perjantai 29. toukokuuta 2015

Gadgets gadgets gadgets!

Harmittelin vähän pokkaria hankkiessa, kun siinä ei vielä ollut Wi-Fiä kaiken muun hyvän lisäksi. Olen katsellut, kuinka kätevästi esimerkiksi Marin 70D:stä siirtyvät kuvat eteenpäin sometettavaksi, ja olisihan sellainen aika siistiä. Olen itse meinaan todella laiska kuvankäsittelijä ja pyrin aina saamaan kuvista jo valmiiksi sellaisia että ne voi vain lyödä julkaisuun värejä säätelemättä. Valkotasapaino on muuten sellainen asia, jota harva tuntuu ymmärtävän ja valitellaan kovasti keltaisia valoja jne. Saahan niihin vaikutettua, ja vaikka Picasalla loput tarvittaessa… No tuo meni vähän aiheen ohi jo. Kamera ja langaton tietoyhteys – olisipa herkkua. Juttelin tästä vähän aikaa sitten nörttiystävälleni, joka siitä jonkun ajan päästä lähetti minulle kuvan verkkokaupasta, jossa myydään langattomalla yhteydellä varustettuja muistikortteja. Tuijotin kuvaa hetken suu auki, löin Googleen sanat Toshiba FlashAir ja noin neljä minuuttia myöhemmin sähköpostiin kilahti Amazonista tilausvahvistus.


Ennen tilausta kannattaa toki tarkistaa, tukeeko kamera näitä. Luetteloita löytyy valmistajan sivuilta. Oma Olympus Stylus Xz-10 löytyi luettelosta, ja siellä on myös lähes kaikki Penit (mun Pen on liian vanha malli, toki sitä voisi testata onnistuuko silti). Tämä toimii siis niin, että tuo muistikortti toimii jonkun sortin Wlan-asemana. Nettiin sillä ei saa yhteyttä, mutta sen muodostamaan verkkoon voi muodostaa suojatun yhteyden esimerkiksi tietokoneella tai älypuhelimella ja tallentaa kuvat langattomasti kamerasta toiseen laitteeseen. Olen esimerkiksi itse kynsien iltalakkailija ja joskus on kovasti vaivalloista ottaa kuvia ja sitten vielä alkaa yömyöhään askarrella läppärin kanssa niitä muistikortilta sähköpostin kautta puhelimeen. Tämän avulla saan kuvat suoraan muistikortilta puhelimeen instagrammattaviksi, kuinka siistiä! 

Vastaanottavaan laitteeseen pitää asentaa FlashAir-sovellus, jonka saa ilmaiseksi. Sen saa myös Lumiaan, mikä ei aina ole niin itsestäänselvää! Eikä muuten käynyt mielessäkään ennen tilausta, onneksi kävi hyvin. Ensin laitetaan kamerasta yhteys päälle, sitten yhdistetään puhelin muistikortin verkkoon ja avataan sovellus, josta kuvat saa valita ja tallentaa. Muutaman näppäilyn verran toki joutuu tässäkin nähdä vaivaa, haha. On kuitenkin tosi kätevää saada siirrettyä kuvia jaettavaksi vaikka reissun päällä, mikä tällaisena somen kulta-aikana voi olla yllättävänkin tärkeää, krhm. Mua ainakin harmitti vaihtoehdot joko a) olla julkaisematta Instassa kuvia matkan aikana tai b) julkaista rakeisia kännykuvia. Ehkä vähän sarjassamme “en olisi uskonut, mutta näköjään olen sellainen ihminen”. Mun Insta-tileillä on yhteensä yli 500 seuraajaa tässä vaiheessa, niin on siitä vaan tullut tärkeä asia saada heille postattua materiaalia ja tavallaan pitää sitä kautta yhteyttä. 

Näitä FlashAir-kortteja saa eri kokoisina, ainakin 8 GB, 16 GB ja 32 GB. Hinnat ja toimituskulut vaihtelee todella paljon varsinkin ulkomailta tilattaessa, mutta tämä kortti tuli maksamaan mulle toimituskuluineen noin 35 euroa Britti-Amazonista. Toimitukseen meni noin viikko. 

Olen tuota nyt käyttänyt tämän viikon ja sen perusteella voin suositella, 5/5. Ihania leluja ne keksiikin ♥

tiistai 26. toukokuuta 2015

Ote hamsterin päiväkirjasta

Meillä on menossa vaihteeksi mielenkiintoinen vaihe asuntoelämässä, joten ajatukset on välillä aika huolella solmussa. Tähän tarvitaan siis kynsiterapiaa, hermoja lievittää, kun saa miettiä hetken vain jotain mukavia hömppäjuttuja.

Kevään suomalaisessa Ablecs15-haasteessa vedellään viimeisiä. Tämän postauksen jälkeen on enää yksi viikko jäljellä eli joudun keksimään aivan itse pian taas kynsi-ideani. Lähdetään haasteviikon 13 kynsistä, aiheita olivat "Dreaming" ja "Paint it with a Pantone". Molemmat aika hankalan epämääräisen monitulkintaisia, ja jälkimmäiseen kestikin vähän yliaikaa keksiä idea. 


Dreaming sai inspiraation lähinnä siitä, että sekosin kynsikoristekirppiksellä ja ostin läjän laattoja sekä leimaukseen sopivia lakkoja. Olen haaveillut kunnollisesta kultaisesta leimauslakasta jo pitkään ja nyt löysin sellaisen todella edullisesti toisen käden ostoksena. Kleancolorin Metallic-sarjan lakkoja kehuttiin internetissä vuolaasti leimausominaisuuksiensa vuoksi, joten kun näin niitä setillisen, pyysin pakettitarjousta ja sainkin ne tosi hyvään hintaan. Muutaman laatankin tulin hankkineeksi samana viikonloppuna ja tämä MoYou Londonin kahviteemainen CookBook 04 saapui luokseni muutamaa päivää myöhemmin. Julistin että kahvikupit menevät myös teekupeista ja leimasin Metallic Yellow'lla kultaisia teekuppeja, joista siis haaveilen harva se hetkonen. Mmmmmm teetä, kupin värillä tosin ei niin väliä... Pohjalla on uteliaisuudesta hankittu Lindexin uuden kosmetiikkasarjan edustaja Sparkling Plum. Juuri tuollaista violettia en omistanutkaan vielä, kiva kultainen shimmer. Lakan laatu oli ihan ok, ei suurempaa moitittavaa. Pullon muotoilu on vähän erikoinen ja sudin varsi tosi lyhyt, mutta kyllä sillä lakattua sai. Ihan kiva muutaman euron testaus. Kuvaaminen ei oikein ollut vahvimmillaan tuona iltana, ei tuo leima oikein halunnut näkyä kokonaan ja se näyttää kivasti joltain koiranläjältä. 

Pantone-otsikon kohdalla löi lahjakkaasti tyhjää. Jotenkin en vain keksinyt mitään järkevää, vaikka satun omistamaan aika lähelle tämän vuoden väriksi valittua Marsalaa olevan lakankin. Päätin jo vähn ohittaa koko jutun olankohautuksella, kunnes äkkiä hoksasin että vuoden 2002 Pantone-väri True Red voisi olla aika kova sana uuden Zoya Oswinini kanssa. Sain paritettua sen kanssa vielä pari muutakin testaamatonta punaista sekä yhden uusista laatoistani, joten tehoaste oli aika korkealla.


Lämmin kirkas mattapunainen on euron hankinta Sopurahasta. Wild&Mildin Mysterious oli oikein kiva tuttavuus, saatan hakea muitakin euron lakkoja samalta merkiltä. Leimasin sen päälle Kleancolorin Metallic Redillä kuvion Cheekyn laatasta Jumbo 10 - Happy nails. Tämä oli niin helppo ja sujuva ja mukava lakkauskokemus että sydämenkuvat vain vilkkui silmissä. Kaikki levittyi kuin ajatus ja kuivui silmänräpäyksessä ja ♥♥♥ Tekstuurin päälle oli pakko laittaa vielä kuvan jälkeen päällyslakka, vaikka yleensä en tekstuureja peittele. Tämä oli niin karkea että tuntui ällöltä ja raapi ihoa. Siitä tuli toki mehukkaamman näköinenkin päällyslakattuna, eli parempi kerta kaikkiaan niin.

Viikolla 14 teemoina oli "Matte" ja "Animalistic". Mattaan oli helppo keksiä ihan mitä vaan ja vetää mattalakka päälle. Mielessä oli hempeää pitsiä ja tähänkin onnistuin käyttämään testaamattomia juttuja. 


Pohjalla on hempeän shimmerinen nude, Wild&Mildin Angel (euron kopasta myös). Leimasin sen päälle Konadin valkoisella pitsikuviota uudesta HëHë-laatasta nro 018. Siinä on muitakin pitsityylisiä kuvioita ja tykkään merkin laatoista tosi paljon, leimaavat tosi kivasti. Mattapäällyslakkana käytin omaa suosikkiani, Dance Legendin Top Satinia, jolla tulee nätti pinta. Tästä kuvasta ei mattaisuus näy kovin hyvin ja valotuskin on vähän pielessä. Erehdyttävästi mummopitsialkkareilta näyttävät kynnet herätti vähän hilpeyttä ainakin meikäläisessä, mutta mikäs siinä.

Eläimelliseen teemaan oli tietenkin taas tehtävä kissakynnet. Kuinkas muutenkaan. Halusin myös testata uutta Kleancolorin Metallic Whitea, joka on sarjasta ainut leimaamiseen sopimaton lakka (ainakin mun omistamista). Onneksi se on muuten oikein söpö.


Siamilaiset kissat leimattiin Konadin mustalla laatasta W204. Näistä on tykätty instagramissa tosi paljon, joten vissiin aika hyvät tuli. Kontrasti mustan ja valkoisen välillä on aina kyllä varma veto, ja kuvaaminenkin onnistuu helposti. Leimaaminen mustalla valkoiselle on toki riskaabelia, jos ei mene kerralla putkeen niin saa aloittaa aivan alusta - ei auta varovaiset siivoilut.

Viime viikolla eli haasteviikolla 15 teemoja olivat "Keep it Simple" ja "Holographic". Yksinkertaiseen lakkaukseen oli ensimmäinen idea tietenkin ranskis, ja olen jo muutaman kuukauden pyöritellyt mielessäni Seppälästä ostetun läpikuultavan nude/vaaleanpunaisen hololakan käyttöä klassisen ranskiksen piristäjänä. Nyt tuli sitten testattua sitäkin.


Nails Holographic 03 on tuollainen vähän ei minkään värinen scattered holo. Tipit tein helmiäisvalkoisella ja totesin että sitä pitää käyttää joskus tavanomaisempaankin ranskikseen. Pehmeämpi valkoinen tipissä on armeliaampi ja luonnollisemman näköinen - mua yleensä aina ranskiksissa vaivaa jos se tipin raja on kovin terävä. Nämä on makuasioita ja joillekin koko ranskiksen juju on juuri siinä terävässä rajassa. Nämä oli ihan kiva -sarjalaiset ja väistyivätkin aika pian jännempien juttujen tieltä. 

Allekirjoittanutta ei tarvitse käskeä kahdesti käyttämään hololakkoja, lähinnä kysymys kuuluukin että paljonko ja missä järjestyksessä ja saisinko kiitos lisää. Tähän teemaan oli siis aika helppo keksiä jotain kivaa. Oikeastaan idea lähti huhtikuussa Turun-reissulla Minailsista ostetuista holoisista peilipaljeteista tai miksi noita nyt kutsuisi. Halusin niitä, joten keksin leiman, jonka keskelle sen voi asettaa ja tällaista jälkeä siitä sitten tuli.


Pohjalla ColorClubin Harp on it, joka siis on puhdasta rakkautta muiden Halo Huesien tapaan (kuten jaksan mainostaa noin joka toisessa kynsipostauksessa) ja leima on tehty Colour Aliken ihanalla violetilla hololakalla nro 502 eli Figa z Makiem MoYoun laatasta Illusion 04. Tein päällyslakan alle jääneellä kissankarvalla pikkurilliin tuollaisen lisäilluusion, eikö kiva. Paljetit olisi pitänyt kiinnittää varmaan UV-lakalla tai jollain vielä järeämmällä aseella, ne lentelivät aika iloisesti vaikka muka niitä liimailin huolella. Laatta oli muuten uusi sekin, muhun on iskenyt joku tarve saada vaatimattomasti KAIKKI. 

Samalla hamstrausteemalla jatketaan vielä yksi bonusarpa tähän läjään. Tämähän ei ole vielä tarpeeksi pitkä postaus. Tosiaan saatoin hankkia muutaman sellaisen leimauslakan ja laatan kirpputorilta joitain viikkoja sitten. Tein siinä samassa yhteydessä pienimuotoisen inventaarion lakkoihini kun järjestin ne uudelleen. Järkytyin lievästi yhteenlasketusta summasta ja päätinkin jyrkästi että nyt ei kyllä tarvitse ostaa hetkeen uusia lakkoja. Pääsin ehkä noin päivän etenemään elämässä, kunnes kieltäymys muuttui PAKKO SAADA PAKKO SAADA -moodiin ja naputtelin Cesarsilta tilaukseen vähän ColorClubin ihania pastellisia neonlakkoja kevään uudesta kokoelmasta. Perus. Siitä vähän ajan päästä näin instassa ihanat värikkäät kynnet, joista oli pakko ottaa inspiraatiota sillä se antoi oikeutuksen hamstraamiselle. Ilman sekä Kleancolorin Metallic-settiä, uusia ColorClubeja että uusia laattoja tätä ei olisi koskaan tapahtunut:


Ja pitihän sen nyt tapahtua, vai mitä! Lakkaluettelo on aika pitkä, joten ei löpistä tämän enempää.
Peukku: ColorClub Disco's Not Dead & Kleancolor Metallic Yellow
Etusormi: ColorClub Til the Record Stops & Kleancolor Metallic Green
Keskisormi: ColorClub Diggin' the Dancing Queen & Kleancolor Metallic Fuchsia
Nimetön: Essence Yummy Gummy & Kleancolor Metallic Pink
Pikkusormi: ColorClub Meet me at the Rink & Kleancolor Metallic Aqua

Nimettömässä on ColorClubin sijaan Essenceä, sillä en ottanut molempia pinkkejä kokoelmasta, vain sen lämpimän persikkaisemman ja sille ei olisi ollut leimaan paria. Essence on vähän ehkä tumma noihin muihin pastelleihin verrattuna, mutta silti parempi kuin se toinen olisi ollut. Harvemmin vieraat huomioi mun kynsiä, työkaverit ja tutut kyllä saattaa kysellä. Mutta nämä sai paljon huomiota ja kehuja ihan randomeiltakin tyypeiltä, ja se oli kieltämättä hauskaa. 

Koska aiemmin haasteessa oli pastelliteema juuri sillä viikolla, kun olin Ranskassa, en tehnyt erikseen pastellikynsiä vaan yhdistin ne käytetyin lakka -teemaan. Nyt nämä tehtyäni aion julistaa nämä virallisiksi pastelleiksi tässä haasteessa! 

No nyt lopetan! Tuli tarpeeksi höpistyä kynsistä. Viikon terapia-annos nautittu. 

maanantai 18. toukokuuta 2015

Muista ottaa kamera, muista ottaa kamera

Ajattelin varmaan, kun ostin tuon ihanaisen uuden kameraystäväni, että sitä tulisi helpommin pidettyä mukana kuin minijärkkäriä. Olen kuitenkin siirtynyt niin paljon kulkemaan ilman mitään laukkuja, että pelkillä takintaskuilla varustettuna liikkuessa ei tahdo tila riittää sillekään. Siihen on syynä nämä suojakuori/lompakkoratkaisut, joiden avulla on niin kätevä vaan napata puhelin mukaan ja mukana kulkee kaikki oleellinen.

P5181300P5181303

Yllättää varmaan kaikkia, että sain kuvausassistentin.

Ketjureaktiona siis seuraa, ettei ole laukkua, eli ei käy mielessäkään ottaa kameraa –> ei ole kuvia sitten niin mistään. Ostin pikkuystävälleni (siis sille Olympukselle) suloisen suojapussukankin Turun-reissulta, linnan putiikista (alla). Pariisista puolestaan ostin uuden lompakon, jota olen ehkä käyttänyt sittemmin kerran. Toki varmaan sitten joskus taas keksin sillekin käyttöä, kun lähdetään uudemman kerran reissuun.

P5181297P5181298

Nyt voisinkin ottaa tavoitteeksi opetella kantamaan laukkua mukana, niin pysyisi kamera joukossa ja tulisi dokumentoitua elämää muutenkin kuin puhelimella. Ne kuvat kun nyt eivät yleensä mitenkään liian laadukkaita ole vaikka ihan hyvä noin mobiilikameraksi onkin tuossa Noksussa. Laukkujen kanssa on kyllä se huono puoli, että kun tilaa on, sinne tahtoo kertyä sitten vaikka ja mitä. Kuittien ja kauppalistojen kautta kannusremmeihin ja kädenlämmittimiin. Olipa mulla wasabipussukkakin aika kauan matkassa, kun se unohtui laukun pohjalle taannoisten sushikekkereiden tiimoilta. Ja ne kannusremmit  olen ostanut syksyllä Horse Show’sta, siellä ovat laukussa edelleen. Ihan käyttöön ne oli tarkoitus laittaa, mutta kai sitä ehtii.

Tänään esimerkiksi olisi kauhean kiva muistaa ottaa kamera mukaan, kun menen käymään kotikotona ja eräässäkin eläintarhassa tuolla ystäväni Mauskun luona. Ja jos ehdin, saatan sujahtaa kotiin MiniManin kautta, sillä huhut kertovat sinne rakennettavan erästä budjettikosmetiikkashoppaajan unelmahyllyä. Huhu kuului alunperin niin, että toukokuun alussa olisi Essence-hylly valmis, joten pyöräilin eilen tylsyyksissäni paikalle varautuneena tekemään hieman hankintoja. Näkynyt ei Essenceä eikä kohta enää mitään, kun kaupasta meni sähköt poikki. Haahuilin siellä pimeässä ehkä kymmenisen minuuttia odotellen virtojen palautumista, mutta luovutin sitten. Ihan jännää oli kyllä, tuli heti zombileffat mieleen, paitsi ei kukaan kirkunut edes. Paikallisessa Prismassakin mennään vähän aikatauluista jäljessä, sillä niin ikään tämän kuun alusta piti tulla myyntiin maanlaajuisesti Sinful Colorsin kynsilakkoja, mutta en kyllä löytänyt. Ollaan Marin kanssa jo todettu kauan sitten, että siinä puljussa vissiin joko taktisesti odotellaan uutuuksien kanssa, että nähdään naapurien menestyksen perusteella, kannattaako niitä ottaa myyntiin tai sitten vaihtoehtoisesti sisäänostajat nukkuvat onnensa ohi. Uutuudet ja Prisma eivät kulje käsi kädessä täällä meillä päin.

No, pitäkää peukkuja että muistan kameran! Muutkin karvakorvat ansaitsevat paikkansa muistikortilla.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Kootut selitykset

Hei vaan taas, arvatkaa mikä nyt on vuorossa! On taas aika koottujen kynsihaasteselitysten.

Nämä kuvat on kaikki siepattu suoraan Instagramin ihmeellisestä maailmasta neliömuotoineen päivineen. Olen kyllä aina tykännyt 1:1-kuvasuhteesta, että ei siinä mitään. Jos ihmettelette, miksi osassa mun blogin kuvista on vesileima ja osassa ei, se johtuu siitä että olen tässä koneenvaihdon keskellä enkä aina kirjoittele samoilla ohjelmilla (lisään vesileiman aina Live Writerissä toistaiseksi).

Täällä blogissa ollaan päästy Ablecs15-haasteessa viikkoon 10 asti ja nyt jatketaan sitten viikosta 11, jonka teemoina olivat Game to Play ja Blooming. Game to Play aiheutti paljon mietintämyssyilyä ja päätinkin jo väkevästi että teen jotkut rakkauskynnet sydämineen päivineen ja kerron että "Yesterday, love such an easy game to play". Sitten kävi  kuitenkin vahinko, kun ihastuin suinpäin Instassa eräisiin ihanan yksinkertaisen tyylikkäisiin hololakkauksiin ja päätin kopioida ne siltä istumalta. Jälkeenpäin huomasin että muuten näistähän tulee ihan mieleen backgammon-lauta ja julistin nämä backgammon-kynsiksi ja se olikin sitten siinä!


Inspiraatiokuvassa oli tummemmalla lakalla tuo kuvio enkä satu (vielä) omistamaan juuri sitä, niin vedin sitten pinkillä. Käytössä siis mun armaimpani, Color Clubin Halo Huesit Harp on it ja Halo-graphic.

Kukkaisloistokynsien kuvaamisen kanssa kävi vähän vanhanaikaisesti, sillä olimme juuri lähdössä retkelle Tursun ihmeellisen kauniiseen kaupunkiin enkä ehtinyt heilua kameran kanssa "lightboxissa". Tarjolla nyt siis kuva ennen leimoja ja kännykuva Turun linnan edustalta leimojen kera, var så goda:


Yritin kovasti vangita tuota Color Clubin ihanan glitterunelman loistetta muistikortille, mutta eihän se useinkaan ole kovin helppoa. Jouluisasti nimetty Sugarplum Fairy sopii kyllä kaikkiin vuodenaikoihin, on se vaan ihana. Leimat Konadin mustalla laatasta m51 ja sovitaanko ettei katsella kovin tarkasti noita kuivia kynsinauhoja, jostain älynväläyksestä otin kuvan bussipysäkillä, kun rasvapurkin näkemisestä oli jo aika monta tuntia.

Viikolla 12 aiheina olivat Out of the Comfort Zone ja Oh So Bright. Mukavuusalueen ulkopuolelle pääsin yhdistämällä samaan lakkaukseen kullan ja hopean sävyjä, mun metallivärikriisihän on tunnettu tosiasia jo ollut vuosikausia. 


Tässä kuvassa on myös valotus vähän sinne päin, koska mun näyttö ei aina ole ihan samassa sfäärissä muiden näyttöjen kanssa. Nyt kun olen juuri kantapään kautta tämän asian oppinut, onkin aika opetella kohta uuden laitteen ominaisuuksia :P Kultainen tekstuuri on Color Clubin Sultry (yllättävää varmaan minkä merkin, alkaa tuntua että suosikkimerkki on löytynyt), hopeinen tekstuuri IsaDoran Diamond Crush, valkoinen tietenkin Gina Tricotin White ja hopeisessa leimassa Color Clubin On the Rocks, jota käytän kaikkien tilaisuuksien tullen. Fleur de Lys on jostain merkittömästä laatasta, joita ostin läjän kynsikoristekirppikseltä. Niissä on joitain ihan kivoja kuvioita mutta osa on vähän kysymysmerkkejä itsellenikin että kannattaako säästää vai laittaa kiertoon.

Oh so Bright oli helppo ideoida, sillä halusin testata Pariisista ostamiani Claire'sin neonlakkoja vesimarmoroinnissa. Lopputulos: ihan OK, mutta olen nähnyt parempiakin. Levisivät ihan hyvin, mutta kuvioinnissa tuli aika paljon reikiä ja lisäksi pikakuivattajan alla kutistuivat kuin viimeistä päivää! Ihan kiva setti silti, joten saa jäädä kokoelmiin. 


Valkoiset "alkkarit" kuten Instan kynsi-aussit sanovat, taas Ginasta ja marmorissa Claire's Neon Orange, Pink,  Yellow ja Purple, joilla ei sen mielikuvituksellisempia nimiä ole ainakaan pulloissa. Noista marmorikynsien tyvistä näkee tuon kutistumisen, kun lakka vetäytyi vähän epämääräisesti enkä saanyt siistittyä sitä erityisen hyvin, kun se reuna kääntyi ylöspäin. Ärsyttävää. 

Viikko 13 on niin ikään jo lusittu ja menossa on jo neljästoista viikko tätä haastetta. Säästän teidät nyt kuitenkin enemmiltä kynsikuvilta tällä kertaa, sillä viikon 13 toteutus jäi vähän vaiheeseen ideoiden puutteessa ja sain siihen hyvän pläänin vasta ehkä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Pääsen siis tekemään tällä viikolla kolmet haastekynnet, jee :D Luvassa seuraavassa kynsikatsauksessa ainakin mummopitsialkkareita ja teekuppeja. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Mauau.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Tuhansia sanoja

Jos ei vaan kerta kaikkiaan irtoa mitään tekstiä, saako lyödä eetteriin vain läjän kissankuvia ja laskea että jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin näissähän sitä materiaalia jo riittää?


Tsädäm, 5000+ sanaa blogimatskua ihan heittämällä. 

Mari kirjoitti tänään kuulemma kaksi tuntia postausta, ehkä mäkin käyn nyt keittämässä vähän teetä ja hakemassa inspiraatiota. Onko tämä muuten merkki siitä, ettei bloggaa tarpeeksi:

Yes dear, sun nimi on mun puhelimessa Mari Väkitukko :D

Muistaakseni samainen Mari on joskus sanonut että kirjoita päivän teestä. Idea on näköjään unohtunut hautumaan niin monen tosielämän teekupposen tavoin jonnekin ajatusteni keittiönpöydälle. Ehkä lähinnä siksi, että päivän tee on aina se sama - Earl Greytä niimpal kuin napa vetää ja ehkä väliin mahtuu myös joskus vaikka kirsikkateetä. Tietty jos laittaisi kuvan siitä teekupista - taas olisi sisältöä. Koin tänään erikoisen elämyksen, kun rasvattoman maidon sijaan jouduinkin lorauttamaan teen sekaan kermaa. Mielenkiintoista!

Tämä on ollut siitä harvinainen viikonloppu, että olen jopa oikeasti tehnyt jotain muutakin kuin töitä. Perjantaina ehdittiin kaupungissa piipahtaneen Marin kanssa käydä nauttimassa perinteiset Coffari-Mokkatsiinot (koska mokkatsiino oli kunnon mies). Lakkasin siinä ohimennen myös neidin kotkankynnet. En ole harrastanut toisten kynsien lakkausta ehkä ikinä, joten oli aika kiehtovaa. Lisäksi aikarajoite oli aika tiukka, joten paljoa ei kuulkaa kerrosteltu lakkoja tai aseteltu glittereitä. Siinä lakkaustouhujen ohessa ehdittiin höpötellä mm. siitä, kuinka luomuleipähän toki kasvaa pellolla. Eilenkin harrastin sosiaalisuutta käymällä erään ihanan tallinomistajan kanssa illallistreffeillä. Hämmensin itseäni sohimalla luomiväripaletista violetin rajauksen seuraksi vähän sitä ja tätä ja tuotakin, enkä uskonut itsekään että lähdin niin värikkäänä ihmisten ilmoille.  Turkoosia ja ruskeaa oli, ja hyvin pastellista mattasineäkin. Todistusaineistoa, you may ask? No ei ole, koska sehän olisi ollut kätevää ja pitkälle ajattelemista. Olen kyllä viime aikoina rohkeammin käyttänyt värejä; ehkä se johtuu tästä kynsiharrastuksesta, joka laajentaa horisonttia väripoliittisesti. Ei ole enää niin ehdottomia kyllä/ei-linjauksia. Vaatteisiin se ei ihan vielä ole ylettynyt, vihreä-musta-valkoinen määrää edelleen vaatekaapissa. Tänäänkin olen tavannut joitain ihmisiä, kuten esim. Äityliinin ♥ Vein kaulakorun lahjaksi, vaikka oikeastaan isoveljen kanssa ostettiinkin jo tuossa reilu kuukausi takaperin äidille eräs matalajalkainen äitienpäivälahja, josta olenkin unohtanut ihan täysin kirjoittaa. Se menee nyt tulevien postausten listalle, sillä siitä tarvitsee ihan oikeasti kuvahommia. Sekä kaulakoru että se edellinenkin lahjus ovat olleet kovia hittejä, mikä tietysti kasvattaa allekirjoittaneen käsitystä omista lahjanhankintataidoista aika koviin lukemiin.

Eikö muuten kauheen söpöjä kisuja meillä? Niistä tulee niin hyvä mieli. Vaikka Nekku rakastaakin miestä enemmän kuin minua. En ymmärrä mikä siinäkin on. Kyllä se ehkä mustakin vähän tykkää.

Voilà, erittäin sekava sunnuntaipostaus on syntynyt.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Minä olen voittaja

En olisi arvannut, millaisen myllerryksen sainkaan aikaan ostaessani selkeänä heräteostoksena vapunpäivänä lähi-Siwasta pelitositteen. Eihän sitä pidä edes mahdollisena, että onni potkaisisi, mutta huvikseen on ihan hauska ostaa joskus Lottoa tai kuten perjantaina, EuroJackpotia, koska eihän sitä koskaan tiedä. Joku niissä aina voittaa. On vielä näin monen päivän jälkeenkin kummallista ajatella, että se voin oikeasti olla minä.

Numeroitakin noissa luvuissa on jo niin paljon, että hämmentää. Pitää oikein miettiä, miten sanotaan luku 670259. Niin monta meitä oli tällä kierroksella. Meitä 2+1-tuloksella voittaneita. En ole saanut voittoani vielä lunastettua, koska arvokkaan paperilapun kiikuttaminen Veikkauksen pisteelle tuntuu ylivoimaiselta. Tuossa se on liitutaulussa kiinni vielä.

P5041243

Monien mielestä saattaa olla ahnetta, että aion todellakin sijoittaa osan voittosummasta takaisin peliin. En tiedä, millaiset todennäköisyydet ovat, että voitto osuisi toistekin kohdalle, mutta yrittäähän voi aina. Näissä peleissä pyörivät rahasummat ovat kyllä ihan käsittämättömiä; miettikää paljonko rahaa tälläkin viikolla jaettiin ympäri maanosaa, vaikkei täyspottiin edes osuttu!

Voiton huumassa ehdin jo eilisenä shoppailusunnuntaina käydä paikallisessa Intersportissa hankkimassa yhdet Copa Mundialit ja Reebokin salikengät. Tänään en puolestaan oikein päässyt K-Kengän ohi sovittamatta niitä uusia Converse AS Daintyja, siis miettikää Converse-ballerinat! Jahkasin vartin kahden koon välillä ja päädyin isompaan, joka sovitetaan täydelliseksi ohuella pohjallisella. Kanvaasikenkä kun ei pahemmin jalkaan mukaudu, nimim. kokemusta on.

Voittajan on helppo hymyillä. Kelatkaa: 8,20 €. Sai sillä jo ne pohjalliset.