tiistai 25. maaliskuuta 2014

Hi my name is whatever you call me

Viimeaikainen ratsastusinnostus teki viikonlopun kisatouhuissa melkoisen mahalaskun ja tuumasin jo, että myyn kaikki Pikeurit ja rupean hiihtämään. Olisipa tasan itsestä kiinni, kulkeeko suksi täysillä vai mummovauhtia eikä kultaisesta keskitiestä tarvitsisi neuvotella 600-kiloisen tuulella käyvän otuksen kanssa. Sitten mun mentorini T sanoi että älny, ja päätin että ehkä tässä vielä on joku tolkku joskus. Huomenna menen Sipen kanssa köpöttelemään suosikkimaastoihin auringonpaisteessa ja muistan taas että miksi on niin hemmetin kivaa harrastaa ratsastusta. Tavoitteellisesti.

Tämä viikko on aika tiukka noin työpoliittisesti. Arjen paahdan käännöstä ja viikonloppuna saan mennä pönöttämään maksusta näiden seinien ulkopuolelle. Jossain välissä pitäisi inha veroilmoituskin tehdä, ahistus!

P9174680

Välillä olisi varmaan ihan tervettä nousta tästä koneelta ja touhuta jotain muuta, mutta taidan olla jumissa. Samaten mun päässä on jumissa pari biisiä. Niitä täällä kailotan naapureiden iloksi omina sovituksina (sen mukaan, montako värssyä muistuu mieleen). Hirveästi on muuten tanssituttanut viime aikoina! Mietin, mahtaisiko joku tanssillinen jumppahomma yhtään tyydyttää sitä tarvetta vai tulisiko siitä vain hölmö olo… Yhtään ei varsinaisesti helpottanut se, että yksi mun uusista työkavereista on kilpatanssiseurasta tuttu ystävä 20 vuoden takaa, kun oltiin molemmat vielä lapsisarjalaisia. Ehkä mä ängen jonnekin zumbaan purkamaan lattarit pois järjestelmästä hetkeksi aikaa.

Nyt taitaa nälkä ajaa porsaan ylös koneelta. Saattaa myös olla tarve järjestää eteisen kengät, jotka Nekkutic on asetellut huolella oman mielensä mukaan. Luna teki samaa pienenä. Mitenhän ne osaa olla niin samanlaisia, vaikka ovatkin ihan erilaisia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro!