tiistai 14. lokakuuta 2014

Kääpiölinnan sushiköökissä

Haastoin Anun joskus varmaan valehtelematta kaksi vuotta sitten tekemään mun kanssa sushia. Nyt kun mietin, saattaa siitä kyllä olla jo kohta kolmekin vuotta! Idea herätti tuossa kalaruokien ykkösfanissa heti innostusta, ja vähän vähemmän innostuneita hurraa-huutoja kuului sitten perheen muilta jäseniltä. Yritin siinä selittää, ettei sushissa tarvitse aina olla kalaa, minkä kuvittelin ehkä olevan kohtuullisen selvää pässinlihaa sellaiselle mieshenkilölle, joka on tuntenut mut nyt noin 31 vuotta, 5 kuukautta ja 28 päivää. Tuona aikana en liene laittanut kalaa vapaaehtoisesti suuhuni koskaan, enkä ehkä ehdottelisi sushiaterioita kovin innokkaasti, jos raaka kala olisi ainut vaihtoehto. Ajatus jäi hetkeksi hautumaan ja kypsyi viimeistään siinä vaiheessa, kun Lidlissä ja Citymarketissa myytiin yhtäkkiä hirveän halvalla valmiita sushi-settejä. Noudin muutaman paketin kaappiin ja rouva Suurkääpiö tutki massiivisesta keittokirjavalikoimastaan mukavia non-kala-vaihtoehtoja. Lauantaina oli sitten se päivä, kun me sushinoviisit viimein pääsimme harjoittelemaan omatekoisien rullien pyöräyttelyä.

PA116138PA116149

Ensimmäiset reaktiot taisivat olla luokkaa “Eihän tämä niin vaikeaa ole”, vaikka mentiinhän siinä pienellä yritys-erehdys-onnistumiskaavalla. Ensimmäiset rullat olivat molemmilla nimittäin vähän sumoversioita ja rullasta toiseen koko vain pieneni. Vaan ei haittaa, pitäähän sitä reenata!

PA116153PA116155PA116159PA116161

Syömään kun päästiin, ihmeteltiin porukalla, miksei aiemmin ole tehty sushia. Mun kasvisversioissa oli avokadon, kurkun ja porkkanan yhdistelmiä ja viimeiseen rullaan muistin vielä lisätä superherkullisia paahdettuja seesaminsiemeniäkin. Lihansyöjät saivat paneroitua possua ja soijan lisäksi saatiin dippailla rullia inkivääri-seesamikastikkeeseen, käykääpä täältä kurkkimassa Anun tarinointi ja reseptit illan antimista! Hyvää tuli ja maistuikin mun kokemuksella aivan siltä kuin pitää, joten ei ainakaan ihan äkkiä kannata teilata noita valmispaketteja. Kahden paketin sisällöstä tuli neljälle syöjälle enemmän kuin tarpeeksi, mutta sainpa doggie bagin kotiin vietäväksi.

Tämä homma tehdään toistekin, se on varma. Ja mielellään samalla porukalla, koska veikkaan ettei ne yksin rullattuina olisi kuitenkaan olleet ihan yhtä hyviä!

Ps. Pakko vielä lisätä tämä kuva.

PA116160

Bloggaavat sushikokit ja niiden minijärkkärit, haha.

6 kommenttia:

  1. Hah :D Pitäis vielä kattoa ne kuvat, missä J kuvaa meitä, kun me kuvataan ruokia :D Mutta oli kyllä tooooosi kivaa ja ehdottomasti otetaan uusiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä luulen että se menee siihen terveisiä 2010-luvulta-sarjaan niinku sekin mitä teidän pikkumies oli kuulemma kirjotellut pakastimen oveen :D

      Poista
  2. Iik. Itsetehty sushi on nii hyvää omnom. Tosin ostan ens kerralla kyllä tuollaisen setin koska oikeesti tehtynä se kestää ihan liian kauan.. mitä en edes siis tiennyt. Mä luulin, että keitetään vaa riisi ja rullataan. Mutku no. Tai sitten meen ihan ostamaan jostain raflasta. Joo teen niin sittenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne valmiit setit oli ainaki niiiiin helppoja, riisit keittopusseissa ja etikat annospusseissa jne jne. Ei paljo tarvi aivoja käyttää muutaku kattoa kellosta kauanko on kiehunut! Meille Seinäjoelle tuli taas hetken tauon jälkeen sushipaikka tossa vähän aikaa sitten niin saa himoja tyydytettyä vaikkei jaksaskaan ruveta ite rullailemaan. Mutta onhan siinä vähä hinnassa eroa jos viittii ite tehdä.

      Poista
  3. Oih! Näyttääpä hyvältä! mä olen kyllä ehdoton kalafani mutta en RAAKAkalafani, ja sushiin liittyy pelkästään epäluuloisia ajatuksia. Mutta avokado ja porkkana, nam, possuakin, nam! Vielä kun sen levän vois korvata jollain vähemmän epäilyttävällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Levä epäilytti Anuakin mutta ei se maistu siinä! Kannattaa kokeilla! Futislihalle ostin uudesta sushipaikasta grillattua lohta jossain sushipallerossa testiksi pari palaa kun se kans epäili kovasti mutta hyvin upposi!

      Poista

Kerro!