keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Painei

Olin maanantaina eräässä tapaamisessa, jossa Mari ystävällisesti huomautti ettei mun blogi ole päivittynyt kuuteen päivään. Nyt kun mennään keskiviikossa, päiviä on jo kahdeksan. Apua! Suorituspaineita! Painostusta!

Nyt vaan on vähän niin, että painetta tulee pikkusen muualtakin, teen nimittäin ihan ympäripyöreää päivää tällä hetkellä töitä. Aamulla istun kääntämään ja iltapäivällä siirryn toiselle työpaikalle. Työt ovat onneksi hyvin erilaisia toisiinsa nähden, joten pitkistä päivistä huolimatta musta ei tunnu mitenkään ylikuormittuneelta. Haikeana kyllä mietin, millaista olisi pitää vaikkapa… VAPAAPÄIVÄ, jollaista en ole nyt nähnyt pariin viikkoon, mutta painetaan nyt tämä putki ja sitten toivottavasti ensi kuussa saan löllötellä vaan menemään muutaman päivän. Olen ehkä ennenkin 1-2 kertaa maininnut, mutta työasiat tulee aina kaikki kerralla ja mahdollisimman kiireisenä niskaan, ja yhden suman selvitettyäni saan hetken taas odotella seuraavaa.

Äsken tupsahti postiluukusta infoa tämän asunnon vikatilojen selvitystöistä, jotka aloitetaan ensi viikolla. Mikäs tässä on ollut asustellessa, kun ei toimi ilmanvaihto eikä putkisto, mutta hei ei mitään kiirettä. Kuusi viikkoa on ihan normaali reagointiaika, kun puhutaan siitä, onko joku asunto kenties asumiskelpoinen vai ei…

Varastin tämän pienen näpyttelyhetken työajasta. Ajattelin laittaa tähän pari kissankuvaa, kun joskus näpsin kuvia Lunalle varta vasten suunnitellusta prinsessatornipedistä. Hänhän siis evakkokämpässä viihtyi hurjan hyvin aivan katonrajassa mahdollisimman ylhäällä Vaikka ihan yhtä korkealle ei täällä kotona saa viritettyä mitään nukkumakoloja, hyvin on kelvannut kirjahyllyn päälle laitettu peti. Jopa niin hyvin, että kun en sitten kuitenkaan löytänyt niitä kuvia mistään, kävin hakemassa Lunan ja nostin sen tuonne petiin ja se jäi sinne poseeraamaan ja köllimään. Kaikki, joilla on kissa, tietää miten todennäköistä se on! Eli tässä nyt sitten pari lavastettua kuvaa aiheesta, siellä se vieläkin makoilee tyytyväisenä.

P9246083P9246085P9246086

Siitä näkee mukavasti joka paikkaan eikä Nekku häiritse. Uloskin on kiva katsella, siellä näyttää satavan jotain rännänsekaista. Sunnuntaina olin vielä ilman sukkia liikkeellä! No sama se, ei tässä paljon nyt ehdi ulkoilla.

Noniin Mari, onko nyt parempi? Hannatic, päivittynyt just nyt!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Visio

Kesällä kävi niin, että sain hempeillä kynsilakoilla leikkiessäni päähäni, että olisiko edes hieman mahtavaa, jos olisi olemassa valkoista glitteriä. Sillä voisi tehdä suosikkijuttuni, eli liukuvat glittertipit, klassisen ranskalaisen manikyyrin tapaan. Surffailin lakkaosastoilla ja verkkokaupoissa, kunnes totesin etten selviä tästä tehtävästä yksin. Otin siis yhteyttä ystäväämme Liisaan, joka tietää kosmetiikasta ihan pikkuisen enemmän kuin minä, ja hän puolestaan oli valjastanut käyttöönsä vielä parit muutkin kynsilakka-aivot, sillä tehtävä oli haastava. Valkoinen glitter, jossa on oikeasti valkoisia hippuja kirkkaalla pohjalla, eikä sellaisia läpikuultavia kissankultasirpaleita eikä tikkuhötöjä, vaan valkoisia pikkuhitusia. Yhteisvoimin he keksivät ehdottaa mulle muutamaa lakkaa, joista yksi oli kuin olikin juuri eikä melkein sellainen kuin pitää: China Glaze – The Outer Edge.

Tämä kyseinen lakka vain sattui kuulumaan vasta tulossa olevaan Limited Edition –kokoelmaan The Giver, enkä tietenkään laajasta googlettelusta huolimatta saanut sitä mistään käsiini. Siinä vaiheessa päätin kysyä eräältä kynsibloggaajien suosikkikynsilakkakauppiaalta, CesarsShopista, olisiko kokoelmaa tulossa heille, koska joku oli ehkä saanut aiheesta pakkomielteen. Kauppias vastasi saman tien, vaikka oli sunnuntai, ja muutaman viestin vaihdettuamme hän lupasi varata pullollisen tuota unelmien liukuranskislakkaa minulle. Meni pari viikkoa, ja kun lakat rantautuivat Suomeen, sain sähköpostiini viestin, jossa oli suora linkki tuohon kauan kaivattuun pulloon. Klikkaus ja pari muuta, viikonlopun yli odottelua ja siellä se odotti minua maksikirjekuoressa. Olin todella otettu aivan loistavasta asiakaspalvelusta, jota sain CesarsShopin Sadulta ja kiittelinkin häntä jälkikäteen vielä. Näin ne asiat kuuluu hoitaa!

No kuinka kävi sen vision, kun lakkapolitiikka oli vihdoin hoidossa?

P1016021P1016024

Aika hyvinhän sen kävi. Veikkaanpa että vastaavilla kynsillä hiihdellään aika pitkälti seuraavat kuukaudet. Vaikka pakko kyllä sanoa, että testilistalla on muutamia uusia temppuja, jotka tahdon opetella. Näistä tuli hyvin morsiushenkiset, pitää testata vielä muillakin pohjasävyillä, miltä näyttää. Tässä lakkauksessa käytin värilakkana yhtä uusista suosikeistani, hempeää vaaleanpunaista, jossa on ihana hennon sinertävä shimmer. Jota on luonnollisesti aika vaikea saada vangittua kuvaan, mutta uskokaa kun sanon, se on ihana. Tykkäänkin enemmän shimmerisistä lakoista kuin ihan cremeistä. The Outer Edgessä on valkoisen lisäksi aavistus hopeaisia hippusia, mikä tuo siihen vähän eloa ja persoonallisuutta. Jos joku kiinnostui siitä, Cesarsissa näytti olevan vielä tätä kirjoittaessa varastossa, joten äkkiä apajille!

P1016025

Lumene Gel Effect 2 Poetry – Runoni | China Glaze The Outer Edge | MavaDry

Ja juu kävin sitten hommaamassa päällyslakaksi monien suosiman MavaDryn, koska en malttanut odottaa yhtään enempää. Ihan olen tykännyt, ainakin näin lyhyen tuttavuuden perusteella voin suositella. Kuin myös Cesarsia, jonka kanta-asiakas minusta tuli aivan välittömästi, surffailen sivuilla melkein joka päivä ihmettelemässä laajaa valikoimaa ja suunnittelemassa seuraavaa tilausta.

Mun täytyy ehkä yrittää ylläpitää näitä lakkauksia vielä viikonlopun yli, sillä menen kisoihin. En ole vielä lähtenyt helmikorvakorulinjalle todellisten dresyyriprinsessojen tapaan, joten ajattelin että tällainen hempeä lakkaus kynsissä voisi korvata sen. Vaikkei sitä edes näy hanskojen alta, mutta tärkeintähän on tuntea itsensä klassisen tyylikkääksi… Tv. nimim. First things first. Korvakoruilla ja kynsilakoillahan siellä ratsastetaan ;)

torstai 11. syyskuuta 2014

Bubbling under... and on top

Olen tässä vähitellen kasvattanut kynsihulluuden astettani ja opiskellut näitä juttuja blogistanian ihmeellisestä maailmasta. Into kasvaa, taidot vähemmän, mutta yritys ja kiinnostus on ainakin kova! Harrastus se on sekin, eikä ehkä edes ihan pöllöimmästä päästä. Tällä hetkellä opettelun alla on leimaaminen, joku päivä vielä handlaan sen ihanasti ja esittelen teillekin.

Kaikista enitenhän kiukuttaa se, kun saa askarreltua oikein söpöt ja ihanat kynnet ja sitten pilaa ne väärällä päällyslakalla. Kirjoitan tämän toivoen, että joku jättää saman virheen tekemättä kuin minä eikä osta ainakaan tätä alus-/päällyslakkaa ynnä muuta mitä se lupaa olla.

P1016002

Epäilin tätä jo aiemmin, mutta tänään sain vahvistuksen sille, että syypää yli-ihanien lakkausteni kuplimiseen on tämä Isadoran 6 in 1 Clear Nail Gel. Ostin tämän kuvitellen sen olevan se Isadoran Gel Nail Lacquer -päällyslakka, joka on oikeasti hämmentävästi mustassa pullossa. No geeli kuin geeli, not. Tai ei ole kokemusta sen päällyslakan ominaisuuksista, mutta nyt tämän kokemuksen perusteella olen aika varma etten kokeilekaan. Syytin itseäni että liian hätäisesti kerrostettu ja olisko liian paksuja kerroksiakin ja ensi kerralla menee paremmin mutta ei mennyt, aina kupli. Nyt sitten tässä lakkausideoiden välissä olin ihan nakukynsillä ja tietty onnistuin pökkäämään oikean etusormenkynteni jonnekin rakoon niin että se vääntyi. Sitä ja muita kynsiä suojaamaan vedin sitten eilen illalla kerroksen 6 in 1 -lakkaa. Tähän asti kaikki meni vielä ihan hyvin. Sitten tänään aamulla totesin että laitanpa vielä toisen kerroksen noihin pariin, jotka näyttää olevan vähän huteran oloiset, ettei käy niille kuinkaan. Ja mitä teki isadoora:

P1015998

Kuplii niinku viimeistä päivää! Tämä ei sitten ole mikään manikyyrikuva, ei saa ihmetellä kynsiposea tai kynsinauhoja! Ihmetelkää noita miljuunia pieniä ilmakuplia, jotka tämä ihmelakka sai aikaan toisella (ohuella) kerroksella ensimmäisen kuivuttua yli 12 tuntia. Kaksi. Toista. Tuntia. Saatte luvan kanssa tsuumata tota kuvaa jos ne bubblet ei muuten halua näyttäytyä.

Aivan ohuen ohuen ohutta kerrosta tällä ei saa edes tehtyä, sillä lakan koostumus on melkoista puuroa. Se on hommattu loppukesällä, eli ei nyt aivan yli-ikäinenkään ole. Olen aivan järkyttynyt, että joudun nyt paiskaamaan sillä vesilintua, mutta oikeasti tämä on ihan katastrofilakka. Hannatic muy unhappy. Hannatic joutuu päällyslakkaostoksille. Taas.

Ihan tiedoksi vaan.

torstai 4. syyskuuta 2014

Hukassa

Oliko meillä täällä Seinäjoella joskus joku baari nimeltä Hukka?

Ei sillä että se liittyisi tähän postaukseen mitenkään muuten kuin otsikon perusteella. Tästä tulee ehta hömppäpostaus tärkeistä päivänpolttavista aiheista.

Mutta oliko?

Mulle on käynyt niin tässä viime aikoina, että mun tyyli on kadonnut jonnekin. En nyt mitenkään väitä koskaan olleeni mitenkään erityisen tyylikäs, mutta vielä pari vuotta sitten mulla oli kuitenkin oma hanskamainen tyyli ja tykkäsin sen toteuttamisesta. Rokkenrollilook oli pääosin musta, koska a) rokenroulforevömään! ja b) mustan kanssa sopii kaikki, etenkin musta. Itse asiassa vanhan blogin puolella joskus listasin pitkän rivin hyviä syitä pukeutua mustaan, niitä oli mm. se, että kissankarvat näkyy hyvin ja että sulautuu syksyllä märkään pimeyteen ulkona.

Aika värikästä, vai mitä?
Ja kas kummaa, kun mulle tuli 1+1 omaa kissaa, kävi mystisesti niin että vähitellen mustaanpukeutuminen lakkasi niin kovin inspiroimasta. Komeron muutamat vihreät ja valkoiset vaatekappaleet lisääntyi äkillisesti ja joukkoon eksyi farkkupaitakin, koska farkku on kuitenkin aika OK homma. Rokenroul säilyy sydämessä, mutta yhtäkkiä mun vaatekaapissa on vähän jotain muuta, ja mulla on sellainen olo että olen palannut taas siihen aikaan ennen tyyliblogeja, jolloin yhtäkkiä tajusin talsiessani tennarit ja farkut ja geneerinen toppatakki päällä suojatien yli, ettei mulla ole omaa tyyliä. Voisin nyt pukeutua ihan samalla tavalla kuin rokkityylin kulta-aikana (löl), mutta ei se vaan ole sama asia, vaikka vaatteet olisi tismalleen samanlaiset eri värisenä.  Se juttu katosi mustan värin mukana ja nyt mun tyyli on hukassa.

Se on vaan yllättävän iso juttu tämän päivän ensimmäisen maailman ihmiselle se oma tyyli. Muistan, kuinka siistiä oli tajuta tuosta edellisen kappaleen oivalluksesta jonkin ajan kuluttua, että se tyyli oli löytynyt ja sitähän vaalittiin sitten tiukkojen säädösten mukaisesti. Kunnes jatkuva tarraharjaaminen ja ikuisesti siitä huolimatta vallitseva nuhruisuuden vaikutelma voitti mustuuden. Ehkä sitä muutenkin oli jo valmis jonkinlaiselle muutokselle, hyväksyinhän pillihousutkin varmaan viimeisenä vastarannan kiiskenä joskus pari vuotta sitten. Sekin kyllä tapahtui lähinnä vastustamisen vaivalloisuuden vuoksi, koska aika turha oli haaveilla muun mallisista uusista housuista siihen aikaan. Eli tästä voi kaiketi päätellä, että olen suunnattoman uskollinen tyyliasioissa omille periaatteilleni, kunnes se käy (liian) hankalaksi. Nyt tähän hätään en vaan ole onnistunut keksimään uusia vaalittavia periaatteita.

Tätä minun pientä pääkoppaani ehkä vielä vähän sekoittaa se, että aloitin keväällä osa-aikatyön, johon huomaan lähes poikkeuksetta pukeutuvani sporttityyliin, koska se ei ole pelkästään ihan ookoo, vaan Erittäin Ookoo. Mutta kun trikoot ja kompressiosukat ei välttämättä ole noin muualla elämässä tyylillisesti aivan se ykkösjutuin juttu minulle, vaikka tykkäänkin kuvitella olevani vähän urheilullinen. Niin sehän vie sitten aivan harhapoluille sellainen. Eikö ole kumma, miten tällaisesta pinnallisuuden huipentumasta saa aiheutettua itselleen päänvaivaa, iso ihminen? Onko sillä oikeasti jotain väliä, osaako kuvailla omaa tyyliään jotenkin tyhjentävästi? Tai yhtään mitenkään?

Vissiin sitten niin. Tai kai se nyt pitää sanoa, etten ole yöuniani aiheen vuoksi menettänyt enkä pohdi tätä asiaa mitenkään 24/7, mutta välillä kuitenkin. Menen vaatekauppaan enkä kerta kaikkiaan tiedä, mikä olisi kiva juttu. Lueskelen niitä tyyliblogeja ja olen että no joo, ihan kiva, mutta toimisiko tuo vihreävalkoisena tai jos nuo kengät ei olisi Tory Burchit/Parikat/Lubukat vaan ihan perus-andiamot ja paitakin kiinatrikoota eikä Kenzoa. Tiedättekö kun voihan niitä vaikutteita imeä, mutta jää siitä jotain puuttumaan, jos tyyli-inspiraation pystyy toteuttamaan omalla kohdallaan sanotaanko noin parin nollan verran pienemmällä budjetilla tai ei kerta kaikkiaan halua sitä harmaata väriä naamansa lähelle, vaikka se miten olisi tyylikästä ja just nyt in. Vai pitäisikö vain päättää, että tämä toimii ja sittenhän se toimii kun itse vain on sitä mieltä...

Tyyliä metsästäessä olen nyt ihastellut sellaista rentoa preppy-tyyliä eri mainoskuvissa ja pariin otteeseen yrittänyt sellaista toteuttaakin. Ekalla kerralla se kaatui siihen, että sotkin viime hetkellä valkoisen trendicollarini oranssilla vitamiinisuihkeella. Toisella kerralla pääsin ihan ulkoilemaankin asti eikä se nyt ainakaan kovin väärältä tuntunut vaikka baltsut olikin halpikset, enkä edes kaatanut teetä päälleni kahvilassa. Pitänee jatkaa mainosten selailua, jos saisi vaikka vielä joskus toisenkin idean. 


En ole ihan hetkeen tainnut poseerata Marin kameralle, on aika kiusaantunut meininki, mutta olkoon. Suttunuttura ja rillit täydentäköön laiskaahuoletonta vaikutelmaa... Mutta ei ainakaan paista kissankarvat kilsan päähän!

Hah, kävin äsken todella Pro Style pikaisesti heittämässä yhden töihin liittyvän lappusen näytille. Oli tyylikästä sekä minä kotilököhousuissani että se lappu, jonka askartelin äkkiä ilman tulostinta ruutupaperille. Noo, hätä ei lue lakia, kai se on tärkeintä että tieto kulkee tai jotain.

Mitä luulette, voisiko meikäläisen budjetilla olla vakuuttavan preppy? Vaikka vaatteet ja pukeutuminen ei ehkä mun maailmassa ole se ykkösin asia, on kuitenkin kiva miettiä mitä laittaisi päälle ja yrittää edes antaa itsestään siistiä vaikutelmaa. Ja näyttää itseltään siinä sivussa. Voiko rokkimimmi olla preppychic?
Kaikki kuvat by Mari