästeltiin aika lailla suoraa päätä kotiin. Kotimatkan aikana meinasi jo vähän jutunaiheet loppua, vaikka ollaan aika lahjakkaita höpisemään tuon matkaseuralaiseni kanssa. Eli toisin sanoen semmonen 34 tuntia menee ihan sujuvasti suu käyden mutta loput kaksi voi puolestatoista vuorokaudesta mennä vähän jo hiljaisemmissa merkeissä. Äitylille ja isukille kiitos kulkuvälineen lainasta, 40 litraa löpöä kuljetti meidät aika edullisesti edestakaisin.

Apassionatan jälkeen onkin viety Hannaticcia aikamoista kyytiä, joten jäi kaiken maailman ystävänpäiväpostauksetkin julkaisematta. Mutta ei se mitään, ehkä nyt taas ehtii. Oon niin jumissa joka paikasta melkoisen tiukan työrutistuksen jälkeen, että on jo kova ikävä verenkiertoa joka paikkaan. Saa nyt katsoa josko jossain vaiheessa pääsisi viimein sinne hierottavaksi asti.

Bis später, nyt äkkiä pois koneelta kun ei pakko ole tässä istua!

2 kommenttia:

  1. luinpas sitte että pitsitopit horzelle. piti kerran jos toisen miettiä että miltäköhän ne näyttää ja miksi sellaisia on :DDDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan horzet nyt tarvii pitsitopit :D:D:D

      voi sitten ruunapojille flirttailla.

      Poista

Kerro!