torstai 14. elokuuta 2014

Muuttohommia vol 2/2014

Oletteko ikinä huomanneet, että aika satavarmasti kaikki tapahtuu aina päällekkäin? Niinkuin vaikka että jos lupaudun tekemään asian X niin sillä asialla X on uskomaton vetovoima ja se vetää puoleensa asiat Y, Z ja Å, noin vähintään. Mutta jos ei mitään ole, ei kyllä tulekaan, kunnes sitten ne kaikki taas tulee kertarysäyksellä.

Mulle niin käy oikeastaan aina. Kun lyödään muuttopäivä lukkoon, tulee sille viikolle ja seuraavalle viikolle kova työsuma, ettei vain ehtisi pakata rauhassa/muuttaa rauhassa/purkaa kamoja rauhassa. Ja jos vaikka otan vastaan jonkun ison työn, ihan takuuvarmasti tarjotaan kymmentä muutakin kivaa työtä, joista joutuu kieltäytymään, vaikka sydän itkee verta menetettyjen satalappusten perään. Mutta kun ei veny ihmisaivo ihan kaikkeen kuitenkaan, enkä ole kovin mukava ääristressaantuneena.

Olen aika hyvä stressaamaan nimittäin, nytkin koko viikon olen murehtinut että onkohan se meidän kämppä sitten kanssa siivottu remontin jäljiltä. Eilen ei vielä ollut, huomenna pitäisi muuttaa, että onhan tässä vielä aikaa… Vai onko? Pestä koko asunto lattiasta kattoon ja mielellään hyvin, että sinne voi oikeasti muuttaa ja lyödä tavarat paikoilleen? Syke nousi taas kymmenellä… Kun muutettiin tuonne samaan kämppään edellisen kerran, siivosin sitä monta päivää hyvää hyvyyttäni edellisen remontin jäljiltä ja nyt olen sitä mieltä, ettei se tou-dellakaan ole mun asiani. Tai jos on, se näkyy vuokrassa ja sanotaanko että ihan kohtalaisella tuntipalkalla. Remonttisiivous on remontin tekijän tehtävä, ei vuokralaisen, joka on muutenkin joutunut joustamaan ja venymään ihan riittämiin.

Syvä henkäys ja aiheen vaihto, ei se taida nyt tällä ratketa kuitenkaan.

Ollaan suunniteltu uutta järjestystä olohuoneeseen tässä odotellessamme. Osittain siksi, että lattian väri on muuttunut aika dramaattisesti, eikä meidän kaikki huonekalut sovi sen kanssa yhteen sitten laisinkaan. Joten tehnemme luovia ratkaisuja esim. TV-tason suhteen. TÄMÄN takia haluaisin että kaikki olisi valkoista, valkoinen sopii kaiken kanssa ;) Lisäksi sinne tarvitaan jostain vähän väriä, ettei käy yleisilme liian synkän harmaaksi varsinkin kun tässä kuljetaan kohti synkempiä vuodenaikoja, joten kävin jo poimimassa loppualen poistokopasta vähän verhoja, vaikka periaatteessa olen päättänyt ettei tuota asuntoa hirveästi kannata sisustella enempää. Mutta pari kymppiä verhoihin nyt ei liene liian suuri panostus. Grouponissa mua houkuttelee hirveästi kaikki keittiöhärpäkkeet, veitsitelineet ja kattilasetit, vaikken todellakaan tarvitse mitään sellaista. Täällä omista tavaroista eristettynä eläminen aiheuttaa kaikenlaisia mielikuvitustarpeita!

Esimerkiksi olen havahtunut näin aikuisena siihen, että essulla voi olla käyttöä ruokaa laittaessa. Niinpä ajattelinkin voittaa Anun synttäriarvonnassa tällaisen paketin:

Käykääpä kurkkimassa, jos kiinnostuitte. Mun mielestä kovin monen ei tarvitse kuitenkaan osallistua, että voittaisin itse todennäköisemmin!

Tuo Kääpiölinnan emäntä, rouva Suurkääpiö itse muuten löysi mulle toisen Benetton-mukin kissojen pudottaman tilalle tässä kesällä. Sain sen palkkioksi kissavahtipalveluista. Tilauksessa on edelleen niitä lisää, jos sattuu silmään! Värillä ei ole väliä, kunhan on ehjä. Siinä on astia, jota rakastan niin palavasti, ettei niitä voi olla liikaa. The Perfect Teacup.

Onko tökerö aasinsilta jos tuosta tulikin mieleeni, että taitaa olla Teatime (Teh-ah-time-eh) ja sitten aika jatkaa töitä? Ja sitten pakata. Ja sitten käydä katsomassa onko siivottu. Jne. Kyllä mua vähän jännittää, miten tästä arki lähtee taas pyörimään, kun on jo ehtinyt tottua täällä maalla elelemään “kaukana” kaupungin hälinästä. Etäisyyshän ei siis matkassa mitattuna ole kovin suuri, mutta mielentilassa mitattuna voitaisiin asua vaikka sadan kilometrin päässä lähimmästä naapurista. Ja tietty se on nyt vähän surkeaa, että miten tässä nyt enää sitten osataan ilman äityliä asuakaan. Kamalaa muuttaa taas kerran pois kotoa.

2 kommenttia:

  1. Noh, jos ei arpaonni suosi, niin voin tuoda sulle tuollaisen sitten vaikka tuparilahjaksi :) Musta on tullut täysin riippuvainen essuista. Ennen en ollenkaan ymmärtänyt moisten päälle, mutta nykyään on paljon kivempaa napata ne roiskuvat tomaattikastike- ja rasvatahrat essuun kuin omiin vaatteisiin. En tiedä onko se tämä ikä vai mikä, mutta melkoinen sottapytty musta on tullut. Joskus tuntuu, että kokatessa kannattaisi suojata koko keittiö, eikä vain itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh no mähän oon tässä viimesen vuoden aikana kissankarvapoliittisista syistä siirtynyt vaaleammalle vaatetuslinjalle ja oon saattanut ymmärtää että essu = påp kun rasvatahra valkosessa paidassa on kurjempi kuin mustassa josta se ei näy...

      Saat sitte tulla suunnittelemaan mun kanssa uutta keittiötä jos tässä niin käy että sellanen olis tulossa :)

      Hei käy osallistumassa Marin arvontaan, siellä olis kissaeläimille tyrkyllä evästä!

      Poista

Kerro!