lauantai 1. marraskuuta 2014

Baby boy

Muutaman viikon päästä tulee vuosi siitä, kun Nekku-Petteri muutti meille asumaan. Se täytti vuoden tuossa syyskuun alussa, tiedän tarkan syntymäpäivän koska ystäväni varasi harmaan pennun meille heti syntymistä seuraavana päivänä ja siitä alkoi piiiiitkä odotus. Jännitin epäselvien kuvien perusteella, minkähänlainen harmaa otus sieltä tulee eikä sukupuolestakaan ollut tarkkaa tietoa (totuushan paljastui vasta meillä kotona  noin toisena tai kolmantena päivänä). No minkähänlainen se nyt sitten oli, venä soininsininen pieni poika, maailman kiltein ja hassuin. Juuri oikeanlainen, vaikka alun perin olisin halunnut tabby-tytön. Nekku on kuitenkin maailman paras poitsu enkä vaihtaisi siitä karvaakaan toisenlaiseksi.

PA306270PA306274PA306275PA306279PA306281

Se on niin kiltti, ettei sen kävisi pienessä mielessäkään tahallaan raapaista ketään. Vahinkoja tietysti sattuu, kun leikitään ja touhutaan, mutta niitäkin harvemmin. Siinä missä Lunassa on kipakkakin puoli ja temperamenttia, ja se saattaa suuttua ihmiselle ärsytettynä, Nekku vain näyttää vähän kiusaantuneelta että mä en ehkä oikeastaan hirveästi välittäisi nyt tästä jutusta, mutta voin mä tässä olla jos niin sanot. Nekun turkki on samettia siinä missä Lunan on silkkiä. Nekun tassut ovat suuret ja niiden polkuanturat pehmeän vauvaisen nihkeät. Silmät ovat usein hämmästyneen pyöreät, niissä on kahta eri vihreää ja paljon ilmeitä. Nekun mielestä minä olen tosi kiva tyyppi, mutta siitä on kyllä tullut aivan mun miehen poika. Nekkua vauvattaa vieläkin joka päivä, monta kertaa. Silloin pestään hiuksia tai sormia, kehrätään valtavasti ja yritetään näykätä korvanlehdestä. Silmälasit hän yrittää poistaa päästä omaksi leikkikalukseen hyvin ketterästi. Ei kuitenkaan haittaa, vaikkei niillä saakaan leikkiä, sillä maailman parhaita leluja ovat kuittipaperit ja tietenkin ihanin asia ikinä, sininen muovinen pakettinaru.

PB016297PB016301PB016310

Luna on Nekun mielestä aivan ihana isosisko, jolle osoitetaan hellyyttä yleensä istumalla päälle. Hellästä pesuhetkestä tulee tiukka painimatsi noin 99 % todennäköisyydellä minuutin sisään, mutta Luna on silti huipuin kaveri. Rallitusvauhti ei häviä formuloille, kun täällä mennään pitkin seiniä ja huonekaluja takajalat sutien. Luna on siro ja ketterä kissaneito, Nekku vähän kömpelö ja kaikkea muuta kuin hiljainen liikkuja. Nekku on myös äärimmäisen röyhkeä ruokavaras – älköön kukaan jättäkö hänen läheisyydessään voileipää vahtimatta tai päälliset lähtevät pian omille teilleen. Onpa pannulta joskus livennyt pihvikin, vaikka yleisimmin varkaan joukkoon lähtee valkosipulipatongin palanen. Sitä on mukava sitten murustella pitkin ja poikin, mieluiten sänkyyn. Nekku ei oikein osaa miukua, paitsi jos ollaan autolla liikkeellä. Muulloin kuuluu vain prrr prrr ja äähh.

Joka aamu otan kissat syliin, painan kasvot niiden turkkeihin ja ihmettelen, kuinka joku onkaan osannut keksiä jotain niin täydellistä. Ne on niin kauniita ja ihania. Tiedän olevani hullu kissanainen, mutta en välitä. Onneksi elämäni ihmisetkin on hulluja eläintyyppejä, niin saadaan kaikki rauhassa olla vaan tällaisia kuin ollaan. Kis kis, pus pus!

2 kommenttia:

  1. On kyl niin Arskan näköö! :D Arska on mun elämäni rakkaus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nekku ja Arska on jotkut long lost velipuolet varmaan :D näytän aina miehelle kaikkia Arska-kuvia instasta ja se aina luulee että siinä on Nekku <3

      Poista

Kerro!