maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kissamainen arvonta!

Hei kaikki kissaihmiset tai kissaihmisten ystävät. Nyt olisi aika arpoa yhdelle onnekkaalle säkillinen kissanhiekkaa!

Arvon yhden säkin PrimaCat Ultra Compact Lavender –kissanhiekkaa. Yhden säkin koko on 8 kg.

PrimaCat
PrimaCatin sivuilta poimittua tietoa tästä hiekasta:
  • 100 % luonnollinen
  • 99,9 % pölyämätön
  • paakkuuntuva
  • superimukykyinen
  • superpremium-laatua
  • raikas laventelin tuoksu.
Oman arvioni tästä hiekasta voit lukea tästä postauksesta. Arvonta toteutetaan yhteistyössä PrimaCatin kanssa.

Arvonnan säännöt:
  1. Arvonta on avoin kaikille.
  2. Liittymällä tämän blogin lukijaksi Google-raadin kautta saa tupla-arpalipun, jolloin voittomahdollisuudet lisääntyvät!
  3. Keksi nimimerkki (pelkkä anonyymi ei siis käy) ja kommentoi tätä postausta. Jätä yhteystiedoksi toimiva sähköpostiosoite, josta saan sinut kiinni onnettaren tarttuessa kiinni juuri sinun arvontalipukkeeseesi. Mainitse, jos kuulut Google-raatiin niin saat tuplalippusi.
  4. Osallistumisaikaa on 10.5.2014 asti, eli klo 23:59 mennessä jätetyt kommentit osallistuvat arvontaan.
Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!
Ystävällisin terveisin eräs asuntostressierkki.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Careful what you wish for

Laitoin äsken huuto.nettiin vähän ratsastuskampetta myyntiin. Kehotin huutajia ihan rohkeasti ehdottamaan hintaa, sillä tarkoitus olisi saada tarpeetonta tavaraa kaapeista pois näin muuton alla.

Koska se asia, joka vähän sai mut haluamaan muuttoa viime postauksessa, paljastuikin aika eksponentiaalisesti pahemmaksi ja äkillisemmäksi ja pakottavammaksi tarpeeksi muuttaa, ja kunhan saan ystäviltä muutaman Atrian-laatikon kasattua, alan sulloa alati laajenevaa kirjastoani niihin. Roudattavaksi pariksi kuukaudeksi säilöön vanhempien autotalliin. Talouden nisäkkäät kiikutetaan saman tontin päärakennuksen vintille.

Että olisiko tarvetta ratsastushousuille? Tai ruskealle kisatakille? Talliloimelle? Täältä löytyy.

hiano kollaasi taas

Joo meillä on tosiaan aika hemmetin massiivinen vesivahinko, ja niitä ylimääräisiä laatikoita saa tyrkyttää.

Mulla on myös aikamoinen kasa kirpparille lähteviä kamppeita, ne vain pitäisi jaksaa joskus kiikuttaa SPR:lle, mutta tuntuu olevan ylikova homma. Vaatekaappi on jo vähän aikaa ollut aika ahdistava, joten sieltä on helppo heitellä asioita poistoon. Joko olen tullut aikuiseksi ja kasvanut yli mustaanpukeutumisesta tai vaihtoehtoisesti olen tullut realistiksi ja todennut, ettei kaksi kissaa ja mustat vaatteet ole ihan täysin yhteensopiva kombo. Ainakaan, kun uudessa työssä joutuu tekemisiin oikeiden ihmisten kanssa eikä olisi kovin tavoitteellista edustaa yritystä erityisen pörröisenä.

En ole ihan varma, olenko syönyt tänään jotain oikeaa ruokaa. Pitää ehkä yrittää kuitenkin vähän edes jotain.

Wehee! Woop! Ja silleen. Hauskaa viikonlopun loppua kaikille, joiden asunto ei mätäne alta pois. Ja miksei meille muillekin.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

31 v ja 6 pv

Halou taas täältä työpajalta. Tuntuu jotenkin niinkuin olisin tänne nyt liimaantunut. Pitäisi oikeasti kovasti olla töissä vielä, koska jostain syystä työt ei oikein etene toivottua tahtia (Internet thou heartless bitch).  Olen miettinyt postaamista nyt kohta viikon, joten nyt on pakko venyttää töitä entisestään ja kirjoittaa jotain muuta välillä. Kiitän itseäni kohta, tiedetään.

Mä ajattelin, että koska kameran akun lataaminen on ollut aika ylivoimaisen kova homma, tartun lähipäivinä ihanan Anun heittämään arkikuvahaasteeseen. Mutta en vielä tänään ihan. On jo pimeääkin kohta. Tänään kirjoitan 31 faktaa minusta ja synttäripostauksen viivästymisestä rangaistuksena vielä kuusi lisää, yksi per päivä. Oli tarkoitus siis tehdä tämä postaus jo 16.4.

Enpä kyllä tiedä, rangaistaanko siinä mua vai teitä, mutta ei sen niin väliä. Kunhan rangaistaan. Taipuukohan tuo sana noin?

  1. Olen oikeasti aika tylsä ihminen.
  2. Tykkään usein eläimistä enemmän kuin ihmisistä, vaikka olen kyllä viime vuosina oppinut tykkäämään ihmisistäkin.
  3. Olen oppinut viime vuosina aika paljon onnellisuudesta ja siitä, miten oikeanlaiset ihmiset elämässä siihen vaikuttaa.
  4. Lempivärini on vihreä.
  5. Minusta tulee isona naapuruston vihreä mummo, joka pukeutuu päästä varpaisiin vihreään. Voisin oikeastaan kohta jo ruveta.
  6. Kirjoitin äsken sanan “vihreään” seitsemän kertaa väärin. Tähän kohtaan vain kolme.
  7. Haaveilen omasta pienestä bassetista.
  8. Olen luomublondi ja kipeästi kampaajan tarpeessa.
  9. Onneksi sain synttärilahjaksi kampaajalahjakortin.
  10. En toivonut oikeastaan mitään lahjoja tänä vuonna. Suurin toiveeni oli saada yllätyslahja omalta rakkaalta.
  11. Tarkistin juuri tuon rankaisemisen ja onneksi olin oikeassa. Kamalaa olisi olla kielinatsi eikä osata sanoja.
  12. Tuijotin torstaina sanaa “venttiili” niin monesti, etten enää tiennyt, montako teetä, ällää ja iitä siinä on. Teki mieli twiitata että venttiili. Venttiiliventtiiliventtiili.
  13. Olin viikonloppuna ysäribileissä ja se oli kamalaa.
  14. Huolestun kamalan helposti ja murehdin paljon ihan tyhjänpäiväisiä asioita.
  15. Olen mestari hukkaamaan aikaa.
  16. Tarvitsen aikatauluja ja lukujärjestyksiä elämääni, että saan jotain aikaan.
  17. Pitäisi varmaan merkitä kalenteriin sekin, että kirjoita blogiin jotain tyhjänpäiväistä, niin tulisi materiaalia julkaisuun. Saatan suunnitella vaikka ja mitä postattavaa, mutta yhtäkkiä vuorokausi onkin jo vaihtunut enkä tullutkaan kirjoittaneeksi.
  18. Tykkään keväästä hirveästi.
  19. Minulla on eräs autoimmuunisairaus.
  20. En tykkää ihmisistä, jotka eivät ole yrittäjiä/kääntäjiä ja jotka silti neuvovat yrittäjyydessä/kääntäjyydessä.
  21. Heppailublogini sai viime viikolla paljon huomiota Lilyssä, kun toimitus nosti sen blogiinsa. Olin hetken blogijulkkis. Haha.
  22. Minun oli vähän aikaa sitten tarkoitus vaihtaa heppailublogin nimeksi Heppatic, kun sen nimi on ihan pöllö. Mutta nyt en taida vielä tohtia, jos vaikka olisin vahingossa vielä vähän julkkis, etteivät fanit mene ihan sekaisin.
  23. En kestä, etten ole vieläkään tehnyt päivän töitä valmiiksi! Silti kirjoitan tätä luetteloa. Viisaus ei asu meissä.
  24. Olen likinäköinen.
  25. Silmälasini ovat aina ja iankaikkisesti likaiset.
  26. Olen innostunut vähän viime aikoina kynsien laitosta ja haluaisin opetella kaikkia jänniä uusia tekniikoita.
  27. Mulla on taas nälkä, kun olen käyttänyt tänään aivojani paljon. Massiivinen aivokapasiteetti syö paljon virtaa.
  28. Käytin äsken tähän luetteloon käännöstyökalun näppäinoikotietä. Ei toiminut. Se siitä kapasiteetista.
  29. Haaveilen muuttamisesta ja suunnittelen jo, kuinka haen äidiltä höyrypesurin, jolla saan jynssätä tämän kämpän palautuskuntoon. Tähän tuli viime viikolla eräs lisäkimmoke, joka aiheuttaa pientä stressiä.
  30. Luulen tehneeni tässä sivussa kuitenkin jonkin verran enemmän töitä kuin oli edes pakko.
  31. Tuntuu vähän kauhistuttavalta, että täytän seuraavaksi 32.

+ kootut selitykset, miksen muka ehtinyt postaamaan aiemmin:

  1. Keskiviikkona täytin vuosia ja yritin tuhlata lahjarahojani johonkin hömppään, joka on vain minua varten. Kymppi meni, muuten olin liian kriittinen enkä huolinut mitään.
  2. Torstaina puin toppavaatteet niskaan ja tarkenin juuri sopivasti istua kentän keskellä talikko kädessä tallilla.
  3. Perjantaina ratsastin Tyynen ihan hikimäräksi ja sillä oli hauskaa. Kysyn vaan, moniko senmerkkinen menee niin hienoja sulkuja treenaamatta?! Ja vastaankin: ei moni.
  4. Lauantaina keskustelin appipuolen ja anopin kanssa aika tärkeistä asioista.
  5. Sunnuntaina söin kakkua Kääpiölinnassa ja tein muovailuvahasta perhosia ynnä muita mölttejä.
  6. Maanantaina santsasin äitin tekemää muusia ja kesäkurpitsavuokaa ja vein vielä ison dogibägin mukaan kotiinkin. Tein vielä illalla töitä, koska oli dedis aamukasilta enkä todellakaan ollut nousemassa sitä ennen muutamaksi tunniksi hommiin.

Ja tänään oon ollut töissä ja töissä ja käynyt postissa siinä välissä. Ja ehkä vähän joutunut surffailemaan myös. Postisaaliista saatan kirjoitella vielä, jos kamera suostuu yhteistyöhön. Tänään oli myös tarkoitus vielä iltajoogata, mutta… taitaa mennä yöjoogaksi pian, joten ehkä kestän ilmankin. Taidan keskittyä syömiseen ja yritän olla stressaamatta huomisen dedistä. Toisaalta tiukka dedis yleensä tarkoittaa aikaansaamista, että ehkä siitä ei kannata ahdistua liikaa. Tilipäivänä on sitten mukavampaa!

Kuka jaksoi lukea kaikki?

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Terveisiä työpajalta

Mulle tulee aina säännöllisin väliajoin sellainen tunne, etten tiedä kiittäisinkö vai kiroaisinko sitä teini-minua, joka päätti että saksa on kiva kieli. Yliopistossakin kurssit aiheuttivat säännöllisesti lähinnä kauhua, mutta onneksi oli ihania opiskelutovereita, joiden kanssa läsnäolopakosta selvittiin ja ihan kiittävin arvosanoin kurssit läpäistiin. Ei siis sillä, ettenkö olisi siinä kielessä ihan hyvä (ja kova liioittelemaan paniikintunteita kyseisten kurssien alla). Mutta. Kun kieltä ei käytä mitenkään päivittäin, tilanne voi olla seuraavanlainen:

memegen

Kuva: memegen.com

Käännöstyökalun näytölle aukeaa lause, jota tuijottaa epäuskoisena minuutin, koska ei ymmärrä siitä sanaakaan. Se on sekamelska etuliitteellisiä verbejä, käsittämättömän pitkiä substantiiveja ja mielenkiintoisia konjunktioita. Se on palapeli, jossa on vain aloitettava selvitystyö etsimällä toisistaan erotetuille etuliitteille ja verbinrungoille parit, selvittämällä täten muodostuneen epäsäännöllisen partisiipin perusmuoto, tutkimalla sanakirjan tarjoamasta 15 vaihtoehdosta suunnilleen joka sanalle todennäköisimmin oikea vastine ja lopulta tuo segmentti voi tulla käännetyksi. Ja ihan totta, saksa on sellainen kieli, että en tiedä toista, jossa olisi niin määrätön määrä vaihtoehtoisia merkityksiä yhdellä ja samalla verbillä. Usein vaihtoehdot ovat jopa täysin vastakohtaisia toisiinsa nähden. Ja ne yhdyssanat… niitä ei sitten välttämättä laisinkaan löydy sanakirjoista. Ne on pilkottava osiin, etsittävä osille merkitykset ja ynnättävä niistä jonkin sortin käännösvastine. Suomessako pitkät sanat? Miten olisi Rindfleischetikettierungsüberwachungsaufgabenübertragungsgesetz tai Rechtsschutzversicherungsgesellschaften?

Näinä hetkinä mietin, miksi menin ja valitsin niin käsittämättömän kielen. Toisaaltahan saksa on äärimmäisen säännöllinen kaikkine epäsäännöllisyyksineenkin. Se seuraa tiukkoja lainalaisuuksia eikä ole laulavan, joustavan ja sovellettavan suomen tapaan lähes mahdoton oppia vieraana kielenä. Ja vaikka nuo kaikki lainalaisuudet ja säännölliset epäsäännöllisyydet olisivat sujuvasti hallussa, vaikka pystyisin luettelemaan edelleen ulkomuistista kielioppisäännöt kuin apteekin hyllyltä, silti sitä on mahdoton lukea sujuvasti. Vaikka olisi täysin pätevä saksan kielen kääntäjä.

perhonen

Kuva: memebase.com

Sitten on vielä tietysti yksi tekijä, joka saa saksan kääntämisen tuntumaan todellakin leipätyöltä muihin kieliin verratessa: lähes poikkeuksetta De-Fi-töissä projektin asetuksissa on jokin ihmeen viritys, joka saa käännöstyökalun herjaamaan joka segmentin sisällöstä. Esimerkiksi joskus oli käytössä termipankki, jonka avulla viisas ohjelma auttaa kääntäjää ja tunnistaa, onko käytetty oikeita vaihtoehtoja. Ja herjaa isosti ja punaisesti vakavasta virheestä joka kerta, kun kyseinen sana ei ole tismalleen samassa muodossa kuin missä se on termipankkiin syötetty. Meillä suomessahan eivät nuo sanat hirveästi taivu tai mitään. Nyt viimeisimpänä sain paljon keltaisia huutomerkkejä, koska pisteen edessä oli oikea määrä välilyöntejä (0). Koin syvää hengenheimolaisuutta tämän postauksen tekijän kanssa. Lämmin suositus kaikille käännösalan ammattilaisille, Translators Anonymous.

Ja kyllä kuulkaa, mä rakastan mun työtä! Se voittajafiilis, kun saa epätoivoiselta tuntuneen urakan siirrettyä parilla klikkauksella eteenpäin, sen takia kärsii jo muutaman tunnin tuskaakin. Ja tätä työtä on kiittäminen kaikista mun puhekieleen ja sitä kautta myös tänne blogiin ja kaikkiin lukuisiin höpinäsähköposteihin pesiytyneistä määräisistä artikkeleista. Sesesenenene, se se on sitä elämää!

Nyt pilatekseen! Viime viikko meni ihan mönkään ja liikuntamerkintöihin päätyi vain pari tuntia fysioterapiaa. Tällä viikolla olkoon kaikki toisin!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Vuorotellen

Mun pää kääntyy tällä hetkellä aina välillä pikkusen paremmin vasemmalle ja tuntia myöhemmin vähän paremmin oikealle. Kokonaiskääntymäkulma on siinä 70 astetta. Hyvin pääsi autolla ajamaan 5 km silti. Särkylääkkeet on myös ihan kivoja. Se ei ole kivaa, että ihan aina ei muista, ettei päätä voi oikein kääntää, ainakaan nopeasti.

Mutta huomenna se mun suosikkifyssari yrittää saada lukkoja auki josko kääntyisi jatkossa vähän paremmin. Jotain tuolla T1-2 huudeilla sain solmuun eilen koikkelehtiessani puomien yli isolla puolalaisella. Olinkin tuossa justiin perjantaina varmaan päässyt juttelemasta miehen kanssa, kuinka en olekaan ollut tosi kipeä mistään pitkään aikaan. Sen siitä saa!

En tiedä, johtuuko tämä nyt siitä vai kenties armottomasta messupönötyksestä, jota lauantaina harjoitin. Messubussin kulkuaikataulu aiheutti etukäteen vähän närästystä – jaa että ihan kymmenen tuntia ollaan perillä, kun viime vuonna oltiin jo siinä kahden tunnin kohdalla ihan valmiit lähtemään kotiin… Mutta sitten jotenkin onnistuttiin olemaan suunnilleen viimeiset bussiin saapujat ja hätäpaniikki-viimenhetken-ostostelijat. Että ihan kiva kuitenkin ettei lähdetty aiemmin. Ja ehdittiinpä kannustaa Koipparin Jonttu voittoon siellä 130 cm aikaratsastusluokassa. Se oli sillon vauvveli, kun harrastin isänsä/tätiensä tallilla aktiivisesti ratsastusta teininä ja nyt se on täysi-ikäinen hevosmies. Minäkö vanha? Ei?

Jaa käynpä siivoamassa tässä välissä vähän kissanoksennusta lattialta.

Mulla oli sellainen harvinainen tilanne, että olisi ollut oikein varaa jopa ostaa jotain kivaa messuilta ihan vaan sen vuoksi että se on kivaa. Tottahan sitten kävi  niin, ettei vastaan tullut mitään sellaista kivaa, johon olisin halunnut rahojani tuhlata! Kuinka tyypillistä. Mutta toisaalta se mahdollisti sen, että annoin itseni tulla ylipuhutuksi ostamaan MagHealth-selkävyön. Magneettiterapian luvataan vilkastuttavan verenkiertoa ja lisäävän kudosten aineenvaihduntaa ja sen tehosta on tuloksia erilaisten särkytilojen sekä esimerkiksi stressin ja univaikeuksien hoidossa. Joten kun en saanut tuhlattua rahojani mihinkään muka tarpeelliseen, kuten ratsastushousuihin, pystyin sijoittamaan ne johonkin mahdollisesti oikeinkin järkevään. Olen itse asiassa noita magneettivöitä aiemminkin katsellut, kun niistä olen selkävaivaisten ratsastajien kehuja lukenut. Saapa nähdä, lähteekö SI-kudoksenkin aineenvaihdunta nyt kiihtymään ja kivut häviämään. En mitenkään ihmeitä odota siltä, mutta toisaalta eihän sitä ikinä tiedä. Jos kohta olenkin ihan liekeissä ja pystyn treenaamaan kuin viimeistä päivää.

WP_20140407_022

Lisäksi mukaan tarttui kiva Horze-huppari vielä viimeisillä sekunneilla. Se oli tarkoitettu mulle löydettäväksi, sillä se odotti mua uskollisesti koko kymmenen tuntia. Ainut kappale ja mun kokoa, outlet-hintaan. Näin sen tangossa jo ennen varsinaiselle messualueelle siirtymistä ja päätin, että jos se siellä vielä roikkuu, kun tullaan ulos, se on mun. Meant to be, täällä me vietetään jo kolmatta päivää tiiviisti yhdessä.

WP_20140407_011

Kuvat tänään taattua Lumia-laatua, koska havahduin kesken postauksen kirjoittamisen siihen, ettei kameran akussa ole virtaa. Eiköhän niistä tarpeeksi saa selvää, kuitenkin. Yllättäen tuo Nekku tuolla bombaamassa. Se oli tuon vyönkin kanssa kuvissa, mutta onnistuin saamaan yhden edes ilman viiksiä tai tassuja.

Lundströmi änki tähän syliin nyt vaatimaan huomiota ja viemään tilan läppäriltä, joten saan tämän postauksen nyt lopetettua hyvästä syystä. Hejppa!