maanantai 14. huhtikuuta 2014

Terveisiä työpajalta

Mulle tulee aina säännöllisin väliajoin sellainen tunne, etten tiedä kiittäisinkö vai kiroaisinko sitä teini-minua, joka päätti että saksa on kiva kieli. Yliopistossakin kurssit aiheuttivat säännöllisesti lähinnä kauhua, mutta onneksi oli ihania opiskelutovereita, joiden kanssa läsnäolopakosta selvittiin ja ihan kiittävin arvosanoin kurssit läpäistiin. Ei siis sillä, ettenkö olisi siinä kielessä ihan hyvä (ja kova liioittelemaan paniikintunteita kyseisten kurssien alla). Mutta. Kun kieltä ei käytä mitenkään päivittäin, tilanne voi olla seuraavanlainen:

memegen

Kuva: memegen.com

Käännöstyökalun näytölle aukeaa lause, jota tuijottaa epäuskoisena minuutin, koska ei ymmärrä siitä sanaakaan. Se on sekamelska etuliitteellisiä verbejä, käsittämättömän pitkiä substantiiveja ja mielenkiintoisia konjunktioita. Se on palapeli, jossa on vain aloitettava selvitystyö etsimällä toisistaan erotetuille etuliitteille ja verbinrungoille parit, selvittämällä täten muodostuneen epäsäännöllisen partisiipin perusmuoto, tutkimalla sanakirjan tarjoamasta 15 vaihtoehdosta suunnilleen joka sanalle todennäköisimmin oikea vastine ja lopulta tuo segmentti voi tulla käännetyksi. Ja ihan totta, saksa on sellainen kieli, että en tiedä toista, jossa olisi niin määrätön määrä vaihtoehtoisia merkityksiä yhdellä ja samalla verbillä. Usein vaihtoehdot ovat jopa täysin vastakohtaisia toisiinsa nähden. Ja ne yhdyssanat… niitä ei sitten välttämättä laisinkaan löydy sanakirjoista. Ne on pilkottava osiin, etsittävä osille merkitykset ja ynnättävä niistä jonkin sortin käännösvastine. Suomessako pitkät sanat? Miten olisi Rindfleischetikettierungsüberwachungsaufgabenübertragungsgesetz tai Rechtsschutzversicherungsgesellschaften?

Näinä hetkinä mietin, miksi menin ja valitsin niin käsittämättömän kielen. Toisaaltahan saksa on äärimmäisen säännöllinen kaikkine epäsäännöllisyyksineenkin. Se seuraa tiukkoja lainalaisuuksia eikä ole laulavan, joustavan ja sovellettavan suomen tapaan lähes mahdoton oppia vieraana kielenä. Ja vaikka nuo kaikki lainalaisuudet ja säännölliset epäsäännöllisyydet olisivat sujuvasti hallussa, vaikka pystyisin luettelemaan edelleen ulkomuistista kielioppisäännöt kuin apteekin hyllyltä, silti sitä on mahdoton lukea sujuvasti. Vaikka olisi täysin pätevä saksan kielen kääntäjä.

perhonen

Kuva: memebase.com

Sitten on vielä tietysti yksi tekijä, joka saa saksan kääntämisen tuntumaan todellakin leipätyöltä muihin kieliin verratessa: lähes poikkeuksetta De-Fi-töissä projektin asetuksissa on jokin ihmeen viritys, joka saa käännöstyökalun herjaamaan joka segmentin sisällöstä. Esimerkiksi joskus oli käytössä termipankki, jonka avulla viisas ohjelma auttaa kääntäjää ja tunnistaa, onko käytetty oikeita vaihtoehtoja. Ja herjaa isosti ja punaisesti vakavasta virheestä joka kerta, kun kyseinen sana ei ole tismalleen samassa muodossa kuin missä se on termipankkiin syötetty. Meillä suomessahan eivät nuo sanat hirveästi taivu tai mitään. Nyt viimeisimpänä sain paljon keltaisia huutomerkkejä, koska pisteen edessä oli oikea määrä välilyöntejä (0). Koin syvää hengenheimolaisuutta tämän postauksen tekijän kanssa. Lämmin suositus kaikille käännösalan ammattilaisille, Translators Anonymous.

Ja kyllä kuulkaa, mä rakastan mun työtä! Se voittajafiilis, kun saa epätoivoiselta tuntuneen urakan siirrettyä parilla klikkauksella eteenpäin, sen takia kärsii jo muutaman tunnin tuskaakin. Ja tätä työtä on kiittäminen kaikista mun puhekieleen ja sitä kautta myös tänne blogiin ja kaikkiin lukuisiin höpinäsähköposteihin pesiytyneistä määräisistä artikkeleista. Sesesenenene, se se on sitä elämää!

Nyt pilatekseen! Viime viikko meni ihan mönkään ja liikuntamerkintöihin päätyi vain pari tuntia fysioterapiaa. Tällä viikolla olkoon kaikki toisin!

2 kommenttia:

  1. Tosi kivablogi,banneri on ihanan yksinkertanen ja hieno =)

    http://rakaspikkuriivio.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Kerro!