sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Vahinkokopio

Olen arvatenkin tässä viime aikoina lueskellut kynsiblogeja ideoiden toivossa. Lopulta siinä on tainnut käydä vähän niin, että kaikkia ihania juttuja on niin paljon, ettei mikään kuitenkaan jää mieleen. Eräänä päivänä tässä sitten päätin että nyt on vaaleanpunainen teema, koska jotenkin syksyn tai alkutalven pimeydestä huolimatta tummat “sesonkivärit” ei ole houkutellut. Vaaleanpunaiset lakat riviin pöydälle siis ja siitä valkkailemaan, mikä olisi hyvä. Vähän tuota, vähän tätä ja tuosta vielä leima päälle. Olin halunnut testata cremepohjalle samansävyisellä shimmerillä leimaamista, joten nyt tuumasta toimeen. Kokeilin huvikseni peittävältä vaikuttavaa IsaDoraa tehtävään ja sehän suoriutui oikein mainiosti.

PB196431

Ja hei tökätäänpä pari strassia vielä noihin koristelemattomiin kynsiin. (Ja unohdetaan rasvata kädet ja kynsinauhat…) Ja ihaillaan, aika kivat tuli. Olin oikein tyytyväinen kivaan luomukseeni ja olin näistä vähän ylpeäkin, ihan itse keksin näin kivan idean ja on niin eleganttia että! Aamulla jatkoin taas kynsiblogien surffailua ja törmäsin tähän Sissin lakkaukseen, joka oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt jonnekin aivojen syrjäiseen kolkkaan kummittelemaan. Onhan nimittäin kohtalaisen suora kopio värejä lukuun ottamatta! Leimakin on sama (Konad Square 1), mutta toisinpäin kynnellä.

PB196436

Tuohon pikkurillin kynteen taisi tulla pikakuivattajan mukana tekstuurista joku hötö, joka ottaa näissä kuvissa silmään, mutta en anna sen häiritä. Enemmän häiritsee nuo kuivat kynsinauhat, kun olen yrittänyt nyt niihin panostaa ja sitten ne näyttää tuolta.

PB196424

IsaDora Sugar Nails 134 Bon Bon | IsaDora Wonder Nail 614 Glacé (myös leimassa) | Lumene Gel Effect 27 Fresh Morning

Sellainen alitajuinen plagiaatti tuli tehtyä, mutta ei se mitään. Olipa ainakin inspiroivat kynnet Sissillä, kun jäi alitajuntaan kummittelemaan. Tykkäsin itse näistä tosi paljon, oli harmi poistaa, kun kärjet alkoivat kulahtaa ja strassit lähteä omille teilleen. Mutta kohti uusia seikkailuja käy kynsihöpsön tie!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Mikäs tässä

Tänään ei ole ollut ollenkaan hullumpi päivä. Eilen jo availin tekstieditoreita ja yritin saada tekstiä suollettua, mutta ei huonona päivänä saanut mitään kirjoitettua. Niitä huonommansorttisia päiviä on ollut muutama, kun uni ei tahdo tulla vaikka väsyttää, ja pimeys tuntuu puristavan rintaa. Tänään sataa jäätävää tihkua ja on aivan takuulla ihan yhtä pimeää kuin eilenkin, mutta jotenkin vaan on elo mukavampaa. Ehkä sillä on tekemistä Tyyne-hepan kanssa maastoilun kanssa tai ehkä työkaverin kanssa korvapuustihimoisen ääneen nauramisen, tai ehkä uni oli parempaa kuitenkin viime yönä, vaikka nukahdin liian myöhään kirjan kanssa valot päällä kolme tyynyä niskan takana... Oli miten oli, tänään sisälläni on valoisampaa kuin moneen päivään. Ei haittaa.

PB256449

Näin kummallisia aikatauluihin liittyviä unia ja menin aivan sekaisin päivistä. Joudun koko ajan miettimään hyvin tarkasti, mitä päivää nyt eletään ja mitähän mun oikeasti pitäisi nyt olla tekemässä ja mitä huomenna tapahtuu. Elän aika monenkirjavien dedisten keskellä nyt, kun en osaa kieltäytyä mukavista pikkutöistä, joita en oikeasti ehtisi tehdä. Sitten pyörittelen jatkuvasti päässäni aikatauluja, mietin mistä aloitan ja millä jatkan. Lasken sanoja ja tunteja ja totean, että tämähän onnistuu, ei hätää. Sitten puolen tunnin päästä aloitan saman litanian läpikäymisen alusta ja totean taas, että kyllä ehdin, lepo vaan. Näemmä se tulee uniin asti. Mutta toisaalta voisin yrittää taas nukahtaa kirjan kanssa, jos siitä tulee näin hyvä groovi seuraavaan päivään. Olin tuossa muutaman viikon lukematta iltakirjaa, kun oli kiire kölliä kainalossa, mutta nyt on taas palattu arkeen eli iltalukemiseen. Jonossa onkin muutama opus, kun kävin perjantaina Marin luona ja neiti Hoo päätti lahjoittaa mulle säkillisen hyllyntäytettä. (Ja kynsilakkoja, hihi!)

PB256450

Ei kai tässä muuta sitten kuin tuumasta toimeen: vaaka-asentoon, tyynyjä pinoamaan ja lukulamppua sytyttelemään. Mauau.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Guggane

Näistä kynsistä mulla oli idea jo kauan aikaa puhelimen kynsi-idealistassa, mutta jostain syystä sen toteuttaminen ei vaan innostanut, lykkäsin sitä moneen otteeseen. Sitten eräänä päivänä podin taas armotonta lakkausideakriisiä (tämä on ihan vakiokriisi nykyään näemmä) ja lopulta vaan päätin että nyt kerta kaikkiaan vaan teen ne tummanvioletit kukkaleimakynnet! Ja tein, ja niistä tuli ihanat. Ja ihmettelin että pitikö sitä nyt oikeasti niin kauan venkoilla sen kanssa herranen aika.

Pohjalle tuli siis tumma violetti, hieman yllättäen creme. En siis keskimäärin yleensä tykkää hirveästi cremeistä, mutta tämä sattui ensimmäisenä käteen. Päälle leimasin kukkasia kahdella värillä ja ihan tarkoituksella kohdistelin kukat vähän randomisti, koska olen kohdistuksellisesti haasteellinen henkilö enkä olisi ikinä identtisiä saanut kuitenkaan. Eikä mun mielestäni tarvitsekaan tällaiset olla identtiset, hauskempi kun on vähän katseltavaa. Leimalakatkin on kimmellyksettömiä, joten näistä kynsistä tuli täysin epäkimaltavat, mutta tykkäsin silti ihan ylipaljon! Ehkä kimallus ei olekaan (ainut) avain ihaniin kynsiin :D

PB146397

Olen tässä leimaillessa huomannut, että mun kynteni ovat tosi pienet. Siis pituudesta viis, sehän vaihtelee, mutta leveyssuunnassa nämä on aika pikkuruiset. Se vähän vaikeuttaa leimaamista sikäli, että tosi monet pienemmätkään kuviot eivät tahdo mahtua kynnelle kokonaisina, mikä on tylsää koska ne ovat tietenkin kauneimpia kokonaisina. Koko kynnen kuvioistakin pitää miettiä, mikä näyttää miltäkin kapealla pinta-alalla, koska monet suuret kuviot eivät sitten vuorostaan pääse oikeuksiinsa ja saattavat näyttää vain epämääräiseltä söherrykseltä, jonka pointti jää näkymättä, kun kynnellä on ehkä enintään puolet koko kuviosta. Mittasin töissä mittanauhalla kerran aikani kuluksi, niin sen mukaan mun keskisormen kynsi olisi leveimmältä kohdalta noin 9,5 mm. Mun sormet on muutenkin aika sirot, tai koko käsi ranteineen päivineen (valtaosa rannekoruista on monta senttiä liian pitkiä aina ja tulee yleensä kohtuullisen helposti suoraan läpi). Siksi pitää aina valkata tarkasti sopivia leimoja tai esim. jättää osa kuviosta kokonaan pois kuten tässä on otettu vain pala kuviota). Mutta testailemalla löytyy sopivia, onneksi nuo leimalaatat eivät ole mitään suuria investointeja, kun muutamalla eurolla saa taas uusia ihania kuvioita!

PB146398

Idealistalla on tällä hetkellä aika hyvin tavaraa, joten voi olla että pääsen niitä purkamaan pikkuhiljaa. Olen huomannut että suunnitelman pitää olla aika yksityiskohtainen, jotta se toteutuu. Epämääräisemmät ajatuksenpuolikkaat, kuten esim. "Tyllitesti" eivät kauheasti saa tuulta alleen ilman edes alustavia sävyvalintoja. Mutta jos jollain sattuu tulemaan jotain hauskoja ideoita, saa heitellä tännepäin! Luovuus ei ole mun vahvin puoleni (vaikka nykyään taidankin olla lähinnä sisällöntuottaja ammatikseni, oh the irony), joten kaikki apu otetaan vastaan... Sitä paitsi olen aika tehokkaasti nyt jumissa tähän leimaamiseen, kun sitä on niin harjoiteltu niin itsehän vain leimaisin all day errrday.

PB156409

Flormar JL08 Plum| Konad White | Konad Pink Pearl | + Konad M51 (taas)

Nämä oli kuitenkin tykkäyskynnet ilman kimallustakin, joten saatan tehdä vastaavanlaiset joskus toisilla sävyillä. Tykkääkö kukaan muu? Oikeastihan ei millään huvittaisi toistaa itseään kovin paljon, kun valinnanvaraa on niin paljon. Mutta ehkä jos taas iskee päättämättömyys, voi palata vanhaan hyväksi havaittuun. Ja ehkä lisätä vähän glitteriä.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Minun

Selailin kameran muistikortilta sekalaisia kuvia ja yhtäkkiä vastaan tuli ihan vaatimattomasti jotain maailman söpöintä. Minun omat pienet kissavauvat köllimässä siskonpedissä kirjahyllyn päällä meillä omassa kämpässä.

PB036329

Molemmat ne on niin söpöjä että aivan ottaa sydämestä välillä.

Tuli tuosta vaan mieleen, mitä tänään puhuttiin. Että ehkä sitä pitäisi alkaa kutsua kodiksi eikä kämpäksi. Laittaa ne verhot ja koriste-esineet paikoilleen. Panostaa vähän siihen, niin ehkä sillä olisi jotain hyvää karmaa ja asiat alkaisi seljetä.

Remontti oli ainakin kuulemma yllättäen vähän laajempi kuin alunperin piti olla. En vain oikein osaa luottaa siihen, että kaikki menisi tälläkään kerralla aivan oppikirjan mukaan. Mutta voisi kai sitä edes vähän yrittää uskoa.

Onneksi aina on kauniita ja ihania asioita, joilla harhauttaa ajatuksiaan. Kuten nuo pienet kissaeläimet. Ja nätit kynsilakat.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ristiäiskynnet

Mistä tietää, että on toivoton tapaus? Ehkä siitä, että kriiseilee suunnilleen kokonaisen lomalauantain siitä, millaiset kynnet pitäisi laittaa miehen veljenpojan ristiäisiin. Kun aamulla pälkähti päähän että ai niin joo muuten, olenkin unohtanut ristiäiskynnet, ei sitä ajatusta sieltä enää poistettukaan ihan noin vaan (vaikka kyseiseen pienimuotoiseen perhejuhlaan oli vielä viikko aikaa). Pohdin asiaa enemmän tai vähemmän koko päivän kunnes sitten lopulta sain sovitettua oman ja miehen asun sävyt yhteen ja idean selkenemään. Sitten saattoi hengähtää ja kipaista rakkaan ystävän kanssa ansaitulle burger-aterialle raskaan päivän päätteeksi...

Tässä kynsijutussa on sellaisia puolia, joita ei ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi. Nimittäin mitä enemmän oppii erilaisia tekniikoita, sitä enemmän on vaihtoehtoja, ja sen vaikeampi on valita. Ja jos sattuu olemaan yhtään jahkaamiseen ja päättämättömyyteen taipuvaista sorttia, arvannette lopputuloksen. Tai siis ei edes tarvitse arvata, tuossahan se lukee. Ristiäiskynsien seuraajia jahkasin ehkä kolme päivää, toki vähän vähemmän aktiivisesti... mutta kun edelliset alkaa kulahtaa, tarvitsee uuden idean ja niitä pitäisi herranen aika olla varastossa ettei aina joka kerta olisi samanlainen päänvaiva! Kyselen itseltäni alituiseen, voiko se nyt oikeasti olla niin tärkeää, mutta nähtävästi voi. Kun jostain innostutaan  niin sitten innostutaan täysillä.

PB076349
Mekkovalinnan ja miehen harmaan paita-kravatti-yhdistelmän inspiroimana päädyin siis lopulta kuorruttamaan kynnet hopeisella hiekkalakalla ja leimaamaan niihin mekonväriset leimat yhdellä mun suosikkikuvioistani. Tekstuurille leimaamisessa on jotain kauhean ihanaa, on niin jännää kuinka rosoinen pinta yhdistyy kivoihin kuvioihin. Nimettömistä tuli aksenttikynnet vaihtamalla sävyjen paikkoja. Käytin vähän mielikuvitusta ja laitoin pohjalle tuon leimaamiseen käytetyn fuksian ja päälle mikroglitteriä, joka ei aivan täsmännyt yksinään (eikä peittäisi ihan parilla kerroksella eikä mulla riitä hermo odotella viittä kerrosta kuivatellessa). Yhdistelmä oli ihan tarpeeksi lähellä oikeaa sävyä. Siihen päälle leima vielä mun suosikilla hopealakalla, joka on mun mielestäni ihan loistava leimalakka. Näin rinnakkain kun vertaa leimattujen lakkojen ominaisuuksia (eivät siis kumpikaan ole ns. virallisia leimalakkoja, mutta olen testeissäni huomannut molempien toimivan oikein hyvin siinäkin hommassa), näkee että hopea vähän levittää leimaa, tai oletettavasti siitä syystä sillä leimasta tulee massiivisempi kuin tuolla fuksialla. Mutta silti se on mun mielestä ihan loistava leimalakka, en osaa pitää tuota niin kamalan huonona puolena, kun se kuitenkin yhdistää yhteen lakkaan niin paljon hyviä ominaisuuksia.

PB086364

Eihän nämä ehkä mitenkään kovin poikamaiset olleet, kyseessä oli kuitenkin pojan ristiäiset, mutta mun värikriisimaailmaani ei kuulu sininen ja nämä sopi mun mekkooni, joten sikäli ne oli justiinsakin hyvät. Kynsistressin määrä oli luonnollisesti törkeästi ylimitoitettu siihen nähden, paljonko kukaan kiinnitti niihin huomiota (anoppi katsoi niitä kerran). Mutta eipä noita asioita muiden huomion määrällä taidetakaan mitata. Kunhan itse on tyytyväinen.

PB076353
Nämä kynnet kimalsi niin, ettei kamera tiennyt, minne tarkentaisi. Otin ihan ylivoimaisesti eniten kuvia ikinä, kun yritin saada tarkennuksen kohdilleen. Haasteensa kullakin, enpä olisi arvannut että kimallustakin voi olla liikaa :D Muualla elämässä  en ole tippaakaan kimalluksen perään,  mutta lakkaus on kyllä tylsä jos ei siinä ole yhtään glitterhärpäkettä mukana!

PB156406

IsaDora Sugar Nails 100 Diamond Crush | Color Club 987 On the Rocks | Gina Tricot 204 Berry | China Glaze 799 Pom Pom
+ Leima laatasta Konad M51

En kerta kaikkiaan saanut säädettyä valkotasapainoa niin että tuo China Glaze toistuisi oikean värisenä, tässähän se näyttää suunnilleen oranssilta vaikka on mielestäni enemmän pinkkiin päin, kyllä näillä lakkauksilla kuvaaminen vastustaa! Kuvausolosuhteet on täällä evakossa muutenkin vähän mitä on, mutta sånt är livet. Tai tietysti C’est la vie, koska huomenna pääsen erään pariisittaren käsipuolessa viilettämään piikkikoroissa ympäri kaupunkia. Hauskaa viikonloppua, chéries!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Täällä taas

Sunnuntaina ängettiin auto taas kerran täyteen romua ja rompetta, ja suhattiin muutama kilometri kotoa länteen. Täällä on tilaa sopivasti yhdelle pienelle kissaeläinperheelle. Kissat sujahtivat aika nopeasti takaisin vanhoihin rutiineihin ja Penttikin on se sama hauska koiratyyppi, jonka heiluva häntä voi välillä viuhahtaa turhan läheltä kissan naamataulua. Nekku on ehtinyt pudottaa yhden kukkaruukun ja Luna muistaa, kuka olikaan se prime candidate ruoan kerjäämisuhriksi… Äitini ei meinaan kykene vastustamaan kissaneidin silmien siristelyä ja mielistelyä.

PB116384

Ollaan siis tosiaan taas remonttia paossa. Koko syksyn olen odottanut että vian syy selviäisi ja saisimme tietää, koska ja kuinka kauaksi pitää lähteä ja missä mittakaavassa kämppä pitää tyhjätä. Kaikkihan siis tykkää muuttaa parin kuukauden välein, se on selvää.

Tämä syksy on ollut monellakin tapaa aika raskas. Ehkä eniten kuitenkin siksi, että se syö ihmistä aika paljon,  kun kotona ei ole kaikki kunnossa. Tässä yhteydessä puhutaan toki ihan vaan fyysisistä asioista, jotka ei ole kunnossa. Vaikeuttaa silti pyrkimystä yleiseen onnellisuuteen, kun elää jatkuvan epävarmuuden keskellä. Sen ansiosta muut, pienet ja suuremmatkin elämän sattumukset tuntuvat aina todellista mittasuhdettaan suuremmilta iskuilta. Veikkaan, että yletön kynsi-innostuskin johtuu osittain siitä: pinnalliseen hassutukseen uppoutuminen on yhdenlainen pakokeino ahdistukselta. Se on kummallinen ristiriita, kun toisaalta on ihan tosi onnellinen ja elämässä tuntuu loksahtaneen paikoilleen moni asia. Mutta sitten kuitenkin maailmankaikkeus vastustaa sen verran, ettei voi oikeasti vain elää. Toivotaan loppuvuodelta vielä loppujenkin asioiden loksahtamista, jos saisi edes hetken lomaa stressiltä ja aamuyön valvomisilta.

PB116387

Mutta se siitä nyt tältä erää, saankin suunnata tästä yhden työn välttelystä toiseen duuniin. Mulla on täällä oma henkilökohtainen kuljettaja, joka vie ovelta ovelle. Ei haittaa sade siltä osin ainakaan. Että ei auta valittaa, hyvähän täällä on taas olla.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Baby boy

Muutaman viikon päästä tulee vuosi siitä, kun Nekku-Petteri muutti meille asumaan. Se täytti vuoden tuossa syyskuun alussa, tiedän tarkan syntymäpäivän koska ystäväni varasi harmaan pennun meille heti syntymistä seuraavana päivänä ja siitä alkoi piiiiitkä odotus. Jännitin epäselvien kuvien perusteella, minkähänlainen harmaa otus sieltä tulee eikä sukupuolestakaan ollut tarkkaa tietoa (totuushan paljastui vasta meillä kotona  noin toisena tai kolmantena päivänä). No minkähänlainen se nyt sitten oli, venä soininsininen pieni poika, maailman kiltein ja hassuin. Juuri oikeanlainen, vaikka alun perin olisin halunnut tabby-tytön. Nekku on kuitenkin maailman paras poitsu enkä vaihtaisi siitä karvaakaan toisenlaiseksi.

PA306270PA306274PA306275PA306279PA306281

Se on niin kiltti, ettei sen kävisi pienessä mielessäkään tahallaan raapaista ketään. Vahinkoja tietysti sattuu, kun leikitään ja touhutaan, mutta niitäkin harvemmin. Siinä missä Lunassa on kipakkakin puoli ja temperamenttia, ja se saattaa suuttua ihmiselle ärsytettynä, Nekku vain näyttää vähän kiusaantuneelta että mä en ehkä oikeastaan hirveästi välittäisi nyt tästä jutusta, mutta voin mä tässä olla jos niin sanot. Nekun turkki on samettia siinä missä Lunan on silkkiä. Nekun tassut ovat suuret ja niiden polkuanturat pehmeän vauvaisen nihkeät. Silmät ovat usein hämmästyneen pyöreät, niissä on kahta eri vihreää ja paljon ilmeitä. Nekun mielestä minä olen tosi kiva tyyppi, mutta siitä on kyllä tullut aivan mun miehen poika. Nekkua vauvattaa vieläkin joka päivä, monta kertaa. Silloin pestään hiuksia tai sormia, kehrätään valtavasti ja yritetään näykätä korvanlehdestä. Silmälasit hän yrittää poistaa päästä omaksi leikkikalukseen hyvin ketterästi. Ei kuitenkaan haittaa, vaikkei niillä saakaan leikkiä, sillä maailman parhaita leluja ovat kuittipaperit ja tietenkin ihanin asia ikinä, sininen muovinen pakettinaru.

PB016297PB016301PB016310

Luna on Nekun mielestä aivan ihana isosisko, jolle osoitetaan hellyyttä yleensä istumalla päälle. Hellästä pesuhetkestä tulee tiukka painimatsi noin 99 % todennäköisyydellä minuutin sisään, mutta Luna on silti huipuin kaveri. Rallitusvauhti ei häviä formuloille, kun täällä mennään pitkin seiniä ja huonekaluja takajalat sutien. Luna on siro ja ketterä kissaneito, Nekku vähän kömpelö ja kaikkea muuta kuin hiljainen liikkuja. Nekku on myös äärimmäisen röyhkeä ruokavaras – älköön kukaan jättäkö hänen läheisyydessään voileipää vahtimatta tai päälliset lähtevät pian omille teilleen. Onpa pannulta joskus livennyt pihvikin, vaikka yleisimmin varkaan joukkoon lähtee valkosipulipatongin palanen. Sitä on mukava sitten murustella pitkin ja poikin, mieluiten sänkyyn. Nekku ei oikein osaa miukua, paitsi jos ollaan autolla liikkeellä. Muulloin kuuluu vain prrr prrr ja äähh.

Joka aamu otan kissat syliin, painan kasvot niiden turkkeihin ja ihmettelen, kuinka joku onkaan osannut keksiä jotain niin täydellistä. Ne on niin kauniita ja ihania. Tiedän olevani hullu kissanainen, mutta en välitä. Onneksi elämäni ihmisetkin on hulluja eläintyyppejä, niin saadaan kaikki rauhassa olla vaan tällaisia kuin ollaan. Kis kis, pus pus!