tiistai 3. marraskuuta 2015

Nekun aamunarutus

Nekulle ja minulle on muodostunut mielenkiintoinen aamurituaali. Siinä, missä Lunan täytyy ensimmäisenä aamulla saada ruokaa sakon uhalla, on Nekulle tärkeintä aamunarutus. Aamu menee siis näin: nousen sängystä, laitan kissoille ruokaa ja teeveden kiehumaan. Luna menee syömään, minä menen vessaan, Nekku odottaa. Kun kaadan teevettä kuppiin, Nekku tulee kähisemään selän taakse eikä lopeta ennen kuin otan yläkaapista narun ja alan vetää sitä tiettyä rituaalinomaista kuviota pitkin asuntoa. Aamunarutusta kestää niin kauan kuin jaksan hauduttaa teetä, jonka jälkeen yritän saada pienen kissan ymmärtämään, että ei narutusta mahan täydeltä. Kun pääsen takaisin teekupille, on Nekku tyytyväinen ja malttaa mennä peräti syömään. Jostain mystisestä syystä Luna ei koske Nekun aamupalaan narutuksen aikana, vaikka onkin eräs pallomme ahneimmista kissaeläimistä.


Parhaita naruja ovat kissatuomariston selkeän mielipiteen mukaan pakettinarut, joita tulee suurten lähetysten ympärille kiedottuna. Siitä kuuluu huumaavan ihana ääni vedettäessä pitkin lattiaa, eivätkä kynnet jää siihen kiinni - eli leikki ei lopu kolmen sekunnin välein siihen että kissa pitää narusta kynnellä kiinni. Narua on myös vaikea saada rikki. Aamunarutukseen sopii parhaiten kuvassakin näkyvän kaltainen pitkähkö naru, ettei naruttajan tarvitse olla kaksin kerroin narua vetäessään. Nekku-Petteri naruttaa kyllä mielellään itseäänkin, mutta itsenarutukseen paras väline on hieman lyhyempi, jolloin toinen pää suussa toinen pää ottaa sopivasti lattiaan. 

Narutusvälineet siivotaan huolellisesti iltaisin takaisin kaappiin, ettei itsenarutuksen ääniin tarvitse herätä keskellä yötä. Laminaattia pitkin raahautuvasta muovinarusta kuuluva ääni on yllättävän kova esimerkiksi kello nollakolme. 

4 kommenttia:

  1. Joo tollaset narut on ihan lemppareita täälläkin, ETENKIN Arskan mielestä. :D

    t. Kissis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tietenkin etenkin Arskan :D Mikäs kaksoisolento se muuten olis :D

      Poista
  2. Eeeks, ihania naruttajia <3. Mullakin on joskus ollut pari naruttajaa mutta he ovat jo kissojen taivaassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä naruttajat tekee elämään aika paljon ihanuutta ♥ Juuri tuo toinen varasti ponnarin pöydältä ja vetää rallia ponnarihepulin kourissa. Terkkuja sinne sateenkaarisillan taa sun kisuvauvoille!

      Poista

Kerro!