perjantai 30. lokakuuta 2015

Halloween-kynnet x4

Ehdin tehdä neljät teemakynnet tälle Halloweenille. Alunperin olin sitä mieltä, että eiköhän niitä Halloween-kynsiä tehdä sitten Halloweenina, mutta jatkuva tykitys teemakynsiä sai minutkin lopulta sortumaan ja katselemaan kurpitsalakkoja sillä silmällä. Kaikissa lakkauksissa käytin HëHën laattaa 057, joka on täynnä tähän teemaan sopivia kuvioita ja muutama jäi vielä käyttämättäkin. Erittäin monipuolinen laatta siis, ja pakko sanoa että laattojen suunnittelija on aivan ihana tyyppi, joka on jakanut kaikki näistä kynsistä omassa profiilissaan.

Ensimmäiset simppelit kurpitsakynnet tein jo puolessa kuussa:

12093422_1676599789228760_1373989806_n

Löysin täydellisen kurpitsalakan, China Glazen Free Loven I Love Me –messuilta kahdella eurolla. Leimat mustalla Konadilla ja muissa kynsissä Orlyn Black Pixel, joka on sopivan kimalteleva musta tekstuuri. Aika vähäeleistä, mutta sellaisesta tykkäänkin.

Toiset olivat varsinaiset Holoween-lakkaukset:

12139845_1636672753247557_334948065_n

Halusin tehdä hololakoilla liukuvärin, ja mietin kivoja sävyjä. Colors by Llarowen Pirates of Penzance tahtoi tulla leikkiin mukaan, ja se onkin ehkä upein punainen lakka, mitä omistan. Liu’ussa myös Color Clubin Beyond ja Colour Aliken Black Saint, joka on Beyondia mustempi mutta ei ihan niin räväkän holoisa. Lepakkoparvi HëHën laatalta, yksittäinen lepakko laatasta W206.

Kolmanneksi kehitin veriroiskeiset rikospaikkakynnet kauhuleffatyyliin:

12142142_837909736307167_1814702097_n

Valkoinen pohjalla on Gina Tricot White, koska se nyt vain on hyvä valkoinen creme. Sormenjäljet tein lakkaan sotketulla sormella, käsileimat HëHën laatalla ja roiskeet Konadin futisvaimolaatasta Square 05. Nämä olisi varmaan voinut matata, mutta hyvähän se näin jälkeenpäin on sanoa.

Viimeiset Halloween-kynnet piti vetää kurpitsa ja kummitus –tyyliin:

12093262_1633067990278133_1662550655_n

Kaikki leimat ovat kotoisin HëHën laatalta. Kurpitsat on leimattu Colour Aliken törkeän hyvällä leimauslakalla Juicy Tangerine ja kummitukset Konadin valkoisella. Pohjalla kummittelevat Colour Aliken Black Saint sekä oransseissa kynsissä alla Chinan yllämainittu kurpitsaystävämme Free Love, jonka päälle lakkasin juuri saamani Zoyan Jesyn. Näillä kynsillä menen nyt juurikin näillä näppäimillä nukkumaan ja näkemään unia esteradoista. Hauskaa Halloweenia vain kaikille, jotka sitä juhlistavat!

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Horse show -kynnet

Tapahtumakynsiä on aina kiva tehdä. On joku teema ja ehkä jopa joku idea valmiina. Tiesin itse heppahöperöreissuun teemakynsiä miettiessäni, että tahdon käyttää paria aiheeseen sopivaa leimaa (ja olin juuri edellisviikolla vannonut että seuraavan kerran reissukynnet leimataan, ettei mene puoli yötä askarrellessa...). Ainut kriisin paikka, ja ainahan on oltava joku kriisi, oli sellainen pieni asia kuin värit. Kyselin taas vähän kaikilta ideoita, mutta lopulta aika simppelit värit voittivat, hevonen kun oli saatava leimata mustalla ja hevosenkengät hopealla. Simppeliä mutta toimivaa, mikäs sen mukavampaa.


En kyllä mitenkään rakastanut tuota Sally Hansenin Pedal to the Metal -lakkaa enää. Olen sen ostanut joskus ajalla ennen kynsikärpäsen lopullista puremaa ja silloin se oli mielestäni aivan ihana yhdistelmä harmaanhopeista ja violettia. Enää ei niin sytyttänyt ja laitankin sen varmaan kiertoon. Musta on Kikon 275 Black, joka on ihan huikea yhden kerroksen creme enkä koskaan enää halua käyttää  muita mustia. Leimat on tehty Konadin mustalla ja Color Clubin On the Rocksilla, joka on edelleen The Hopeinen Leimauslakka mun kirjoissa. Hevosenpääleima on laatasta W206 ja kengät Cheekyn jumbolaatasta nro 10. 

Kuvausvaiheessa meinasin menettää hermoni näihin kynsiin ihan totaalisesti, kun valonheijastus lampusta tuli aina väärään kohtaan ja peitti ihanan yksityiskohtaista leimaa. Sehän on toki kynsien vika, etten ole hommannut kunnon valotelttaa, jossa ei olisi heijastusonkelmia! 

Yritän saada nyt vielä ennen Halloweenia tehtyä jotain teemakynsiä ja ehkä peräti julkaistua niitä täällä blogissakin. Instassa eletään reaaliajassa ja jos et vielä seuraa mua siellä, kannattaa ehkä harkita, sillä tuhannen seuraajan kunniaksi on suunnitteilla arvonta hyvinkin pian!

maanantai 26. lokakuuta 2015

Helsinki International Horse Show 2015

Kävimme viikonloppuna suomalaisten hevosihmisten kauden kärkitapahtumassa HIHS:issä ihastelemassa harvinaista herkkua: kansainvälisiä huippuratsukoita täällä meidän etäisessä maailmankolkassamme. Kouluratsastuksen osalta nämä Helsingin kisat ovat yleensä varsin suomalais-ruotsalaista maaottelumeininkiä ja niin tälläkin kerralla. Pikkukierroksen palkintojenjaossa nähtiin varsin kauhistuttava tilanne tunnelmavalaistuksen, valokeilan ja jäähallikokoluokan kisoihin tottumattoman hevosen yhdistelmänä, mutta onneksi kaikki säilyivät ehjinä ja loput palkintojenjaotkin suoritettiin valot päällä. Esteratsastuksen kohdalta illan pääluokka oli Grand Prix 160 cm ja siitä mulla oli missiona saada edes pari suhteellisen tarkkaa kuvaa. Koska tuolla nyt nökötin samassa tuolissa, on kuvatkin hyvin samanlaisia, mutta tässäpä kolmoissarjan C-osalta vähän matskua.
Tässä ensin pieni yleiskuva GP-radasta A7-katsomosta käsin.

 Onnistuin pyydystämään muistikortille Kevin Stautin hevosen yllättävän kiellon sarjalla. Ainakin olen aika varma että se oli Kevin Staut :D

Satu Liukkonen ja Celestine

 Martin Fuchs ja Conte della Caccia vielä liikkeellä ennen keskeyttämistä

 Mikko Mäentausta ja Eternety D

Että sellainen monipuolinen otosvalikoima. Yritin myös tuosta Longines-okserilta saada kuvia mutta ei oikein onnistunut, se oli ykkösesteenä radalla. Mukanahan oli siis pikkupokkari, eli ei nyt ihan ehkä näille etäisyyksille se paras. Mutta onpa kuvatodisteita että olin paikalla.

Luonnollisesti Horse Show -reissuun kuuluu aina pikkuisen shoppailua Expossa. Mulla oli tänä vuonna oikein ostoslista, sillä saatoin jotain jopa oikeasti tarvita, mikä nyt sinänsä on aika harvinaista. Listalla oli ruskeat (talvi)hanskat, ruskeat nahkaiset kannussuojat ja ruskea vyö. Keksin edellisenä iltana myös, että joku ohut fleece voisi myös tulla kysymykseen hankkia, sillä mun ainut fleece on vähän liian paksu tikkiliivin kanssa maneesissa. No ostoslistaltahan löysin tasan ruskeat hanskat ilman sitä talvi-etuliitettä ja sen fleecen. Yritin etukäteen vannottaa itseäni että Reitsport Manskissa ei tarvitse seota vaikka kuinka olisi Pikeur -50 % -lappuja näkyvillä, mutta lopulta en edes halunnut sieltä muuta kuin tuon Cavallon hiilenharmaan fleecepaidan, joka oli siis lähestulkoon perusteltu tarvehankinta. Horse Comfortin hanskat löysin Hevosväylän pisteeltä.


Olin kieltämättä hieman pettynyt siihen, ettei tuollaisessa tapahtumassa ollut kellään nahkaisia kannussuojia tai hyviä talvihanskatarjouksia. Mutta ainahan siinä käy niin, että mitä täsmällisempää tuotetta yrittää etsiä, sen epätodennäköisemmin sellaisen löytää. No onneksi on tämä internet, löytyyhän niitä nahanlipareita. Ja talvihanskojakin saa Seinäjoen kaupungista, jonne on keskittynyt jo varsin pätevä valikoima alan liikkeitä!

(Ruskeiden asusteiden viimeaikaiseen hamstraukseen on muuten vallan pätevä syy, johon palaan varmasti vielä, kun saan järkeviä kuvia aikaan. Se syy nimittäin ansaitsee ihan oman postauksensa.)

Kotimatkalla vesipullo oli päättänyt tyhjentää itsensä käsveskaani. Nostelin siinä tavaroita tyytyväisenä pois märästä laukusta myhäillen vain että onneksi puhelin oli päällimmäisenä. Vasta siinä viimeisten kamojen kohdalla välähti että ai niin muuten se kamera... Onneksi Turun Linnasta hankittu suojapussi oli imenyt itseensä enimmät vedet (ei tosiaankaan siis mikään vedenpitävä laitos) ja kamera oli vain hieman pintakostea.Tältä muuten näyttää neljältä herännyt heppahöperö noin 21 tuntia myöhemmin huojentuneena kameran pelastumisesta vesivahingolta (eräässäkin kylpyhuoneessa, jolle kävi kerran pahemmin).


Pirtsakka meininki hei! Ensi viikonloppuna ei onneksi tarvitse herätä neljältä paitsi ehkä Lunalle ruokaa antamaan. Ei siltikään vaikka aion mennä kilpahyppelemään hassuja pikkuesteitä kirjavalla ponilla. Otan mallia noista sveitsiläisistä huippunimistä vaikka omat yläpuomit onkin siinä puolessa välissä noiden tyyppien esteihin nähden :D

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Suomen mestari SJK

Jalkapallo on meidän taloudessa hyvin keskeisessä osassa. Olen itse ollut futisfani jo ennen nykyisen puolisoni tapaamista, eikä se varmaan kovasti haittaa että ihan mielellään meillä saa katsoa pelejä telkkarista. Tänään jakauduimme kahtaalle seuraamaan Seinäjoen jalkapallokerhon kauden viimeistä ja mestaruuden ratkaisevaa peliä: mies kipaisi tuosta tien yli Keskuskentälle ja minä jäin sadetta piiloon TV:n ääreen. 

Olen viimeksi itkenyt jalkapallon takia joskus ehkä 15-vuotiaana, mutta pakko myöntää, että tänään herkistyin vallan Simo Valakarin tunteenpurkauksesta Riskin maalin nähdessään - enkä ollut ainut, terkkuja Erkka Lehtolalle.  

Tätä nykyä teen futisvaimokynsiä vähän toisissa väreissä, mutta mustaa ja kultaa tänään SJK:n kunniaksi. Huikea kausi, kiitos tästä. 


Kultainen lakka on Beauty UK:n nimetön kaveri Midnight Minx -setistä, musta on Kikon musta creme 275 Black. Leimat Konadin laatasta Square 05 saman firman mustalla lakalla. Tuo kultainen lakka on vähän mitä sattuu laatua, tykkää kuplia ja hankala levittää, mutta olkoon nyt laatikossa kunnes löydän paremman. 

Miiiksi miksi en voinut nähdä tuota kynsinauhan alle piiloutunutta mustaa lakkaa ennen kuin tästä koneelta? Ihan sama, katselkaa noita leimoja vaan :) Nyt korkkaan juhlan kunniaksi pullollisen Zero Colaa, vi hörs!

torstai 22. lokakuuta 2015

I love me 2015

Blogimaailma on tällä viikolla täynnä postauksia viikonlopun I love me -messuista, mutta täytyy kai sitä sen verran olla ajan hermolla, että itsekin kirjoitan tapahtumasta. Sain tosiaan tapahtumaan bloggaajapassin, jolla pääsin messuilemaan ilmaiseksi koko viikolopun ajan. Vietimme Marin kanssa perjantaina varsinaista messuilupäivää ja kävin itse vielä lauantainakin piipahtamassa paikalla, mutta tuolloin lähinnä kävin halailemassa kynsisiskoja... Heräsin perjantaina kello 04 ehtiäkseni edes kohtuullisen hehkeänä kauneusmessuja kohti vievään junaan ja koin kyllä lievää painetta siitä, minkä näköisenä sinne oikein hiihtelen. Edellisenä iltana toki klassisesti lakkasin vielä hirveällä hädällä kynsiä yhdeltätoista ja futisliha laittoi eväsleipiä... Ja olin sentään varautunut lakkaamalla pohjavärin jo keskiviikkona. Pyysin miestä muistuttamaan, että seuraavan kerran kun mietin johonkin tapahtumaan kynsiä, leimaaminen voisi olla kova sana. Voisi tulla valmistakin vaikka jopa viisi tuntia ennen herätystä.

Helsingissä käytiin Väkitukon kanssa ensin kaffittelemassa Coffee Housessa, joka muuten edelleen voisi harkita meille jotain sponsorisopimusta, niin monesti tuo lafka on mainittu meidän blogeissa! Sieltä suunnattiin Sokoksen kosmeosaston kautta Cesarsshoppiin, jossa oli käynnissä varjomessut. Pelkäsin etukäteen eniten Cesarsin aiheuttamaa lovea messubudjettiin, enkä turhaan. Tarjolla oli luonnollisesti ihan vaan kaikkea, ja aika pitkälti myös kaikesta sai pienen alennuksen. Eli suomeksi siis pelkkää säästöä, ostipa mitä vaan. Ihan tyhjin käsin en sieltä tietenkään pois päässyt, mutta jokseenkin kuitenkin pysyi mopo käsissä. Matkaan lähti kolme Color Clubin Halo Huesia (vanhoja sävyjä) ja yksi uusi Oil Slick, vähän leimauslaattoja sekä kaupanpäällisiksi yksi OPI. Ja lisää purkantuoksuista kynsinauhaöljyä, koska edellinen alkaa olla jo huolestuttavasti vajunut. Säästin siis vaikka kuinka paljon!

Pikaisen bloggaajalounastuksen jälkeen laitoimme nokan kohti Messukeskusta, jossa vierähtikin sitten tunti poikineen. Olin liikkeellä vähän sellaisella asenteella, että en voi ostaa kaikkea mitä tekisi mieli, ja lopulta kävikin niin etten ostanut paljon mitään. Vähän jopa jäi harmittamaan, etten esimerkiksi ostanut Batisten kuivashampoota tai Sinful Colorsin lakkoja messualesta, joka oikeasti oli hyvä tarjous. Messuostoksiin kuului kaksi Mistero Milanon lakkaa, joihin ihastuin kevään Naildatessa, yksi kurpitsanvärinen China Glaze ja kolme arkillista Milvin siirtokuvia.

Lahjusosastoon kuuluivat nämä Formula 10.0.6 -tuotteet, joitain näytteitä ja IsaDoran pisteeltä saadut someosallistumispalkinnot.

Yllättävän pienellä damagella siis selvisin messuilta ulos, mikä on sikäli hyvä että tällä viikolla herään taas viikonloppuna neljältä ja lähden Helsinkiin, tällä kertaa Horse Show'hun. Ja siellä on aika laaja Expo-alue, jonne saattaa myös kadota seteli tai pari. Mutta siitä varmaan jossain toisessa jaksossa... 

Varastin tämän kuvan tuolta naapurista muistoksi meidän hassutteluista. Marin postauksessa on lisää kuvia ja meidän ihana messupäiväkirja videomuodossa. Hieman on kuulkaa ikävä noita videopäiväkirjoja tämän tyypin kanssa!


Mutta ehkä muutaman viikon päästä taas lisää tätä herkkua, kun kurvaan Tursuun visiitille.

ps. Kuvanlaatu on aika kökkö, tsori! Testailin yhtä sovellusta, ei hyvä.

torstai 15. lokakuuta 2015

Aakkoset juuri nyt

Muistan, kun joskus vuonna nolla kirjoitin edelliseen blogiin aakkospostausta. Muistan myös sen 100 satunnaista asiaa -postauksen, jossa kesti kauan sekä kirjoittaa että varmasti lukea. Olen luetellut lukemattomia random-faktoja erinäisten blogihaasteiden yhteydessä ja kirjoittanut listapostauksia vielä kaupan päälle. Mutta miten olisi, jos vaikka kehiteltäisiin uudet aakkoset tälle hetkelle?

A) Aitous. Se tuli ensimmäisenä mieleen. Jos olisin aloittanut tämän luetteloinnin vaikkapa kello 12:30 eilen, olisi ensimmäinen mieleentullut ollut varmaan ahdistus, koska hyvästelin verkkopankissa niin ison määrän rahaa laskuihin. Mutta kyllä se nyt tänään on kuitenkin aitous.
B) Blogipassi. Sain sellaisen I Love Me -messuille, jossa toivon muistavani tuon kohdan A) surun menetetyistä rahoista, jos pysyisi vaikka mopo lapasessa.

C) Cavallo.
D) DIY. "Itse kun tekee, saa juuri sitä mitä sattuu tulemaan", kuten Wasting Lifestyle -blogin Emma niin osuvasti on todennut. Tämä koskee tätä nykyä lähinnä kynsihommia allekirjoittaneen kohdalla, mutta ehkä vielä joskus ompelukonekin alkaa lauleskella vanhaan malliin.
E) Mun tekee mieli kirjoittaa vain EI. Mutta sanotaanko vaikka Essie, tuo 3-free kynsilakkamerkki, joka on aina kaikkien huulilla - tai siis kynsillä. En ole tullut hankkineeksi paljoa sen lakkoja, koska kokoelmien helmistä harvat ovat herättäneet pakkosaada-tuntemuksia Nyt olen kuitenkin nähnyt valon, ja tarvitsisin kaikki Essien cremet. Vannon, että levittyy kuin itsestään kynsille, kun vähän katsookin pulloa päin. Kiitos Orlyn tax free, valmiiksihan ei ollut paljoa himotuksia.
F) Fabriiizio - R.I.P. Unelmieni hevonen laukkasi vihreämmille laidunmaille.


G) Gluteeniton. Olen testaillut elämää ilman tuota monille haitallista proteiinia ihan mielenkiinnosta. En voi sanoa kokeneeni mitään suurta mullistusta, mutta jotenkin tuntuu hyvältä.
H) Hevoi.
I) Ilo vai itsenäisyys? Mari sanoisi että "Ota monta ota kaks" eli laitetaan molemmat. Minä olen iloinen, itsenäinen eläin. Ihan itte.
J) ♥
K) Kissat.
L) LUNA MARKETTA tietenkin. Jo neljä vuotta onnea ja iloa, reilu kolme kiloa.
M) Mauau? On taloutemme yleisin tervehdys.
N) NEKKU-PETTERI tietenkin. "Ähhhhh" since 2013. Nekku ei osaa oikein miukua.
O) Ostohimo. Iskee sitä suuremmalla varmuudella, mitä päättäväisemmin ryhdyn ostolakkoon.
P) Perhe.
Q) QuestBar. Eväiden aatelia.
R) Ratsastus. Olen elänyt nyt noin neljä vuotta sellaisessa käsityksessä, että ratsastus on suurinpiirtein huonoin laji, mitä näin lantiovammainen voisi harrastaa, mutta eräs asiantuntija esitti mielipiteenään täysin päinvastaisen näkemyksen. Sanomattakin selvää, että hän pääsi oitis ykköspaikalle kunnioitetuimpien ihmisvartalon tuntijoiden luettelossani.
T) Tee. Earl Grey. Isosta kupista.

Kuva vuodelta 2011, mutta kuppi on edelleen ajankohtainen.
U) Uudet ystävät. On varmasti turha toitottaa, miten harvinaista on löytää oikeasti uusia ystäviä kolmekymppisenä. Mulle on käynyt ihan älyttömän hyvä tuuri, kun olen lyhyen ajan sisällä tavannut kaksi uutta ihmistä, joista molemmista on tullut nopeasti hyviä ystäviäni. Seinäjoen vetovoima kun on ollut ystäväpiirissäni lähinnä negatiivinen viime aikoina, ja valtaosa on muuttanut muuanne. Nyt on taas kahvitteluseuraa, ja aaltopituuksia jaettavaksi.
V) Voi Veljet. Siinäkin kohdassa on ollut hyvä tuuri. Kaksin kappalein.
W) Keksiikö tähän kukaan muuta kuin World Wide Web?
X) XX kuin nainen.
Y) Yrittäjyys. Love/hate.
Z) Zero Cola. Pahoitellen ilmoitamme joutuneemme koukkuun kyseiseen substanssiin.
Å) Åbo. Opiskelukaupunkini on edelleen toinen kotikaupunki, vaikka tiemme eivät niin usein tätä nykyä kohtaakaan.
Ä) Äityli. Ei tarvinne selitellä sen kummemmin.
Ö) Öljy. Tämä postaus jäi öön takia luonnoksiin pariksi päiväksi, mutta tulihan se sieltä ja jopa ilman sanakirjaa. Meinasin jo mennä suomi-suomi-sanakirjasta etsimään ö:llä alkavia sanoja. Mutta öljy! Kynsiharrastajan paras kaveri, eikä sisäisestikään huono idea.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Syksyiset Pariisi-kynnet

Jahkasin arvatenkin taas aika lailla, millaiset kynnet tahtoisin Pariisin-matkalle. Olen kova tyttö murehtimaan erilaisiin tapahtumiinkin sopivia kynsiä, joten tällainen matkailu nyt luonnollisesti aiheuttaa päänvaivaa.

Ajankohdan perusteella lopulta päätin tehdä tällaiset syksynsävyiset eri metallinvärejä sekoittelevat kynnet, joihin halusin käyttää kesällä Hypnotic Polishilta tilaamiani Fleur de Lys -siirtokuvia. Ne saattoivat odottaa ihan nimenomaan tätä tilaisuutta... Yhdistin hopeanväriset siirtokuvat kulta-pronssiseen liukuväriin ja hopeiseen Paris-leimaan. 


Kuvittelin mielessäni kontrastit hieman suuremmiksi, mutta toimiihan se näinkin vaikkei nuo siirtokuvat varsinaisesti hyppääkään silmille pohjalta. Viimeistelin homman tuttuun matkustustyyliini Cesarsshopin UV Top Coatilla, jolla tähänkin asti olen saanut lakkaukset säilymään koko matkan ajan lähes koskemattomina (pientä kärkikulumaa tulee toki näinkin). 

Siirtokuvat olivat muuten yllättävän kankeita edellisiin kokemuksiini verrattuna. Niiden kankeus saattoi vaikuttaa alunperin mielikuvaani lakkauksen onnistumisesta, sillä minusta nämä olivat aluksi vähän meh... Hyvin näillä kuitenkin selvisi viikon turistin puuhissa taas, ja varsinkin näin jälkikäteen näyttävät taas tosi kivoilta. 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Pariisin syksy

Teimme pienen pyrähdyksen taas tuonne Ranskanmaalle, akselille Pariisi-Versailles. Olen käynyt nyt puolen vuoden sisään kolme kertaa Ranskassa, ja kieltämättä nyt tuntuu siltä että voisin olla ihan vain kotonakin ilman valmiita matkasuunnitelmia. Joka kerta vannon lähtöaamuna, etten muuten lähde mihinkään, koska en halua jättää kissoja. Harvemmin se lähtö kuitenkaan harmittamaan jää, joten ehkä sitä voi harrastaa vielä joskus. Kunhan olen ensin ollut kotona kissojen kanssa x kuukautta!

P9261000

Kynnet Champs Élysées’n yllä.

P9271056

Marin unelmahoodit Versailles’n palatsin puutarhalla.

P9291118

Seine ja Eiffel.

On se Pariisi vaan aika kiva paikka. Onneksi sattuneista syistä siellä on helppo käydä vaikka sitten pari kertaa vuodessa. Vaikka en siis koskaan enää lähde matkoille ja jätä kissoja, niin ensi kertaa odotellessa!