sunnuntai 31. elokuuta 2014

Okei

Meillä alkaa ehkä vähitellen olla valtaosa tavaroista löytänyt oman paikkansa. Aivan kaikki ei vieläkään, sillä huvitus tavaroiden purkamiseen laantui entisestään, kun kuulin ystävälliseltä putkimieheltä, että asuntomme ei taida oikein olla tällä hetkellä asumiskelpoinen.

Juu, luit oikein. Remppamiehiksi oli mitä ilmeisimminkin valittu asiantuntevin ja ammattimaisin firma, joka kaupungista löytyi, ja suunnilleen kaikki on asennettu väärin. Tiedämme lisää tiistaina. Tiedonkulku ei ole edellisestä kokemuksesta juuri parantunut, vaikka erikseen soitin isännöitsijälle ja pyysin pitämään meidät informoituina asioiden tilasta. Tiistain lisätutkimuksista kuulimme kuitenkin aivan säkällä.

Ihan en tässä nyt ole sitten oikein tiennyt että itkisikö vai nauraisiko.

Mutta sain nyt tuossa kuitenkin lievissä eilisen häähumun jälkeisissä tiloissa edistettyä tämän mahdollisesti asumiskelvottoman asunnon järjestelyä. Oletan/toivon ettei tässä nyt ihan samassa mittakaavassa ainakaan tarvitse kaikkine romuineen muuttaa pois korjaustöiden alta, joten uskalsin laittaa kirjat summittaiseen aakkosjärjestykseen hyllyihin. Järjestelen ne tarkemmin jonain sellaisena päivänä, jona aivoja ei jomota. Tai kun tiedän varmemmin, ettei se mene totaalisen hukkaan.

P1015950P1015968

Löysin taas pinhole-filtterin kamerasta, huomaaks?

Vaatekasseja purkaessa karsin aika kylmästi taas vaihteeksi sieltä tavaraa kierrätykseen. Parit jutut lyön huutikseen, mutta valtaosan heittänen vaatekeräykseen, sillä tällä hetkellä ei tunnu siltä, että jaksaisin mitään kirpparipöytää! Jostain syystä kirjojen karsiminen ei tavarapaljouden ärsyttäessäkään käy edes mielessä, vaikka niiden tarpeellisuudesta voi varmaan olla monta mieltä. Mä kuitenkin rakastan niitä, eikä ne nyt tavallaan vie paljoa tilaa, kun ne on hyllyissään… Plus ne on kiva sisustuselementti ja tuo väriä valko-harmaaseen olohuoneeseen! Ja nyt kun ne on edes jotenkuten paikoillaan, on paljon kotoisampi tunnelmakin, vaikka matot on edelleen äitylin luona ja verhot pakkauksissaan muovipussissa paikassa X. Paikassa Y puolestaan on osa mun vaatteista, sillä erittelin niitä vähän evakkokämppämme säilytystilapuutteen vuoksi ja siellä jossain hieman hukahkossa on jonkin verran sellaista syys-talvi-osastoa, jolle saattaisi piakkoin olla käyttöä. Ehkä löydän ne siinä vaiheessa, kun lähdetään vaihteeksi täältä poranääniä pakoon. Plus talvitakit ja osa kengistä on varmaan jossain kellarikomeron uumenissa. Niistäkin lähtee osa kyllä huspois, olen aika korviani myöten täynnä tätä romun määrää! En aio enää säästää niitä edellisten mieltymysteni mukaisia suosikkifarkkuja enkä sitä kivaa villakangastakkia, jota en ihanuudestaan huolimatta ole tullut käyttäneeksi useampaan vuoteen… En käsitä sitä tunnesidettä, jonka niin helposti muodostan joihinkin vaatekappaleisiin, joita en edes käytä. Varsinkin, kun kyseessä ei ole mitkään kalliit merkkivaatteet, ihan perushalpiksia ovat valtaosa. Näin puoliammattilaismuuttajan näkökulmasta varmaan kannattaisi nyt pysytellä tällä harvennuslinjalla ja pitää pää kylmänä takkirivistön edessä.

Noin muuten on kyllä aika hyvä meininki tässä elämässä. Painaa vaan koko ajan niskassa nyt yllättäen tuo asuntoasia. Töissä on kivaa molemmilla puolilla, rakkaus on rakkautta ja ihanaa ja parasta, ratsastuselämä on hauskaa ja tavoitteellista, ja lisäksi tässä on saanut viettää aikaa ihanien ystävienkin kanssa. Torstaina olin Jada-hepan kanssa klinikkareissulla saamassa hyviä uutisia, eilen oli kaverin häät, tänään näin rakasta pariisitartani. Huomennakin olen sosiaalinen ja onnellinen ja tiistaina ehkä vähän viisaampi jo kämppähommien suhteen. Perjantaina korjataan jäseniä vihdoin ja sitä ennen ratsastellaan vielä vinoumien kanssa ja treenataan kisoja varten. Aika kivoja juttusia, vaikka ihan normiarkea elellään.

Nyt menen haaveilemaan kisahommista ja miettimään treenisuunnitelmia. Pitää nyt saada hyvä valmistautuminen alle, että kehtaa taas lähteä näytille!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Back

Täällä ollaan taas, vanhassa kämpässä. Muutosta on jo aikaa monta päivää, mutta tavarat on edelleen ihan hujan hajan. Kahvakuula keskellä olohuoneen lattiaa.

P1015948

Joo, otin siitä kuvan enkä esim. siirtänyt sitä samalla energialla.

Eihän täällä ollut oikein siivottu, kuten pelkäsin. Lattiat oli pyyhitty, mutta eipä se oikein remonttisiivosta käy. Joten kaikki on jynssättävä puhtaaksi ennen kuin voi mitään laittaa kaappiin. Mulla on kaksi työtä ja hevosvelvollisuuksia, ain’t nobody got time for this!

P1015949

Kirjahyllystä tuli TV-taso. Tulee siitä vielä kirjahyllykin, kunhan nuo Atrian-laatikot ehtivät luovuttaa sisältönsä eteenpäin. Hiton Mari kun on mennyt puhumaan viime aikoina suorista linjoista ja kultaisista leikkauksista kuvissa ja minähän tunnetusti en jaksa paljon editoida kuvia. Nyt vaivaa kun tuossa kuvassa ei ole ainuttakaan suoraa kulmaa!

On tämä melkoista höykytystä vaan just nyt. Yritän saada aikaan viikonloppuna vähän äksänä makaamista ja jotain mahdollisimman hömppää. Muu aikaansaaminen olkoon täysin huvituksen varassa. Vaatteita voisi jossain vaiheessa vähän varmaan yrittää purkaa, ettei enää kovin monta päivää tällä samalla tunikalla tarvisi hiihtää, mutta en ota kyllä siitäkään mitään paineita. Muu maailma prässää, minä litistyn, joten itse ei varmaan tarvitse enää paineistaa.

Oli tarkoitus käydä tänään edes lenkillä, mutta jotenkin istuinkin töissä tähän asti ja nyt rustaan jotain postausta. Ensi viikolla alkaa elämää jollain tavalla rytmittävä syksyaikataulu mun kakkostöissä, joten saan ehkä jostain järkevästä elämäntahdista kiinni. Tykkään aikatauluista, ne saa mut toimimaan!

Miten tämä postaus lopetetaan? Että heippa meen nyt pois?

Heippa. Meen nyt pois. Olen suunnitellut yhtä arvontaa, sporttihenkilöt pysykee kuulolla.

torstai 14. elokuuta 2014

Muuttohommia vol 2/2014

Oletteko ikinä huomanneet, että aika satavarmasti kaikki tapahtuu aina päällekkäin? Niinkuin vaikka että jos lupaudun tekemään asian X niin sillä asialla X on uskomaton vetovoima ja se vetää puoleensa asiat Y, Z ja Å, noin vähintään. Mutta jos ei mitään ole, ei kyllä tulekaan, kunnes sitten ne kaikki taas tulee kertarysäyksellä.

Mulle niin käy oikeastaan aina. Kun lyödään muuttopäivä lukkoon, tulee sille viikolle ja seuraavalle viikolle kova työsuma, ettei vain ehtisi pakata rauhassa/muuttaa rauhassa/purkaa kamoja rauhassa. Ja jos vaikka otan vastaan jonkun ison työn, ihan takuuvarmasti tarjotaan kymmentä muutakin kivaa työtä, joista joutuu kieltäytymään, vaikka sydän itkee verta menetettyjen satalappusten perään. Mutta kun ei veny ihmisaivo ihan kaikkeen kuitenkaan, enkä ole kovin mukava ääristressaantuneena.

Olen aika hyvä stressaamaan nimittäin, nytkin koko viikon olen murehtinut että onkohan se meidän kämppä sitten kanssa siivottu remontin jäljiltä. Eilen ei vielä ollut, huomenna pitäisi muuttaa, että onhan tässä vielä aikaa… Vai onko? Pestä koko asunto lattiasta kattoon ja mielellään hyvin, että sinne voi oikeasti muuttaa ja lyödä tavarat paikoilleen? Syke nousi taas kymmenellä… Kun muutettiin tuonne samaan kämppään edellisen kerran, siivosin sitä monta päivää hyvää hyvyyttäni edellisen remontin jäljiltä ja nyt olen sitä mieltä, ettei se tou-dellakaan ole mun asiani. Tai jos on, se näkyy vuokrassa ja sanotaanko että ihan kohtalaisella tuntipalkalla. Remonttisiivous on remontin tekijän tehtävä, ei vuokralaisen, joka on muutenkin joutunut joustamaan ja venymään ihan riittämiin.

Syvä henkäys ja aiheen vaihto, ei se taida nyt tällä ratketa kuitenkaan.

Ollaan suunniteltu uutta järjestystä olohuoneeseen tässä odotellessamme. Osittain siksi, että lattian väri on muuttunut aika dramaattisesti, eikä meidän kaikki huonekalut sovi sen kanssa yhteen sitten laisinkaan. Joten tehnemme luovia ratkaisuja esim. TV-tason suhteen. TÄMÄN takia haluaisin että kaikki olisi valkoista, valkoinen sopii kaiken kanssa ;) Lisäksi sinne tarvitaan jostain vähän väriä, ettei käy yleisilme liian synkän harmaaksi varsinkin kun tässä kuljetaan kohti synkempiä vuodenaikoja, joten kävin jo poimimassa loppualen poistokopasta vähän verhoja, vaikka periaatteessa olen päättänyt ettei tuota asuntoa hirveästi kannata sisustella enempää. Mutta pari kymppiä verhoihin nyt ei liene liian suuri panostus. Grouponissa mua houkuttelee hirveästi kaikki keittiöhärpäkkeet, veitsitelineet ja kattilasetit, vaikken todellakaan tarvitse mitään sellaista. Täällä omista tavaroista eristettynä eläminen aiheuttaa kaikenlaisia mielikuvitustarpeita!

Esimerkiksi olen havahtunut näin aikuisena siihen, että essulla voi olla käyttöä ruokaa laittaessa. Niinpä ajattelinkin voittaa Anun synttäriarvonnassa tällaisen paketin:

Käykääpä kurkkimassa, jos kiinnostuitte. Mun mielestä kovin monen ei tarvitse kuitenkaan osallistua, että voittaisin itse todennäköisemmin!

Tuo Kääpiölinnan emäntä, rouva Suurkääpiö itse muuten löysi mulle toisen Benetton-mukin kissojen pudottaman tilalle tässä kesällä. Sain sen palkkioksi kissavahtipalveluista. Tilauksessa on edelleen niitä lisää, jos sattuu silmään! Värillä ei ole väliä, kunhan on ehjä. Siinä on astia, jota rakastan niin palavasti, ettei niitä voi olla liikaa. The Perfect Teacup.

Onko tökerö aasinsilta jos tuosta tulikin mieleeni, että taitaa olla Teatime (Teh-ah-time-eh) ja sitten aika jatkaa töitä? Ja sitten pakata. Ja sitten käydä katsomassa onko siivottu. Jne. Kyllä mua vähän jännittää, miten tästä arki lähtee taas pyörimään, kun on jo ehtinyt tottua täällä maalla elelemään “kaukana” kaupungin hälinästä. Etäisyyshän ei siis matkassa mitattuna ole kovin suuri, mutta mielentilassa mitattuna voitaisiin asua vaikka sadan kilometrin päässä lähimmästä naapurista. Ja tietty se on nyt vähän surkeaa, että miten tässä nyt enää sitten osataan ilman äityliä asuakaan. Kamalaa muuttaa taas kerran pois kotoa.

maanantai 4. elokuuta 2014

Rankkaa

Tämä voi nyt olla aika pikainen päivitys mutta olkoon.

Mä tykkään kun on kuuma päivällä, rakastan kesää. Mutta en rakasta sitä, ettei meidän kämppää saa viilennettyä näillä keleillä yöksi mitenkään. Ei haittaa, että ennusteet näyttää tältä:

sää

Mutta kun se näyttää ihan samalta ilman aurinkoa vielä yölläkin, silloin mulla on vähän rankkaa. Teltta olisi varmaan aika kova sana, mutta meidän teltta ei ole nyt saatavilla (koska remontti). Anulla olisi tuollainen prinsessapeti, ehkä muutan sinne nyt salaa muutamaksi yöksi! Olen harkinnut pariin otteeseen myös työpaikan ilmastoinnin alle patjojen kasaamista ja siellä yöpymistä, en vaan aivan tiedä, mitä mieltä pomo olisi siitä. Tai hälytykset.

Ja kyllä mua ahdistaa päiväkuumuuskin ihan rehellisesti, kun luvassa on kahden hevosen liikutusta ja huomenna valmennus tuossa 30+ säässä kello 16. Pitkät saappaat ja nahkapaikkaiset housut jalassa, tietenkin. En tiedä, helle varmaan sulatti aivosoluja sen verran ettei ajatus kulkenut niin pitkälle siinä vaiheessa, kun kysyttiin että tuletko tiistaina valmennukseen. Joo voisin tulla. Tiedänpä mistä löydän itseni noin kolme minuuttia sen jälkeen kun hevonen on hoidettu pois – jos enää pääsen sinne tai minnekään asti siinä vaiheessa. Siinä sattuu olemaan yksi louhosuimapaikka aivan vieressä.

Oikeastaan tiedänkin, mitä teen kun saan työt valmiiksi. Taidan kurvata lähimmästä apteekista muutaman kylmäpakkauksen ja isken ne yötä varten pakkaseen. Jos pujottelisi niitä lakanoiden sekaan, voisi ehkä edes vähän päästä viilentymään.

Päästään tässä parin viikon sisään muuttamaan takaisin meidän omaan kämppään muuten. Tuntuu niin oudolta mennä kerrostaloon täältä valtavan pihan ja terassin ja erilaisten grillien ja marjapuskien keskeltä. Kissoillekin varmaan tulee ikävä seuralaisiaan. Mutta on sitä itsenäisyyttäkin kaivattu välillä. Kai siihen kaupunkielämäänkin taas tottuu. Jos ei, laitetaan asuntovahdin hakuehdot uusiksi ja muutetaan jonnekin tänne naapuriin!

Vielä olisi parisataa sanaa töitä tehtävänä tälle päivälle, jostain syystä nämä bloggeriin naputellut sanat eivät edistä sitä hommaa yhtään. Pitäkää hauskaa, juokaa vettä, käyttäkää aurinkolaseja. Huhhui.