tiistai 11. marraskuuta 2014

Täällä taas

Sunnuntaina ängettiin auto taas kerran täyteen romua ja rompetta, ja suhattiin muutama kilometri kotoa länteen. Täällä on tilaa sopivasti yhdelle pienelle kissaeläinperheelle. Kissat sujahtivat aika nopeasti takaisin vanhoihin rutiineihin ja Penttikin on se sama hauska koiratyyppi, jonka heiluva häntä voi välillä viuhahtaa turhan läheltä kissan naamataulua. Nekku on ehtinyt pudottaa yhden kukkaruukun ja Luna muistaa, kuka olikaan se prime candidate ruoan kerjäämisuhriksi… Äitini ei meinaan kykene vastustamaan kissaneidin silmien siristelyä ja mielistelyä.

PB116384

Ollaan siis tosiaan taas remonttia paossa. Koko syksyn olen odottanut että vian syy selviäisi ja saisimme tietää, koska ja kuinka kauaksi pitää lähteä ja missä mittakaavassa kämppä pitää tyhjätä. Kaikkihan siis tykkää muuttaa parin kuukauden välein, se on selvää.

Tämä syksy on ollut monellakin tapaa aika raskas. Ehkä eniten kuitenkin siksi, että se syö ihmistä aika paljon,  kun kotona ei ole kaikki kunnossa. Tässä yhteydessä puhutaan toki ihan vaan fyysisistä asioista, jotka ei ole kunnossa. Vaikeuttaa silti pyrkimystä yleiseen onnellisuuteen, kun elää jatkuvan epävarmuuden keskellä. Sen ansiosta muut, pienet ja suuremmatkin elämän sattumukset tuntuvat aina todellista mittasuhdettaan suuremmilta iskuilta. Veikkaan, että yletön kynsi-innostuskin johtuu osittain siitä: pinnalliseen hassutukseen uppoutuminen on yhdenlainen pakokeino ahdistukselta. Se on kummallinen ristiriita, kun toisaalta on ihan tosi onnellinen ja elämässä tuntuu loksahtaneen paikoilleen moni asia. Mutta sitten kuitenkin maailmankaikkeus vastustaa sen verran, ettei voi oikeasti vain elää. Toivotaan loppuvuodelta vielä loppujenkin asioiden loksahtamista, jos saisi edes hetken lomaa stressiltä ja aamuyön valvomisilta.

PB116387

Mutta se siitä nyt tältä erää, saankin suunnata tästä yhden työn välttelystä toiseen duuniin. Mulla on täällä oma henkilökohtainen kuljettaja, joka vie ovelta ovelle. Ei haittaa sade siltä osin ainakaan. Että ei auta valittaa, hyvähän täällä on taas olla.

2 kommenttia:

  1. Pidän peukkuja, että asiat loksahtavat paikoilleen. Eiks ne jotkut sano, että asioilla on tapana järjestyä.. one way or the other :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän ne sanoo, ja niinhän ne yleensä järjestyykin. Kärsivällisyys tässä lähinnä on koetuksella, kun eihän meillä nyt sinänsä mikään hätä oo.

      Poista

Kerro!