lauantai 31. toukokuuta 2014

Lälläripyörä

Moi taas ihmiset. Long time no see, kai. En oikeastaan yhtään muista koska olisin kirjoitellut, joskus muuttostressihärdellin keskellä kuitenkin. Nyt tilanne on hieman rauhoittunut, tai paljonkin, ja sainpa vihdoin avattua tämän bloggausohjelman. Mitäs sitä sitten on oikein touhattu?

Ollaan tosiaan muutettu tilapäisasuntoon. Eli mun porukoille. Tämä vesivahinko- ja muuttotouhu onnistui tosiaan sijoittumaan mun elämässä sellaiseen aikaan, kun olisi ollut hieman jotain muutakin tekemistä, sen sijaan että se olisi tapahtunut vaikka talvella kun pyörittelin peukaloitani suurimman osan ajasta. Oonkin tässä nyt sitten pyöritellyt kahta työtä, heppatouhuja, muuta normielämää ja asunnonmetsästystä, pakkaamista ja muuttojärjestelyjä ja hetken meinasi olla vähän rankkaa. Nyt tarvitsee enää hoitaa ne työt ja hevoset ja normielämä ja vähän tuota asunnonmetsästystä ohimennen voisi varmaan myös, mutta jotenkin just nyt ei jaksa ottaa siitä paineita.

Tässä muuton yhteydessä yksi stressinaiheista oli hiukkasen pompsahtavat työmatkat itse kullakin. Meillä kun ei ole omaa autoa ja täällä vanhemmillakin vain yksi, aiheutti neljän aikuisen ja yhden auton plus kaikkien omien aikataulujen yhdistäminen vähän vaikeuksia, joten…

skuuder

Ostin sitten skootterin! Skopolla pääsee näppärästi ympäri kylää, tallille ja töihin. Lisäksi se tarjoaa vanhalle motoristi-dädille harrastusta, täällä on kynsitty kaksipyöräistä kunnon 62-vuotiaan mopopojan innolla. Itse tiedän moottoreista aika paljon kyllä noin teoriatasolla, olenhan tekniikan alaan ja autohommiin erikoistunut kääntäjä. Mutta annas olla jos pitäisi vaikka tuosta skootterista näyttää missä on kaasari, voisin ihan yhtä hyvin osoittaa vaikka kiinnitysmutteria. Vaan sitäpä varten isukit on olemassa.

Kissojakin murehdin muuton alla, että kuinkahan ne nyt sitten sopeutuu ja koirakin ja kaikkea. No hyvin ovat sopeutuneet. Ensimmäiset päivät Pentti sai piikkikinnasta päin pläsiä hosuessaan innoissaan liian lähelle, mutta nyt se saa jo nyysätä molempien kissojen naamat ja peffat eikä kumpikaan välitä tuon taivaallista vaikka se suunnilleen juoksee niiden yli tohottaessaan lenkille lähtemisten tai vastaan juoksemisten kanssa. Pentti on kuitenkin niin rento tyyppi, ettei kissatkaan jaksa jännittää. Pikkuisen tuossa pihalla tehtävä terassiremontti on aiheuttanut harmaita hiuksia punaisia naarmuja, kun kissoja pitää siirrellä ulkokautta yläkerrasta alakertaan ja yleensä remppamies ottaa juuri silloin sirkkelistä kiinni ja surauttaa lankun poikki… Opinkin aika nopsaan, että Nekku-Petteri siirretään kantokopassa. Luna-Marketta yleensä tulee kiltisti kainalossa, hän kun on rohkea ja kovapäinen eikä pelkää mitään. Paitsi sitten helatorstain aamuna hiljaista tasaista surinaa, joka aiheutti paniikkireaktion. Ja minä se vain mietin että jokohan kohta saan työpaikalla maineen viiltelijänä.

Mulla on kertynyt hirveästi asiaa tänne. Mietin joka päivä että tästäkin pitäisi postata ja tästä. Pidetään nyt kaikki peukkuja, että saan tartuttua niihin asioihin ennen kuin ne eivät enää olekaan ajankohtaisia tai järkeviä tai kiinnostavia. Teki mieli kirjoittaa että lupaan nyt skarpata mutta eiköhän sellaisen lupaaminen vaan takaa sen, että ne jää ajatuksen tasolle. Luna änki tähän läppärin kaveriksi syliin, jotkut asiat ei näköjään koskaan muutu. Se kehrää maailman onnellisimpana pikku karvattina ja pitää sellaista vähän kuorsaavaa ääntä, se on sen syykytysääni. Muita asioita, jotka ei koskaan muutu, ovat että mulla on tee odottamassa keittiössä, työt ei edisty bloggaamalla ja kohta on jo kiire lähteä tallille. Mutta hei, mun kamera on sentään purettu laatikosta, joten voi olettaa sen pääsevän vielä töihin ja saan kuvamateriaalia niistä päätäni askarruttavista asioista. Mopotyttökuva on btw by Marin iPhone. Nyt teetä ja töitä ja sitten tallille. Kiva kun kävitte, tervetuloa uudelleen!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Redan

Hjelou!

Arvonnassa onnettarena toimi paperilappuperiaatteella yksi kappaletta avopuolisoita ja kopasta nousi

P5135612

Joten Jo, otan yhteyttä!

Nyt teen alvit ja meen pakkaamaan. Muuttopäivä on sovittuna ja kohta helppaa paine sen suhteen. Sitten vielä selvittelen sellaisia paineita, joita saa aiheutettua vilkaisemalla työtarjouksen analyysiä vähän turhan hätäiseen ja hyväksymällä ihan liikaa tekemistä taas vaihteeksi.

Pus pus! Musta kuuluu varmaan enemmän joskus kun tää laatikkohelvetti eli kissaparatiisi on selvitetty pariksi kuukaudeksi ja saan olla murehtimatta hetken aikaa. Oon ihan vähän vaan ottanut tästä ressiä, kun mua vaivaa kaikki keskeneräinen ihan liikaa. Mutta enää muutama päivä, sitten uusien huolenaiheiden kimppuun!