tiistai 16. kesäkuuta 2015

Töi

Olen huomannut, että varsin usein minun töistäni ajatellaan vähän ristiriitaisesti. Itsehän kuvittelen siis tekeväni päätyökseni toiminimellä käännöstöitä, mutta koska se tapahtuu kotona, sitä ei pidetä oikeastaan töissä olemisena. Töissä olen muiden mielestä vasta, kun lähden sivutyöhöni, jota teen siis ihmisten parissa jossain aivan muualla kuin kotona. Tämä käy aina välillä ilmi sivulauseista tai ihan kokonaisistakin lauseista. Esimerkiksi eilen harmittelin, että heti lomamatkan jälkeen menen tuuraamaan jonkun kesälomalaisen vuoroa maanantaina, kun normaalisti maanantaina ei ole niitä hommia. Juttukaveri siihen että no eihän sulla kuitenkaan ole joka päivä töitä. No joo ei niitä töitä, joita varten pitää harjata hiukset ja laittaa ripsiväriä, mutta kyllähän tuota duunia tulee painettua nykyään lähinnä sellainen 6 päivää viikossa. Mutta oikeassahan se oli, ei ole joka päivä töitä. Joskus on vapaapäiväkin välillä. 

Mutta onhan se toki erilaista olla kotona töissä. Parasta siinä on tietenkin se, että saa olla kotona. Mikä on samalla myös yksi niistä ärsyttävimmistä piirteistä. Tietynlainen rytmi puuttuu, kun ei ole virallisia työaikoja. Ajatus keskeytyy, kun kissa kuopsuttaa makuuhuoneen ovea, kun joku yrittää siellä nukkua tai kun kissa saa maukumishepulin tai kun kissa juoksee näppiksen yli. Jotenkin tuntuvat tietyn teeman ympärillä pyörivän nämä... On ne silti maailman parhaita työkavereita.


 Kelpais varmaan sullekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro!