sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Tuhansia sanoja

Jos ei vaan kerta kaikkiaan irtoa mitään tekstiä, saako lyödä eetteriin vain läjän kissankuvia ja laskea että jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin näissähän sitä materiaalia jo riittää?


Tsädäm, 5000+ sanaa blogimatskua ihan heittämällä. 

Mari kirjoitti tänään kuulemma kaksi tuntia postausta, ehkä mäkin käyn nyt keittämässä vähän teetä ja hakemassa inspiraatiota. Onko tämä muuten merkki siitä, ettei bloggaa tarpeeksi:

Yes dear, sun nimi on mun puhelimessa Mari Väkitukko :D

Muistaakseni samainen Mari on joskus sanonut että kirjoita päivän teestä. Idea on näköjään unohtunut hautumaan niin monen tosielämän teekupposen tavoin jonnekin ajatusteni keittiönpöydälle. Ehkä lähinnä siksi, että päivän tee on aina se sama - Earl Greytä niimpal kuin napa vetää ja ehkä väliin mahtuu myös joskus vaikka kirsikkateetä. Tietty jos laittaisi kuvan siitä teekupista - taas olisi sisältöä. Koin tänään erikoisen elämyksen, kun rasvattoman maidon sijaan jouduinkin lorauttamaan teen sekaan kermaa. Mielenkiintoista!

Tämä on ollut siitä harvinainen viikonloppu, että olen jopa oikeasti tehnyt jotain muutakin kuin töitä. Perjantaina ehdittiin kaupungissa piipahtaneen Marin kanssa käydä nauttimassa perinteiset Coffari-Mokkatsiinot (koska mokkatsiino oli kunnon mies). Lakkasin siinä ohimennen myös neidin kotkankynnet. En ole harrastanut toisten kynsien lakkausta ehkä ikinä, joten oli aika kiehtovaa. Lisäksi aikarajoite oli aika tiukka, joten paljoa ei kuulkaa kerrosteltu lakkoja tai aseteltu glittereitä. Siinä lakkaustouhujen ohessa ehdittiin höpötellä mm. siitä, kuinka luomuleipähän toki kasvaa pellolla. Eilenkin harrastin sosiaalisuutta käymällä erään ihanan tallinomistajan kanssa illallistreffeillä. Hämmensin itseäni sohimalla luomiväripaletista violetin rajauksen seuraksi vähän sitä ja tätä ja tuotakin, enkä uskonut itsekään että lähdin niin värikkäänä ihmisten ilmoille.  Turkoosia ja ruskeaa oli, ja hyvin pastellista mattasineäkin. Todistusaineistoa, you may ask? No ei ole, koska sehän olisi ollut kätevää ja pitkälle ajattelemista. Olen kyllä viime aikoina rohkeammin käyttänyt värejä; ehkä se johtuu tästä kynsiharrastuksesta, joka laajentaa horisonttia väripoliittisesti. Ei ole enää niin ehdottomia kyllä/ei-linjauksia. Vaatteisiin se ei ihan vielä ole ylettynyt, vihreä-musta-valkoinen määrää edelleen vaatekaapissa. Tänäänkin olen tavannut joitain ihmisiä, kuten esim. Äityliinin ♥ Vein kaulakorun lahjaksi, vaikka oikeastaan isoveljen kanssa ostettiinkin jo tuossa reilu kuukausi takaperin äidille eräs matalajalkainen äitienpäivälahja, josta olenkin unohtanut ihan täysin kirjoittaa. Se menee nyt tulevien postausten listalle, sillä siitä tarvitsee ihan oikeasti kuvahommia. Sekä kaulakoru että se edellinenkin lahjus ovat olleet kovia hittejä, mikä tietysti kasvattaa allekirjoittaneen käsitystä omista lahjanhankintataidoista aika koviin lukemiin.

Eikö muuten kauheen söpöjä kisuja meillä? Niistä tulee niin hyvä mieli. Vaikka Nekku rakastaakin miestä enemmän kuin minua. En ymmärrä mikä siinäkin on. Kyllä se ehkä mustakin vähän tykkää.

Voilà, erittäin sekava sunnuntaipostaus on syntynyt.

2 kommenttia:

  1. Kommenttini tätä lukiessa:

    "hahahahahahhaaaaaaa" (koska whatsapp-keskustelu)
    *hymy* (koska väkitukko, se on ok!)
    "KOTKANKYNNET!!!!!" (VAINIIN!)
    "iiiiiihihiiihiiiiii" (luomuleipä pellolla)

    :D :D :D

    Ens kerralla otetaan kyllä sitten videopäiväkirja, eihän tästä muuten mitään tuu :D

    VastaaPoista

Kerro!