torstai 4. syyskuuta 2014

Hukassa

Oliko meillä täällä Seinäjoella joskus joku baari nimeltä Hukka?

Ei sillä että se liittyisi tähän postaukseen mitenkään muuten kuin otsikon perusteella. Tästä tulee ehta hömppäpostaus tärkeistä päivänpolttavista aiheista.

Mutta oliko?

Mulle on käynyt niin tässä viime aikoina, että mun tyyli on kadonnut jonnekin. En nyt mitenkään väitä koskaan olleeni mitenkään erityisen tyylikäs, mutta vielä pari vuotta sitten mulla oli kuitenkin oma hanskamainen tyyli ja tykkäsin sen toteuttamisesta. Rokkenrollilook oli pääosin musta, koska a) rokenroulforevömään! ja b) mustan kanssa sopii kaikki, etenkin musta. Itse asiassa vanhan blogin puolella joskus listasin pitkän rivin hyviä syitä pukeutua mustaan, niitä oli mm. se, että kissankarvat näkyy hyvin ja että sulautuu syksyllä märkään pimeyteen ulkona.

Aika värikästä, vai mitä?
Ja kas kummaa, kun mulle tuli 1+1 omaa kissaa, kävi mystisesti niin että vähitellen mustaanpukeutuminen lakkasi niin kovin inspiroimasta. Komeron muutamat vihreät ja valkoiset vaatekappaleet lisääntyi äkillisesti ja joukkoon eksyi farkkupaitakin, koska farkku on kuitenkin aika OK homma. Rokenroul säilyy sydämessä, mutta yhtäkkiä mun vaatekaapissa on vähän jotain muuta, ja mulla on sellainen olo että olen palannut taas siihen aikaan ennen tyyliblogeja, jolloin yhtäkkiä tajusin talsiessani tennarit ja farkut ja geneerinen toppatakki päällä suojatien yli, ettei mulla ole omaa tyyliä. Voisin nyt pukeutua ihan samalla tavalla kuin rokkityylin kulta-aikana (löl), mutta ei se vaan ole sama asia, vaikka vaatteet olisi tismalleen samanlaiset eri värisenä.  Se juttu katosi mustan värin mukana ja nyt mun tyyli on hukassa.

Se on vaan yllättävän iso juttu tämän päivän ensimmäisen maailman ihmiselle se oma tyyli. Muistan, kuinka siistiä oli tajuta tuosta edellisen kappaleen oivalluksesta jonkin ajan kuluttua, että se tyyli oli löytynyt ja sitähän vaalittiin sitten tiukkojen säädösten mukaisesti. Kunnes jatkuva tarraharjaaminen ja ikuisesti siitä huolimatta vallitseva nuhruisuuden vaikutelma voitti mustuuden. Ehkä sitä muutenkin oli jo valmis jonkinlaiselle muutokselle, hyväksyinhän pillihousutkin varmaan viimeisenä vastarannan kiiskenä joskus pari vuotta sitten. Sekin kyllä tapahtui lähinnä vastustamisen vaivalloisuuden vuoksi, koska aika turha oli haaveilla muun mallisista uusista housuista siihen aikaan. Eli tästä voi kaiketi päätellä, että olen suunnattoman uskollinen tyyliasioissa omille periaatteilleni, kunnes se käy (liian) hankalaksi. Nyt tähän hätään en vaan ole onnistunut keksimään uusia vaalittavia periaatteita.

Tätä minun pientä pääkoppaani ehkä vielä vähän sekoittaa se, että aloitin keväällä osa-aikatyön, johon huomaan lähes poikkeuksetta pukeutuvani sporttityyliin, koska se ei ole pelkästään ihan ookoo, vaan Erittäin Ookoo. Mutta kun trikoot ja kompressiosukat ei välttämättä ole noin muualla elämässä tyylillisesti aivan se ykkösjutuin juttu minulle, vaikka tykkäänkin kuvitella olevani vähän urheilullinen. Niin sehän vie sitten aivan harhapoluille sellainen. Eikö ole kumma, miten tällaisesta pinnallisuuden huipentumasta saa aiheutettua itselleen päänvaivaa, iso ihminen? Onko sillä oikeasti jotain väliä, osaako kuvailla omaa tyyliään jotenkin tyhjentävästi? Tai yhtään mitenkään?

Vissiin sitten niin. Tai kai se nyt pitää sanoa, etten ole yöuniani aiheen vuoksi menettänyt enkä pohdi tätä asiaa mitenkään 24/7, mutta välillä kuitenkin. Menen vaatekauppaan enkä kerta kaikkiaan tiedä, mikä olisi kiva juttu. Lueskelen niitä tyyliblogeja ja olen että no joo, ihan kiva, mutta toimisiko tuo vihreävalkoisena tai jos nuo kengät ei olisi Tory Burchit/Parikat/Lubukat vaan ihan perus-andiamot ja paitakin kiinatrikoota eikä Kenzoa. Tiedättekö kun voihan niitä vaikutteita imeä, mutta jää siitä jotain puuttumaan, jos tyyli-inspiraation pystyy toteuttamaan omalla kohdallaan sanotaanko noin parin nollan verran pienemmällä budjetilla tai ei kerta kaikkiaan halua sitä harmaata väriä naamansa lähelle, vaikka se miten olisi tyylikästä ja just nyt in. Vai pitäisikö vain päättää, että tämä toimii ja sittenhän se toimii kun itse vain on sitä mieltä...

Tyyliä metsästäessä olen nyt ihastellut sellaista rentoa preppy-tyyliä eri mainoskuvissa ja pariin otteeseen yrittänyt sellaista toteuttaakin. Ekalla kerralla se kaatui siihen, että sotkin viime hetkellä valkoisen trendicollarini oranssilla vitamiinisuihkeella. Toisella kerralla pääsin ihan ulkoilemaankin asti eikä se nyt ainakaan kovin väärältä tuntunut vaikka baltsut olikin halpikset, enkä edes kaatanut teetä päälleni kahvilassa. Pitänee jatkaa mainosten selailua, jos saisi vaikka vielä joskus toisenkin idean. 


En ole ihan hetkeen tainnut poseerata Marin kameralle, on aika kiusaantunut meininki, mutta olkoon. Suttunuttura ja rillit täydentäköön laiskaahuoletonta vaikutelmaa... Mutta ei ainakaan paista kissankarvat kilsan päähän!

Hah, kävin äsken todella Pro Style pikaisesti heittämässä yhden töihin liittyvän lappusen näytille. Oli tyylikästä sekä minä kotilököhousuissani että se lappu, jonka askartelin äkkiä ilman tulostinta ruutupaperille. Noo, hätä ei lue lakia, kai se on tärkeintä että tieto kulkee tai jotain.

Mitä luulette, voisiko meikäläisen budjetilla olla vakuuttavan preppy? Vaikka vaatteet ja pukeutuminen ei ehkä mun maailmassa ole se ykkösin asia, on kuitenkin kiva miettiä mitä laittaisi päälle ja yrittää edes antaa itsestään siistiä vaikutelmaa. Ja näyttää itseltään siinä sivussa. Voiko rokkimimmi olla preppychic?
Kaikki kuvat by Mari

11 kommenttia:

  1. Oli oli, Hukka oli. Sitten sitä ennen oli Duuni. Nyt ei ole mitään.

    VastaaPoista
  2. Öö.. mikä on preppy? :D Mää oon kato noin ulalla näissä asioissa.. Kuitenkin haluaisin sanoa, että oon löytänyt oman tyylini. Kai. Ehkä. Emmä tiiä. Itseasiassa. Palaan asiaan kun tiedän.

    VastaaPoista
  3. Sellainen prep school -lookki kun varakkaat pikkuneidit lähtee opiskelemaan isin rahoilla ja näyttää vakavastiotettavilta.

    Mä en enää oikein tiedä! Mutta hyvä jos muut löytää. Eiksookin tärkeä asia jotenkin?

    VastaaPoista
  4. Pakko sanoa että I LOVE YOUR STYLE! Siis todella toimii tuo preppailu sulla, ja ihan tolla budjetilla ja noilla ideoilla :). Samaan hengenvetoon vuodatan oman paasaukseni tästä tyylinhakuongelmasta.. Joka on siis ollut jo vuosikausia. Kun mä oon tällänen että tykkään helposti vähän kaikesta. Ja sitten kyllästyn yhtä nopeesti. Puuttuu joku red threat. Oon kades pikkasen kun sulla on kuiteski noin selkeitä ajatuksia, tai ainakin ollut! Onhan se nyt iso identiteettiä boostaava juttu toi tyyli ja mä en oo oikein koskaan ollut tässä asiassa kartalla. Mäpä kokeilen tota sun ideaa lueskella blogeja. Kai mä oon odottanut jotain hehkulamppua joka yhtäkkiä tosta vaan syttyis ja valaisis mulle että heei, sähän oot tällänen ja tää on sun tyyli :D mut ehkä pieni avustus ulkopuolisilla ideoilla vois auttaa johdattelussa…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naawww kiitos muru :) Vähän mulla on ongelmana että kun toi lookki on ns. käytetty niin pitäs olla pari jotain muutakin asukokonaisuutta vielä sen lisäksi :D Lisää blogeja siis :) Tyyliblogejahan on maailma väärällään tällä hetkellä eikä mun mielestä valtaosassa niistä ole mitään pointtia, mutta jos ihan lähtee niistä suurimmista selailemaan niin niissä on yleensä taso kohdillaan. Ei ne ihan turhaan ole niin isoiksi tulleet... Ja sit kun se tyyli alkaa löytyä niin sit pitää varmaan vaan olla tiukkana itelleen ettei sekaa kaikkea niillä vooooi ku ihanan värinen -ostoksilla jotka ei oikeesti sovi mitenkään mihinkään :D:D Mulla rajottaa jo sekin että oon niin värikriittinen, niin eipä paljon tarvi syksyn trendikeltasta roudia kaappiin ihmeteltäväksi :D

      Poista
  5. Heheee, mä tunnistan itseni tosta voiii miten ihanan värinen...samaan sarjaan menee myös "onpa kivat taskut" ja "ihana tää lahkeiden pituus, kyllä varmaan tulee pidettyä..." ja sit noi ostokset päätyy siihen vaateläjään josta ei tuu ikinä otettua mitään käyttöön koska "mitä helvettiä mä kuvittelin tämänkin kohdalla, voisko pidättäytyä siinä basicissa". Koska basic ei oo tylsää, pitäis luottaa sen voimaan enemmän! Ja ostaa lisää korviksia ja rannekoruja joilla muuttaa sen ilmettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä tarviit jonkun personal shopperin :D Sille kertoo millä periaatteilla mennään ja sit se ei saa ostaa mitään "ihanan värisiä" tai "kivoja taskuja" :D

      Poista
  6. Niin, ehkä se ongelma onkin siinä että basic voi olla niin monella tapaa. Mistä sen tietää mikä sopii yhteen ja mistä ite tykkää oikeesti eikä vaan hetken aikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kai sellasta ookaan mistä tykkäis aina ja ikuisesti. Ja jos näkee päässään jonku yhdistelmän että vähäkö olis ihana niin ei se kuitenkaan näytä ihan siltä miltä kuvitteli... Mutta siitä oppii, ens kerralla on taas vähän viisaampi. Ehkä pitää ruveta vaan ostamaan asukokonaisuuksia kuvastoista, ne stylistit on vähä viisaampia kun me näissä asioissa :D

      Poista
    2. Mä oon harkinnut sellasta palvelua mitä tarjoo ainakin Vero Moda, et ne auttaa stailaamaan ja valitsemaan. Toki pitää tai varmaan pitäis olla sit semmonen tilanne et oikeesti sillä hetkellâ haluan ostaa jotain, olis noloa sanoa ettei mulla nyt oo näihin varaa mut kiitti kovasti vinkeistä ;)

      Poista

Kerro!