maanantai 26. tammikuuta 2015

Mutta kun tarvitsen

Mietin nykyään lähes päivittäin, olenko ihan terve päästäni, sillä tämä syksyllä lopullisesti iskenyt kynsimania on kyllä aika hämmentävää. Kaikeksi onneksi elämänkumppanini sattuu olemaan sitä mieltä, että se on söpöä ja aika moni muukin ihminen, jonka mielipidettä arvostan, on ollut sitä mieltä että se on kuin mikä tahansa muu luova harrastus ja käsillä tekemistä siinä missä muutkin askartelutouhut. Minua se inspiroi, kun pääsen opettelemaan uusia tekniikoita ja ihastelemaan kauniita lakkoja, kyllä ne jotkut osaakin olla nättejä!

Nyt viimeisimpänä villityksenä olen saanut aika äkäisen irtoglitter-,  niitti-, helmi- ja strassipöpön. Niitä pieniä hitusia kun on maailmassa vain vaatimattomasti ihan loputtomasti kaikkia erilaisia ja munhan pitää tietenkin saada niitä kaikkia. No okei, ei ehkä ihan kaikkia, mutta ainakin suunnilleen kaikki violetit, hopeiset, valkoiset, mustat, vaaleanpunaiset ja lilat kappaleet. Tai siis riittää että saan purkillisen kutakin, en tahdo kaikkia maailman yksiköitä. Hulluus iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki yksittäiset purnukat maksaa ehkä pari jotain olematonta hilua, ja oikeastaanhan ei ole mitään järkeä edes tilata mitään parin euron settiä, kun postikulujakin tulee ja ja ja... Luulin itse asiassa tuossa joulun alla hamstranneeni huuto.netistä ja Black Friday -alennuksista suunnilleen kaikkea, mitä suinkaan voisin keksiä tarvitsevani, mutta olen osoittanut itselleni olleeni väärässä. Purnukka purnukalta yhä enemmän väärässä.

P1266833

Tämä on imartelevampi kuvakulma…

P1266836

Ja tästä suunnasta paljastuu koko totuus. Onneksi olen värirajoittunut tai loppua ei tulisi koskaan.

Hauskinta on tietysti se, etten oikein kovin hyvin osaa edes käyttää niitä kaikkia maailman erilaisia ja eri sävyisiä hituloita. Mutta onhan toki tärkeää että JOS tarvitsisin niitä johonkin uskomattoman edistykselliseen ideaan, niitä olisi silloin saatavilla välittömästi. Esimerkiksi nyt näin ystävänpäivän lähestyessä on tietenkin tärkeää omistaa esimerkiksi sydänstrasseja. Ja glittereitäkin, eihän sitä tiedä, jos vaikka tarvitsisi molempia. Tai siis kaikkia.

No onneksi tässä nyt voi tosiaan puolustautua sillä, etteivät nämä oikeasti maksa paljon mitään. Voinkin nyt jatkaa purnukoideni maanista tuijottelua ja keksiä jonkun kivan lakkausidean, jossa niitä hituloita oikeasti jopa vaikka käytettäisiin. Olen osallistunut Instagramissa erääseen lakkaushaasteeseen, jossa annetaan aina muutaman päivän välein joku lakkausidea ja seuraavana vuorossa olisi otsikko “Studs” eli niitit. Joten niittipurkeille käsiä nyt sitten vain, enää pitää keksiä olisiko se sitten hopeinen, punainen, violetti, lila, pinkki, vaaleanpunainen, valkoinen vai musta niitti ja mentäisiinkö pyöreällä vai neliön muotoisella versiolla.

Kerää koko sarja, right? Kieltämättä nyt on sellainen olo, etten taida tarvita mitään muita hitusia. Se voi toki muuttua, kun seuraavan kerran avaan Instagramin tai jonkun kynsiblogin ja näen jotain aivan ihania juttusia. Mutta kun, niitä tarvitsee! Ja jos ne on ihania ja niistä tulee hyvä mieli viemättä kenenkään taloutta perikatoon, eikö se ole ihan sallittua hömpöttelyä?

Toim. huom. Kuvaan ei ole päätynyt allekirjoittaneen hamstraamia muita kynsikoristeluvälineitä, kuten tarroja, siirtokuvia, leimailuvarusteita, sabluunoita, dotting tooleja, sivellinsettejä tai esimerkiksi kynsinauhoja suojaavaa nestemäistä lateksia. Allekirjoittanut on hieman nolona, muttei liian nolona julkaistakseen tätä internetissä. Allekirjoittaneella on myös tällä hetkellä leipova kissa sylissä ja kirjoittaminen on hankalaa, joten hän päättää nyt painaa julkaisunappia.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Prinsessatorni

Sain kuin sainkin itseäni niskasta kiinni ja rakensin tuon kiipeilypuun. Se oli arvatenkin iso hitti jo heti rakennusvaiheessa, sillä jos meidän kissat jotain tykkää tehdä niin osallistua. Ihan kaikkeen, kiellettiin tai ei. Onneksi pahvilaatikko harhautti niitä sen verran, ettei niistä oikeasti kauheasti ollut häiriötä ruuvien kanssa askarrellessa! Kissat ja laatikot, kyllä te tiedätte!

P1106822

Tässä vaiheessa ei enää voinut pieni prinsessakissa vastustaa. Eikä kyllä haitannut yhtään. Hassu Luna. Kun torni valmistui, alkoi uskomaton touhuaminen. Tuntui että Lunakin aivan rupesi pennuksi jälleen, kun sai ihanan kiipeilypuun.

P1106821P1106820P1106819P1106818

Yllättäen nuo roikkuvat hiiret ovat edelleen kuuden päivän jälkeenkin paikoillaan! Olin ihan varma, että ne lähtevät ensimmäisen yön aikana. Puu on edelleen hauska ja noin ikkunan eteen sijoitettuna myös mahtava tähystyspaikka, mutta onneksi vähän on meno rauhoittunut alkuhuumasta. Juuri tänä aamuna mietin muutenkin, että Nekkuun tarvitsisi yöksi asentaa joku äänenvaimennin. Se ei siis mitenkään miukumisella häiritse (siitähän kuuluu vain “äähh” ja “prr prr”), mutta kun se touhuaa. Aina on joku juttu, jonka se varastaa leluksi ja josta kuuluu laminaattia vasten ihana kolina tai sitten se siivoaa kissanvessaa. Voi jestas että se jaksaa siivota sitä vessaa! Se on aina ollut lähes neuroottinen hiekantonkija ja tuntuu että välillä se menee ihan muuten vaan kuopimaan sinne hiekkalaatikolle. Ja kun ei riitä että kuopii hiekkaa, vaan tottahan se auttaa, kun kuopii laatikon seiniä ja heiluriovea… Aina sopivasti siinä pari tuntia ennen kuin minun pitäisi herätä, ja tietysti sellaisen ikuisuudelta tuntuvan ajan niin ettei enää ihan tuosta vaan nukahdetakaan uudestaan. Siis oikeasti maailman ihanin pieni pötkyläpoika, mutta aamuyöstä en aina ihan hirveästi arvosta. Nekun touhutessa Luna nukkuu uskollisesti mun jaloissa tai kainalossa tai mahan päällä. Jos nukun Lunan mielestä liian myöhään, se tulee nykyään herättämään änkemällä pienet viiksikarvansa mun nenään suukottaessaan kehräten mun kasvoja. Ehdottoman söpöä ja suuri parannus aikaisempaan kaapinoven kuopaisuun. Mutta mikään ei kyllä sitten varmasti kutita enempää kuin kissanviikset nenässä, kun nukkuu! Haastan kaikki keksimään asian, joka kutittaa enemmän!

Mulla olisi tämän viikon työt tehtynä, saan keskittyä nyt lepuuttamaan rasitusvammaista koipeani ja tuijottelemaan kynsikoristelaatikkoani maanisesti. Palataan vaikka niihin juttuihin vähän myöhemmin. Ihmettelen edelleen, miten voi aikuinen ihminen yhtäkkiä hurahtaa niin totaalisesti kaiken maailman pieniin strasseihin ja niitteihin - ja montako kynsilakkaa oikeasti kukaan voi tarvita?

perjantai 9. tammikuuta 2015

Back to reality

Nyt on lomailut lomailtu ja tehty kohtuullisen karu paluu arkeen. Työhommat jatkuvat molemmilla aloilla vilkkaina ja lomamoodista siirtymä työmoodiin vaati lievää kauhua, täriseviä käsiä ja syviä huokauksia, sillä piti tietenkin hypätä suoraan sinne kuvaannollisen altaan syvään päähän ja vesikin oli jääkylmää. Oikein hyvä siis, että ehdin pari viikkoa oikeasti lepuuttaa niin aivoja kuin kroppaakin, nyt taas mennään! Tykkään kyllä ihan älyttömästi molemmista töistäni ja varsinkin siellä toisessa paikassa on niin kivaa, kun näkee ihmisiä. Täällä kotona näpytellessä ei mitenkään tuo sosiaalinen elämä kukoista suuremmin.

Loman aikana oli tarkoitus rakentaa kissoille uusi raapimapuu, joka odottaa paloina laatikossa. Jotenkin siinä sitten kuitenkin kävi niin, ettei kasattukaan sitä. Hups. Tarvetta alkaisi olla, sillä nuo pienet apinat varmasti rakastaisivat kunnon kiipeilypuuta ja edellisten tilanne ei ole kehuttava, varsinkaan kun suosikki niistä meni rikki huojuttuaan ensin aikansa vahvasti…

P1096728P1096730P1096731

Oikealla siis yläosansa menettänyt valkoinen entinen suosikkipuu, keskellä Lidlin halpispuu, jonka päälle valkoisen petiosa on siirretty ja vasemmalla isän askartelema moderni taideteos eli nelosnelonen ja sisal-köysi. Josta kissat kyllä tykkää tosi paljon, siihen on ihana oikein kunnolla kiskotella raapimaan!

No josko se inspiraatio iskisi sitten vaikka viikonlopun aikana? Se olisi niin hienokin valmiina, mutta kun ei saa aikaan niin ei.

Huomenna olisi luvassa futsalia ja veljenpojan synttärijuhlistusta. Oli aika jähmeää miettiä lahjaa kuusivuotiaalle pojalle, mutta onneksi tuolta Pariisin suunnasta sain hyviä vinkkejä että Star Warsit ja Legot ovat sen ikäisille mahdollisesti kova sana. Niinpä iskin silmäni Star Wars –Legoihin ja tuumasin että näillä mennään!

Jotenkin tämä kirjoittaminenkin on aika jähmeää näin pienen breikin jälkeen, joten taidanpa laittaa läppärin kiinni ja painua syöpöttelemään. Pitäkää kiva viikonloppu!