sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Perfect match

Tällä viikolla olen käyttänyt uskomattoman paljon aivoenergiaa töiden tekemisen sijaan heppajutuista täpyyttämiseen. Nyt olen päässyt siihen vaiheeseen, että tarvitsen nutturavarusteita ja ihastelen, miten loistavan ihanasti mun uudet kisahousut sopiikaan mun tältä sakilta pari vuotta sitten synttärilahjaksi saamaan kisatakkiin.

Katsokaa nyt siis. Takissa on harmaat kontrastitikkaukset mustalla pohjalla:

P6225677

(On se oikeasti musta, kirkas auringonvalo huijaa!)

Ja housuissa on harmaat kontrastitikkaukset valkoisella pohjalla:

P6225680

Lisäksi takissa on tällainen vaakunalogo hihassa:

P6225676

Ja housuissa tällainen vaakunalogo takataskussa:

P6225678

Ja ne sopii niin ihanasti yhteen että en kestä. Takki vaatii kipeästi karvanpoistoa ja silitystä, mutta onneksi tässä on pari viikkoa aikaa hoitaa tuollaisia käytännön pinnallisempia asioita, kun kaikki muut käytännön logistiset ja byrokraattiset asiat on nyt järjestetty. Osittain kahteen kertaan, kun piti kesken kaiken aloittaa alusta.

Eikö sovikin ihanasti! Niin, on tässä tosiaan syytäkin kisavarusteiden virittelemiseen, sillä me ruvetaan nyt Sipe-hepan kanssa Ihan Oikeaksi Kilparatsukoksi. Alueluvat on maksettu, kisakyydit kuskeineen, vetoautoineen ja trailereineen sovittu ja nyt on enää kovaa treeniä ja nutturan suunnittelua vaille meidän kisauran alku. Vielä viikko sitten olin sitä mieltä, että voi kuinka hankalaa kaikki on eikä minnekään pääse, ehkä me startataan syksyllä sitten seurakisoissa naapuritallilla ja muualla lähistössä. Yhtäkkiä me ollaan edustusjoukkueessa ja kisakalenteri täyttyy kovaa vauhtia! Vaikea sitä on käsittää, että oikeasti nyt alkaa tapahtua silläkin rintamalla – juuri Sipen omistajan kanssa juteltiin puhelimessa ja ihmeteltiin että oikeesti, nyt se on totta. Muutamassa päivässä meni jotenkin koko ratsastuselämä kuperkeikkaa.

Olen jo aika ylpeä meistä, vaikka vasta ollaan matkalla ensimmäisiä startteja kohden.

Ja jos ei mitään muuta esitettävää ole niin ainakin mun kisavarusteet sopii ihanasti yhteen. Veikkaan kyllä että Sipe herättää kisapaikalla huomiota erikoisine värityksineen. Sikäli hieman paineita, että kukaan ei varmaan muistaisi yhdellä niistä samannäköisistä ruunikoista tai rautiaista puoliverisistä mokannutta, mutta se hassu kirjava jättiheppa tarkastetaan varmasti seuraavallakin kerralla. Ei varmaan kannata mokailla siis, näinhän se on nyt tulkittava! 

Vielä ei tarvitse pitää peukkuja, muuta kuin että pysytään terveinä ja ehjinä. Kerron sitten lähempänä, kun saa nostella töppösormia pystyyn. Elämme jännittäviä aikoja!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Päässä

Käydäänkö suoraan asiaan turhia jaarittelematta? Tv. nimim. johdannon johdannon johdanto.

Viime kesänä kävin rillikaupoilla sekä itse että äitylin ja kahden muunkin seurana makutuomarin roolissa. Optikko vai silmälääkäri, kumpi mahtoi olla, kertoi että nykyään yhä nuoremmilla todetaan kaihia ja silmänpohjan rappeumaa, mikä johtuu tietenkin puutteellisesta suojauksesta. Eli ei käytetä UV-suojattuja aurinkolaseja. Siitä lähtien olen yrittänyt aurinkoisella säällä käyttää aurinkolaseja myös ratsastaessa ja lenkkeillessä, mutta sellaiset tavalliset eivät vaan kerta kaikkiaan pysy päässä. Ja kun tuo finanssitilanne on ollut millainen on, en ole millään kärsinyt ostaa sporttimallisia. Ja täten olen kärsinyt niska kenossa häikäisystä joka tapauksessa.

P6105626

Nyt sitten sattui silmään työpaikan alakerrassa, josta kuljen ohi joka työpäivä, tarjous 2 yhden hinnalla aurinkolaseista. Pysähdyin tutkimaan valikoimia ja päätin että nyt on se hetki. Valkkasin hyllystä rillit, joihin kiinnitetyissä lippulapuissa luvattiin 100 % UV-suoja ja kun oli pakko ostaa toisetkin ettei tuhlaa hyvää tarjousta, valkkasin futislihalle toiset UV-suojatut ja marssin kassalle. Yritin kysellä olisiko kuulunut mitään käyttökokemuksia siitä, pysyykö ne todella päässä. Ei ollut. Pitää varmaan itse käydä seuraavalla kerralla töihin kiipeilyn yhteydessä kertomassa että kyllä muuten pysyy.

P6105628

Ladays in black…  

Sporttilasit on tosi kevyet, joten jo painovoimapoliittisestikin ne pysyy paremmin paikoillaan kuin normilasit. Lisäksi niiden sangat on pidemmät, jolloin ne halaa päätä mukavasti mutta napakasti eivätkä lähde valumaan nenänvartta pitkin. Hikinen ja aurinkorasvainen naama, pomppiva hevonen, mutta silti suojatut silmät ilman pelkoa rillien polkeentumisesta ponayn jalkoihin niiden pudottua kentän pintaan. Käy! Kaikki varmaan tietää, että UV-suojaamattomat aurinkolasit aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pimentää joo ettei tarvitse siristellä, mutta pimeässä pupillit laajenee ja silmään pääsee enemmän säteilyä. Eli markan rantalasit, nou thängjuu! Swedish design by Prestige, jeespliis!

P6105648

On noissa kuvissa jotain muutakin uutta ja järkevää. Keväällä uuden kypärän kaipuu yltyi kammottavaksi nettikauppojen selaamiseksi ja sanoin kavereille että sitten toukokuulla saan ostaa uuden kypärän. Vaikkei vanhalla olisi pudottu tai sitä suuremmin kolhittu, sekin kannattaa muutaman vuoden välein päivittää, sillä turvaominaisuudet heikkenee vuosien varrella säälle, hielle ja tallinlattialla pyörimiselle altistumisen seurauksena. Ja mun söpö arvontavoittokypäränikin alkoi olla jo aika iäkäs. Eli täydellisesti perusteltu tarve. Jopa ihan oikea tarve eikä keksitty, luulisin. Nahkahihnat piti olla koska pro-style. Tämä potta löytyi HorseProlta.

P6105651

Tallireissulla sain tytöiltä ja pojilta kuvauspalveluita, niin sain matskua tähän postaukseen. Sitten kotimatkalla piti tehdä pitstoppi chilipähkinäkauppaan, niin odotellessani harrastin vielä itse autossa taidekuvaamista tyylillä. Tuo mustapinkki värimaailma on jotenkin näkynyt viime aikoina meikäläisen sporttipukeutumisessa, on trikoota ja treenitoppia ja kenkää samaa settiä. Toki se voi johtua siitäkin ettei paljon muita värejä naisille ole tarjolla, mutta sama se. Voin olla superkriittinen väreistä muussa elämässä, mutta treenivaatteet ostan justiin sen värisinä, mitä on sopivaan hintaan oikeassa koossa tarjolla.

P6105654

Selfietime! Kai teilläkin on arskahommat hoidossa? Tästä tuli jotenkin vahingossa tällänen tietoiskupostaus. Nyt pitää ruveta jännäämään, kumpi veikkasi lähemmäs oikein MM-kisojen avauspelin tuloksen. Mieshän veikkailee päivittäin, mutta yleensä minä osun lähemmäs.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Aika

Olen nyt kuudetta työpäivää tälle viikkoa pakertamassa ja tajusin justiin, että siitä taitaa olla taas jo viikko kun postasin, vaikka asiaa olisikin. Multa puuttuu tässä uudessa tilapäistilanteessa jotenkin kaikki rutiinit elämästä. Että koska istutaan koneella töissä, koska surffaillaan huvikseen, koska tehdään ruokaa, koska siivotaan, koska  blogataan. Koska maksetaan laskuja?

Se on outoa, koska olen aika rutiiniorientoitunut tyyppi. Toisaalta onpa tässä nyt aika paljon muuttunutkin, ettei se liene ihmeellistä jos on vähän homma hakusessa.

Ensi viikon olen ajatellut pyhittää hepastelulle. Ja jos nyt sanoisi tämän muutaman kerran itselleen, että myös tosiaan muulle urheilulle. Kerrankin pitäisi olla aikaa oikeaan aikaan niin pääsisin juNpalle! Kohtahan tässä saa sitten omistaa kotonaoloaikaa varmaankin aika keskitetysti jalkapallolle, kun futismaailman katseet kääntyy kohti Brasiliaa. Mulla lukee kalenterissakin että MM-kisat alkaa, saa nähdä virittyykö meidän terassille jonkun sortin kisakatsomo vielä ettei kesämiehen tarvitse istua koko kisojen ajan sisällä nenä ruudussa kiinni.

Mulla meinaa olla vähän asukriisi tänään, kun ollaan menossa yksiin synttäribileisiin enkä oikein tiedä millaiseen paikkaan. Että mikähän olisi sellainen soppeli yhdistelmä juhlavuutta ja rentoutta? Saatan päätyä pukeutumaan johonkin maksimekkoviritelmään, siihen vähän koruja ja nutturaa niin on ainakin mun mittapuulla jo vähän muutakin kuin ihan vaan casual... Toki mun mittapuulla sekin on joskus paljon että laittaa vaatteet ja harjaa hiukset, että siltä pohjalta. Jos vedän omaan makuun pikkusen yli niin se saattaa olla monen mielestä ihan ok, hieman alipukeutunut mutta menettelee. Tai sitten olen ymmärtänyt ihan väärin ja muut on verkkareissa ja reinoissa ja ihmettelee, kuka toi oikein kuvittelee olevansa. 

Voijje, just hoksasin että ensi viikolla voisi vihdoin olla se päivä, jota mun hiusosastoni on kaivannut jo kauan. Kampaajalahjakortti tuli haltuun jo synttäripäivänä melkein kaksi kuukautta sitten mutta se pitäisi käyttääkin vielä! Siitä en saa kriisiä tällä kertaa, sillä suunnitelmissa ei ole mikään mallinmuutos tai suuri muutos, vähän siistimistä vain. Musta on ihan kivaa olla vähän pidempitukkainen, oon jotenkin oppinut käyttämään hiuksiani ja ne tykkää olla luonnonkiharat ja sopivan pörröiset ja sehän sopii. 

Arvatkaa mitä, mä taidan julkaista tämän näin vaan ilman kuvia tai mitään. Vaikkei tässä edes ole ehkä mitään tolkkua. Aika radikaali meininki. Huomenna grillaamaan anoppilaan, toivottavasti ei ole kovin voipunut fiilis tämän illan juhlistuksista.