maanantai 21. syyskuuta 2015

Miksi tosiaan tehdä muuta, kun voi leimata?

Sissi otsikoi postauksensa jokin aika takaperin niin osuvasti, että eilen taas leimaushommien jälkeen päätin sen ansaitsevan oman hashtaginkin Instagramissa. #miksitehdämuutakunvoileimata

Olen joskus laskeskellut huvikseni, että aika tasaisella otannalla tekemistäni lakkauksista 7/10 on leimattuja. Kun tuon taidon kerran opettelee, on se niin helppo ja nopea tapa saada näyttävät kynnet, että moni muu koristelutapa tuntuu vaivalloiselta - kuka jaksaa piirtää vapaalla kädellä, kun voi leimata? Mun muita suosikkeja ovat vinyyleillä ja liukuväreillä tehdyt koristelut, ja monesti tekniikoita tietenkin yhdistellään. Olen kyllä huomannut, että karsimalla liian monet vaiheet pois saa paremman lopputuloksen. Kokosin tähän viimeisen 10 päivän ajalla tekemäni leimauskynnet, ja tässä pikaisen laskutoimituksen tehtyäni tulin tulokseen, että taidan lakata kynsiäni aika usein. 

Armaan puolisoni, joka myös futislihana tunnetaan, kotipeliin tehdyt kynnet. Leimattu Konadin erikoislakoilla White ja Wine Red, joka ei viiniä ole nähnytkään:


Vähän samanhenkisesti, puolikuumalliin Color Clubin Cloud Ninella leimatut holokynnet: 


Lisää holoa uusia Halo Hues -sävyjä odotellessa, tässä jopa viitsin dottailla Color Clubin Halo-graphicilla leimauksen lisäksi. Ja pikkurillin leima meni vinoon, vaan en välittänyt:


Altistuin niin monille suklaansävyisille leimauksille, että tahdoin myös mukaan bileisiin. Leima on tehty Essencen Yummiiii!:lla, wink wink. Kahden euron lakka ja toimii kaikin tavoin, sama lakka nimettömässä:


Hyvää kultaista leimauslakkaa on vaikea löytää, oma suosikkini on Kleancolorin Metallic Yellow. Näiden piti olla violetti-kulta-kynnet, vaan munakoisosta tulikin mustanruskea:


Leimailen aika paljon näemmä myös muilla kuin siihen varta vasten tarkoitetuilla lakoilla. Varsinaisia leimauslakkoja mulla on Konadilta ja Colour Alikelta, mutta esimerkiksi Kleancolorin metallicit ostin nimenomaan leimauslakoiksi. Colour Aliken pastelliset creme-leimauslakat toimivat kyllä ihan huippuhyvin ja pitävät värinsä mustallakin pohjalla, mitä ei monista muista voi sanoa. 

Leimaukseen hurahtamisessa on kyllä se vika, että maailmassa on niin paljon ihania laattoja. Eli miksi ostaa leipää, kun MoYou Londonkin on olemassa...

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Verkkosukkahousut

Onnistuin tässä viikolla tekemään niin erehdyttävästi mustia verkkosukkahousuja muistuttavat kynnet, että hieman nauratti. Mulla aika usein lähtee kynsien ideointi siitä, että haluan välttämättä käyttää jotain tiettyä lakkaa ja sitten mietitään, mikä sen kanssa sopisi. Tällä kertaa oli välttämättä saatava laittaa kynsille Color Clubin Apollo Star, joka on tuollainen kalpean kullan tai jonkun muun jalometallin sävyinen maltillisesti kimalteleva lakka, joka jättää lievästi tekstuurisen pinnan kaiken sisältämänsä kimalluspartikkelin ansiosta. Varsinaisesti tämän kai ei ole tarkoitus olla tekstuuri. Mulla on inspiraatiokansiossa eräs kuva, jossa metallisen kimalluksen päälle oli leimattu mustalla ja muutenkin jo pienen leimaustauon (ehkä viikon) jäljiltä leimasin poltteli näpeissä, joten niillä eväillä sitten leimauskuvion hakuun. Jostain syntyi idea leimata viistotippi verkkokuviota ja Konadin helmiäismusta tahtoi toimia leimauslakkana. 

En tainnut muuten mainita vielä, että tämä koko prosessi alkoi noin kello 23:47 arki-iltana ja tarkoitus oli nyt vaan jotain laittaa ettei kynnet nakuile yön yli. Leimaaminen kun on nopeaa ja mukavaa puuhaa niin se nyt vielä piti askarrella mutta eihän se nyt vielä riittänyt, vaan piti leiman reunaan tehdä rajaus viimeistelyn vuoksi. Päätin olla rohkea ja tarttua siveltimeen, jolla vedin nuo hyvin horjuvat ja epätasaisen paksuiset viivat, mutta ei edes nolota, koska en koskaan oikeasti tee mitään vapaalla kädellä, joten tämä oli jo suuri saavutus allekirjoittaneelle. Ihan kuin ei vieläkään olisi ollut valmista, eli vähän vielä siirtokuvavarastoille penkomaan... sattui löytymään tällaiset tyyliin sopivat kukkaset, joista tietenkin valitsin vastakkaisiin suuntiin  katsovat versiot, vaikka viistoleimat kyllä katselevat aivan samaan suuntaan kaikki. HK Girlit vielä päälle ja äkkiä nukkumaan eikä kerrota kellekään, moneltako pääsin sänkyyn asti.


Suuresta kuvasta näkyy, että vähän olen ehtinyt pökätä keskisormea jonnekin ja pikkusormen leimassakin on joku söhry, mutta mitäpä voi odottaa keskiyön lakkaustuokioilta. Verkkosukkakynsiä ja horjuvia viivoja nyt ainakin, seuraavaa kertaa odotellessa!

torstai 10. syyskuuta 2015

MiVinyls-kokemuksia

Turkulainen kynsikoristeluun erikoistunut MiNails otti keväällä kynsivinyylit valmistukseen ja myyntiin. Ajattelin kirjoitella niistä omia kokemuksiani, sillä ensimmäisenä ja toistaiseksi ainakin ainoana suomalaisena vinyylikauppiaana putiikki on ansainnut palstatilansa.

Kokosin tähän MiVinylsien avulla tekemiäni lakkauksia ja mainittakoon nyt vielä, että olen vinyylini ihan omalla rahallani hankkinut, vaikka muutaman ekstra-arkinkin olen kaupanpäällisiksi saanut. 

Itse olen tykännyt näistä vinyyleistä todella paljon, ja ostoslistalla on jatkuvasti lisää. Valikoima on laaja ja kasvaa koko ajan, joten himotuksen kohteet lisääntyvät samaa tahtia - ja parasta on että perusmalleista on tarjolla sekä eri leveyksiä että eri "tiheyksiä", eli vaikka siksak-chevroneista voi valita tiheän tai väljemmän kuvion oman maun mukaan. Tiheimmin käytössä minulla ovat suorat ja single chevronit 1 ja 2 millin koossa, sillä mulla on tosi kapeat kynnet eikä leveämmille ole juuri käyttöä. Vinyylit on helppo irrottaa alustasta eivätkä ne tartu kynteen liian tiukasti. Materiaali on sopivan taipuisaa, että sen saa aseteltua kynnelle ilman että mitään jää törröttämään eikä lakka pääse vuotamaan vinyylin alle. En ole saanut vinyylejä katkeamaan poistettaessa vaikka käytän kaikista ohuimpia versioita ja joskus saatan samassa lakkauksessa uusiokäyttääkin samoja, jos eivät ole liian töhryisiä. 

Asetteleminen osaa joskus olla hankalaa, mutta se ei ole vinyylin vika, vaan ihan omien nakkisormieni ansiota. Tasaisten välien aikaansaaminen ei aina ole mitenkään takuuvarma juttu.

Tässä tosiaan MiVinylsien avulla tehtyjä kynsiä. Lajittelen ne nyt vinyylityypeittäin, aloitetaan suorista:

 Holo-liituraita (musta creme ja holo top coat).

 Reciprocal gradient (en aio kääntää tätä vastakkaiseksi liukuväriksi... tai no menköön).

Äitin synttärikynnet 

Ruby Wingin väriävaihtavalla lakalla leikkimistä (leimaakin ihan hyvin, mutta miten tämä kuva on näin epätarkka?) 

Erilainen liukuväri, josta on tykätty tosi paljon.

Single chevroneilla tehtyjä kynsiä:

Juhannuskynnet (inspired by @bri1703), näitä tehdessä unohdin säännönmukaisesti irrottaa vinyylin heti lakan levityksen jälkeen ja se näkyy... 

Inspired by Sveta Sanders, jolla oli kyllä vähemmän horjuvat linjat :D 

Inspired by  @craycraynailart (näitä kynsiä tehdessä sotkin ihan huolella, mm. kaadoin tuon tekstuuripullon).

Hillityn eleganssin tavoittelua pitkän väri-iloittelun jäljiltä (myös tykätyimpiä lakkauksiani instassa).

Siksak-chevroneilla tehtyä:

Näiden piti olla hienot tetris-ranskikset, mutta eivätpä olleetkaan! Muuten vaan hienot.

Simppelit negative spacet.

Scallops-vinyyleillä tehdyt huutomerkkikynnet:



Ja vielä X-sabluunalla/stencilillä tehdyt Barbikynnet:


Tuossa sabluunassa huomasi, että se on ehkä suunniteltu leveämmille kynsille, sillä sain vaivoin nuo yhdet äksät kynnelle, olisi ollut tietysti paljon hienompi jos saisi enemmän materiaalia mahtumaan.

Itse olen siis kovasti näistä tykännyt ja vaikka aina ei menekään ihan 100 % putkeen, yleensä se moka on kuitenkin ihan omassa päässä. Voin siis suositella, ja todella hyvä asiakaspalvelu kruunaa kaiken. Onneksi en asu Turussa enää, tai kantaisin kaikki (loputkin) pennoseni MiNailsille :D Menkää te muut kuitenkin, kannattaa! Ja nettihän toimii ja kusti polkee, terveisin hän, joka eilen viimeksi vastaanotti paketin.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Nekku-Petteri (Jr.) 2 vuotta

Kun kerran Lunakin sai synttäripostauksen niin Nekunkin täytyy. Kaksi vuotta sitten sain ystävältäni Mauskulta viestin, joka kuului jotakuinkin näin: "MÄÄÄÄ LÖYSIIIIN SULLE KISSAAAAAN. Se on haamaa. Syntyi eilen." Se päätös kai tehtiin jo jossain ylemmällä taholla, ja noin 12 viikkoa myöhemmin meille muutti pieni pötkylä nimeltä Nekku.

Olin jo sen vuoden aikana kovasti toivonut Lunalle kaveria ja vilkuillut toiveikkaana kaikkia kissanpentuilmoituksia, josko sieltä jostain löytyisi harmaa tabby-neito. Kyselin mieheltä vähän väliä, olisiko sellainen ja tällainen ihana, kunnes hän lopulta tuumasi että kun se sitten löytyy niin ei tarvi kysyä, hae pois vaan. Mausku sen sitten löysi, eikä ollut muuten harmaa tabby-typykkä vaan sininen pikkumies - mutta ketä kiinnostaa, kun kyseessä on Se Oikea.


I mean just look at him.

Nekku on maailman kiltein ja hassuin poika, jolla ei kävisi pienessä mielessäkään, että ihmishenkilöitä voisi tahallaan raapaista. Tästä huolimatta henkilökunta on vallan usein pienillä naarmuilla, sillä Nekku-Petterin mielestä on huipuinta olla niskakissana, vaikkei olekaan ehkä ihan se ketterin tyyppi kissamaailmassa. 

Nekun rotumääritelmä on soininsininen. Hän muistuttaa erehdyttävästi venäjänsinistä, vaikka on tiettävästi täysin maatiaista sorttia Soinin perämettästä.


Nekku rakastaa intohimoisesti narulla leikkimistä, Lunan kanssa painimista, lintujen vahtimista ja isäntäänsä henkilökunnan miespuolista jäsentä. Ja päikkäreitä auringossa. 


Olen melko vakuuttunut siitä, ettei maailmasta löydy mitään niin pehmoista kuin Nekku-Petterin tassujen turkki. Paitsi ehkä Lunan. 


Mutta ihan varmasti hän on kaikista komein pieni mies koko planeetalla.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Luna Marketta 4 v

Neljä vuotta sitten maailmani mullistui. En kyllä tiennyt siitä vielä siinä vaiheessa, mutta niin se vain teki. Siitä kuuden viikon päästä Mari otti missiokseen löytää mulle kissanpennun ja vielä samana iltana tapasin Hänet.


Siitä piti vielä hirveän monta viikkoa odottaa, ennen kuin Hän saapui luokseni asumaan. 




La Principessa Luna, also known as Lunatic. Eli Lundström, Pöpi, Marketta, Nuni jne. 


Nimen pieni prinsessamme sai Luna Lovekivalta ja kuten legendatkin kertovat, sanoin vitsillä että jos se kissa onkin ihan kaheli, voin aina sanoa Lunan olevan lyhennys Lunaticista. Loppuliite -tic on sittemmin vallannut aika monta muutakin nimeä, kuten osoitepalkista voinee päätellä.




Nuni sai synttärikakuksi todella vastenmielisen näköisen sardiinipurkkiruoan, jonka jakoi pikkuveljensä Nekkuticin kanssa suurella ruokahalulla. Ensi yönä Hän käpertynee taas tyynylleni, josta siirtyy jalkopäähän nukkumaan poikittain. Jos siirtelen jalkojani liikaa tai liian läheltä Hänen Korkeutensa naamataulua, Hän luultavimmin puraisee varpaasta. Kello 05:28 Hän nousee vaatimaan aamuyöpalaa, kuten joka aamuyö. 

Onnea meidän pienelle pötkylälle! Ei maailma olisi samanlainen ilman pientä prinsessakissaa.