tiistai 18. maaliskuuta 2014

Hyvää ja kaunista

Mun ajatukset on viime aikoina pyörineet paljon tuolla 7 kilometrin päässä valkoisenkirjavissa tunnelmissa. En vieläkään oikein voi uskoa, että mulle on annettu joku maailman ihanin hevonen käyttöön. Olin tänään katsomassa sen valmennusta ja sain vähän ideoita omaankin treeniin. Jotenkin koko kunnianhimo tämän lajin suhteen on nyt ihan eri tasolla, kun tästä voisi oikeasti vaikka tulla vielä jotain.

Samalla mun intoni kirjoittaa erillistä blogia näihin asioihin liittyen on laskenut. Mutta en edelleenkään usko että tämä on oikea paikka treeniraporteille, joten ehkä se into vielä löytyy. Koska tämä nyt on luultavasti aika iso osa mun elämää jatkossa, täälläkin varmaan vilahtelee kimo-tiikeri-leopardi-kavioeläin (ja ehkä muunkin väriset mussukat) aina välillä. Tein muuten vakaan päätöksen, että alan nyt suunnitella treenejä tarkemmin tavoitteiden mukaan. Mulla on sellainen teepaita, jossa lukee Royal Equus Ambitious Riders ja mulla on sellainen olo että nyt se tarkoittaakin jotain mun päällä.

P3165429P3165435P3165444P3165500

Sain tuon yhden proo-kuvaajan tallikaveriksi sunnuntaina ja löin sille omankin kamerani käteen. Kuvien copyright siis Märi Höö! Sillä on onneksi kauhea kuvausinto nyt päällä ja se on aika rakastunut tuohon Sipeen ja sen sijaintiin niin toivon lisää kaverikuvia myös tulevissa jaksoissa :)

Muutenkin on nyt aika hyvä meininki tässä elämässä. Työrintamalla pitää suorastaan kiirettä, heppamessut on kohta ja mulla saattaa olla jopa rahaa ostaa sieltä jotain pientä kivaa, kevät tulee ja valo se vaan lisääntyy. Ihan jännää olla minä just nyt.

Vähän kyllä tietysti huolestuttaa. Nekku-Petteri menee torstaina luovuttamaan perhekalleutensa eläinlääkärin vähemmän hellään huomaan ja voi että kun tälle yhdelle apinalle tuli niin heti suru puseroon. Minun pikkuseni, vauvani armaani, saa kohta kipeää ja minä aiheutan sen. Ja se vaan pahaa aavistamatta täällä touhuaa iloisena ja suukottelee perhettään tietämättä että emäntä soitti kamalaan paikkaan jossa on piikkejä ja veitsiä.

P3165514

Negu on ihan btw maailman ihanin pieni poika. Sillä on niin isot tassukat että se uhkailee kasvaa suureksi ja komiaksi. Toistaiseksi se on vielä pieni ja komia. Ja mun niin sattuu sydämeen aina kun katson sitä eikä se tiedä että olen paha ja suunnittelen sen pään kassien menoksi asioita. Vaikka miten kuka nyt selittäisi että pojat toipuu nopeasti eikä siihen satu koska kipulääke ja tämä on kaikille parasta ja hyväksi ja hyödyllistä ja järkevää niin voi kuulkaa kun joskus järki jää eläinrakkauden aiheuttamalle pöpiydelle pahasti kakkoseksi ja minä se vaan säälin pientä reppanaa.

Vaikka Mari kyllä justiin meni paljastamaan maailmalle, että oon oikeasti ihan älykäs. Nyt mulla on kauheat paineet kirjoittaa pelkkiä asiapostauksia ilman puhekielisyyksiä. Not.

Ja nyt esitän osaavani syödä järkevästi ja askartelen salaatti-illallisen. Ihan ei ole kellokaan vielä aivan totaalisen liikaa.

Ps. Heppaheppa! Miau!

8 kommenttia:

  1. Nekku kyllä kieltämättä näyttää ihan Petteriltä. Onneks mää pääsin siitä Petteri-kierteestä ja nyt on vaan joku turvallinen Arttur Joakim.

    Eniveis, vähä hieno toi mun hevosenkenkäkuva!! Ens kerralla otan oman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä päätin ennenku se tuli että jos se on poika ni se on (Nekku-) Sven. Koska telkkarissa oli kissa nimeltä Sven ja musta se oli maailman paras nimi kissalle. Mutta sitten kun tolla Mauskulla on se Nekku, joka on joskus meidän Petteriaikoina saanut lisänimen Petteri, niin ei mun kieli vaan taivu sanomaan muutaku Nekku-Petteri (Nigö-Piiteri). Eikä Nex vaan jotenki oo yhtään Sven. Vaikka täs on se yks Nenä-Petterikin lähipiirissä johon joku pian sekottaa!

      Ja joo kenkäkuva. Olis pitäny niistä mun kumppareistaki ottaa kenkäkuva. Diu?

      Poista
  2. voi että on niin komia poika tua sun heppanen <3

    Muakin suretti hirveesti aikoinaan viedä mun tyttörassut leikattavaksi, sinne ne jäi ihan hämilleen nuupahtelemaan, vaikka olinkin siinä vieressä kunnes rauhoittava kunnolla vaikutti... olisin saanut poistua aiemminkin, mutta en hennonut jättää kun tytöt oli ihan pihalla että mitäää nyt tapahtuu oon vieraassa paikassa ja miksi mua väsyttää näin paljon... :( mutta kaik meni hyvin ja plikat parani ennätysvauhtia eivätkä ole lihoneetkaan sen jälkeen ;) raasut. Siitä on jo neljä vuotta, omg!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simba on ihan hassutic! Oon jo aivan menettänyt sydämeni sille.

      Lundströmiäkin surin kauheesti kun se meni leikattavaksi. Se on kyllä vähän pyöristynyt sen jälkeen mutta oli kyllä varaakin. Nyt se on semmonen soppeli <3<3 eläimet aiheuttaa mun päässä jotain oikosulkuja kun en kestä miten ihania ne on.

      Poista
  3. Hän kyllä on komia! Hihii, mä oon iloinen sun puolesta että oot tuollaisen onnenpotkun saanut :). Hyviä asioita hyville ihmisille, niinhän sitä sanotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihq!!! En mä oikein usko vieläkään mikä säkä :):):) tai no 172 ahaha.

      Poista
    2. Näin just unta että Sipe ja Jada oli samassa kopissa matkalla jonnekin ja Sipe oli noin 20 senttiä matalampi. Siinä sit mietin että mistä ne on sen 172 pierassu kun muka on mitattu. Ja että miten se ei oo mulle ihan liian pieni vaikka on joku 150 säkä.

      Poista

Kerro!