tiistai 28. lokakuuta 2014

Harjoitus tekee mestaajan

Mun lähipiirille ei varmaan ole kovin epäselväksi jäänyt, että olen viime aikoina päässyt vähän hurahtamaan kaikennäköisiin kynsitouhuihin. Esimerkiksi Sannu varmaan luulee, etten enää muusta osaa puhuakaan, mutta hänen kohtaamansa kynsiin, lakkoihin, leimoihin ja vastaaviin härpäkkeisiin liittyvä tykitys johtuu vaan siitä, että hän epäonnekseen on suunnilleen ainoa kynsistä kiinnostunut ystäväni. Joten kaikki intoilu, sekoilu ja höpöhörhöily kohdistuu aika luonnollisesti siihen suuntaan. S jaksaa myös uskollisesti olla aina sitä mieltä, että onpa ihanat lakkaukset, vaikkei niin olisikaan :D

Olen tässä parin viime viikon aikana käynyt läpi kohtalaisen mittaista projektia nimeltä nyt opettelen leimaamisen jalon taidon. Tottahan se kuulostaa yksinkertaiselta että eikun lakkaa laatalle, ylimääräiset pyyhitään pois ja tökätään leimasimen kautta kynnelle, mutta en nyt sitten tiedä, onko se ihan niin helppoa ja hauskaa ainakaan ihan alkuun kuin mitä jokaisessa aiheeseen liittyvässä pakkauksessa lukee... Mun kynnet on aika liuskoittuvaa sorttia, joten muutaman ylistävän blogimaininnan jälkeen hommasin Trindin Nail Repair -hoitolakan. Sitä käytetään kahden viikon ajan kuurina niin, että lakka vaihdetaan päivittäin. Alkukuurin jälkeen ohjeessa neuvotaan käyttämään Repairia kerran viikossa. Otin itse siitä värillisen version, ettei tarvitsisi kahta viikkoa mennä nakukynsillä (päälle voi siis toki lakata, mutta ajattelin etten kuitenkaan jaksa joka päivä). Tehosta en nyt oikeastaan osaa sanoa mitään, mutta tämä kuuri tarjosi hyvän tilaisuuden harjoitella leimauksia, kun ne pitäisi kuitenkin poistaa. On sitten kulunut muutama vanulappu ja aikamoinen määrä kynsilakanpoistoainetta tässä parin viikon aikana :D

Mun urakkaani on helpottanut paljon se, että nykyään on ihan järjetön määrä kynsiblogeja. Kokemusperäistä tietoa on siis saatavilla paljon, mutta ikävä kyllä kaikkien on vaan opeteltava se oikea tekniikka testailemalla, testailemalla ja testailemalla. Mestariksi en ole vielä ehtinyt parissa viikossa tulla, mutta jos vaikka vielä tämän eliniän aikana. Nyt pitäisi vaan sitten keksiä kaikkia ihania sommitteluideoita ja siinä kohdassahan mulla ei ole kauheasti kynsimaailmalle annettavaa, koska mulla ei ole kauheasti minkäänlaista taiteellista silmää. Toisin sanoen kopioin luultavasti röyhkeästi ideoita paremmilta.

PA276263

Leimailuharjoitusten yhteydessä tuli tehtyä myös kynsilakkainventaariota, sillä pitihän sitä kokeilla, mitkä kaikki normilakat soveltuvat hyvin leimaamiseen virallisten leimalakkojen lisäksi. Totesinpa siinä sitten olevani kyllä harvinaisen värirajoittunut. Mikä ei varmaan ketään hirveästi yllätä, jos mua yhtään tuntee. Värikriisi paras kriisi. Kynsilakoissa mulla on kolme vaihtoehtoa: violetti/lila/viininpunainen, harmaa/hopea/metalli ja vaaleanpunainen/nude. Näistä eri koostumuksia ja sävyjä. Mutta ei muuta. Paitsi glitteriä, niitä olikin päässyt kertymään yllättävän monta, kun oikein laski. Mutta toki glitteriäkin on sitten hopeaa, violettia, vaaleanpunaista, jne. Eli eivät tuo värivalikoimaan mitään lisää, kimallusta vain (ja sitä toki täytyy aina olla!). Siitäpä voi sitten kukin päässään laskea, montako väriyhdistelmää on käytettävissä ja kuinka tylsäksi elämä voi näin rajoittuneella ihmisellä käydä (joo todellisia ensimmäisen maailman ongelmia taas*). Onneksi Mari shoppailee mulle välillä yllätyslakkoja matkoiltaan maailmalla, niin saan jännittäviä lisäsävyjäkin valikoimaan. Julistin myös itseni kynsilakkojen ja oheisten ostokieltoon ainakin hetkeksi, mutta keksin kyllä välittömästi inventaarion jälkeen pari juttua, jotka ehkä välttämättä tarvisin…

PA276267

Tein puhelimeen kynsi-idealistan, josta voin nyt toteutella visioita. Ensimmäisenä oli Trindin cremeillä tehty liuku ja siihen päälle hopeinen leima. Liukuväri oli toinen ikinä ja se onnistui ihan OK, leimat ei ole ihan täydelliset, mutta kehtasi niillä lähteä maailmalle. Ei kukaan katso niitä sentin päästä ja huomaa että jossain on pieni reikä tai ettei kohdistus ole ihan millilleen kaikissa. Ehkä kun harjoitukset vielä etenevät, päästään noista virheistä vielä ja vasurilla koristelukin helpottuu. Ihan ei nimittäin ollut samanlainen liukuväri vasemmassa ja oikeassa kädessä, mutta tuo leima onneksi peittää sen verran, ettei sitä huomaa.

PA276269

Trind Nail Repair Color Pink Pearl | Trind Caring Color CC 148 ja CC 149 | Color Club  On the Rocks | Mavala Mavadry

Mitä luulette, tuleeko musta vielä hyvä kynsiämmä?

* Varaan oikeuden höpöttää hömppäasioista kuten kynsistä, vaikka maailmassa asiat on huonosti. Allekirjoittaneellakin saattaisi olla jotain marinan aihetta, mutta keskityn täällä ennemmin mukaviin asioihin.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kääpiölinnan sushiköökissä

Haastoin Anun joskus varmaan valehtelematta kaksi vuotta sitten tekemään mun kanssa sushia. Nyt kun mietin, saattaa siitä kyllä olla jo kohta kolmekin vuotta! Idea herätti tuossa kalaruokien ykkösfanissa heti innostusta, ja vähän vähemmän innostuneita hurraa-huutoja kuului sitten perheen muilta jäseniltä. Yritin siinä selittää, ettei sushissa tarvitse aina olla kalaa, minkä kuvittelin ehkä olevan kohtuullisen selvää pässinlihaa sellaiselle mieshenkilölle, joka on tuntenut mut nyt noin 31 vuotta, 5 kuukautta ja 28 päivää. Tuona aikana en liene laittanut kalaa vapaaehtoisesti suuhuni koskaan, enkä ehkä ehdottelisi sushiaterioita kovin innokkaasti, jos raaka kala olisi ainut vaihtoehto. Ajatus jäi hetkeksi hautumaan ja kypsyi viimeistään siinä vaiheessa, kun Lidlissä ja Citymarketissa myytiin yhtäkkiä hirveän halvalla valmiita sushi-settejä. Noudin muutaman paketin kaappiin ja rouva Suurkääpiö tutki massiivisesta keittokirjavalikoimastaan mukavia non-kala-vaihtoehtoja. Lauantaina oli sitten se päivä, kun me sushinoviisit viimein pääsimme harjoittelemaan omatekoisien rullien pyöräyttelyä.

PA116138PA116149

Ensimmäiset reaktiot taisivat olla luokkaa “Eihän tämä niin vaikeaa ole”, vaikka mentiinhän siinä pienellä yritys-erehdys-onnistumiskaavalla. Ensimmäiset rullat olivat molemmilla nimittäin vähän sumoversioita ja rullasta toiseen koko vain pieneni. Vaan ei haittaa, pitäähän sitä reenata!

PA116153PA116155PA116159PA116161

Syömään kun päästiin, ihmeteltiin porukalla, miksei aiemmin ole tehty sushia. Mun kasvisversioissa oli avokadon, kurkun ja porkkanan yhdistelmiä ja viimeiseen rullaan muistin vielä lisätä superherkullisia paahdettuja seesaminsiemeniäkin. Lihansyöjät saivat paneroitua possua ja soijan lisäksi saatiin dippailla rullia inkivääri-seesamikastikkeeseen, käykääpä täältä kurkkimassa Anun tarinointi ja reseptit illan antimista! Hyvää tuli ja maistuikin mun kokemuksella aivan siltä kuin pitää, joten ei ainakaan ihan äkkiä kannata teilata noita valmispaketteja. Kahden paketin sisällöstä tuli neljälle syöjälle enemmän kuin tarpeeksi, mutta sainpa doggie bagin kotiin vietäväksi.

Tämä homma tehdään toistekin, se on varma. Ja mielellään samalla porukalla, koska veikkaan ettei ne yksin rullattuina olisi kuitenkaan olleet ihan yhtä hyviä!

Ps. Pakko vielä lisätä tämä kuva.

PA116160

Bloggaavat sushikokit ja niiden minijärkkärit, haha.