maanantai 29. helmikuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 8

Näistä suosikkikynsipostauksista aina huomaa, miten hirveää kyytiä viikot viuhuu eteenpäin. Äskenhän se oli vasta joulu, ja nyt muka on jo 8 viikon kynnet tältä vuodelta eetterissä? Kasiviikko tulee vaihteeksi vähän myöhässä, koska olisin kyllä vallan hyvin ehtinyt ne postata viikonloppuna, mutta ei huvittanut avata tietokonetta sitä varten. Perjantaina olin jäsenkorjaajalla ja anoppilassa ruokittavana, mihin menikin lahjakkaasti koko päivä. Lauantaina jopa ehdin miettiä, mitä ihmettä keksin kokonaista vapaapäivää täyttämään, mutta sain lopulta yllätystekemistä. Sunnuntaita vietin ratsastuskisoissa ja äitylin luona syömässä, torkuilla ja palloilijan kainalossa kissa kainalossa (ihan kirjaimellisesti, Luna on keksinyt yhtäkkiä, että kainalo on The Unipaikka). Ammattinäpyttelijälle vapaa-aika ilman tietokonetta on ainakin näin epänörtillä tapauksella vallan tervetullutta vaihtelua. Vielä kun suurin osa töistä tulee tehtyä kotitoimistosta käsin, yritän pitää läppärin kannen kiinni muina aikoina, että saan vedetttyä edes jonkinlaisen rajan töiden ja muun elämän välille. 

Mutta tosiaan, kynsiä. Suosikeiksi valkkasin tällä kertaa hempeät Baby Boomerit, jotka syntyivät taas kerran nollaamaan väriähkyä. Mulle käy aika usein niin, ettei mikään väri tunnu oikealta enkä ainakaan keksi, miten jotain kivaa sävyä koristelisin. Eräänä iltana vietin ihan riittävästi aikaa testaillen eri juttuja ilman mitään johtavaa ajatusta ja hermostuin lopulta kaikkiin vääriin väreihin, ja lakkasin kynsille vain yksinkertaisen nuden. Aamulla heräsin mielessäni kuva nuden ja valkoisen yhdistävästä liukuväristä, joten kävin heti meikkisienen kimppuun, kun ehdin. Koristeeksi liu'ulle riitti pieni hopeinen siirtokuvakiekura nimettömiin.


Ostin viime kevään NailDate-tapahtumasta Mistero Milanon nuden cremen Autumn Morning, joka on ihan täydellinen mun ihonsävylle. Pitäisi melkein laittaa maahantuojalle viestiä. sattuuko sitä vielä olemaan varastossa, sillä tuolle lakalle tarvitsisin varapullon. Olen muuten aika varma, ettei tuo kuva ollut ihan noin puhkipalanut, kun katselin sitä kamerasta, Blogger mössää aika huolella välillä kuvia... Otin tästä onneksi myös luonnonvalossa kuvan, josta saattaa nähdä liu'un vähän selvemmin.


Valkoisena käytin Essencen Wild White Waysiä, joka on ihan suosikki. Hyvä pigmentti, helppo levittää ja maksaa sen pari euroa. Mun uusin päällyslakkaihastuksenikin on Essenceltä, mutta en uskalla kertoa mikä, ettei hyllyt ole entistä tyhjempinä jatkossa siltä kohdalta :D 

Yritän muistaa jatkossa useammin Baby Boomerit, kun väriahdistus iskee. Voisi tehdä useamminkin meinaan näin siistejä ja hillittyjä kynsiä. 


Tällä viikolla olin yleisömassojen kanssa samoilla linjoilla suosikkivalinnassa. Haasteisiin tehdyt lakkaukset ovat melko suuri osa tämänkin viikon saldoa ja tykkään kyllä niitä askarrella. Kollaasin kynsiin ja hyvin reaaliaikaisiin tuotoksiin pääsee edelleen tutustumaan tarkemmin Instagramin ihmeellisessä maailmassa.

Täällä vietetään tällä viikolla hiihtolomia, mutta itselle sellaista ei nyt ole sattunut siunaantumaan. Onneksi keväämmälle on jo lennot varattuna, niin pääsen hetkeksi nollaamaan taas työajatuksia! Sitä odotellessa :)

maanantai 22. helmikuuta 2016

Ehkä nähdään vielä joskus

Kävin viikonloppuna hyvästelemässä yhden elämäni hevosista, joka muuttaa kauas pois. Vähän koville ottaa ajatus siitä, että tuo 700-kiloinen pikkutamma ei enää olekaan käden ulottuvilla. Olen sen elämää seurannut vieroituksesta saakka ja ollut kiinteästikin osana kasvatuksessa. Vaikka aika on ollut kortilla, nyt tietysti mietin että olisi pitänyt sitoutua siihen enemmän, kun tilaisuus oli. Vaikka tiedän, etten olisi voinut. Nyt tulee kamala ikävä tuota vauvaheppaa, joka kasvoi kai jo aikuiseksi viisi vuotta sitten.



Sain hyvästiksi märkiä löppähuulisuukkoja. 

Alkusyksystä jouduin hyvästelemään lopullisesti unelmieni hevosen, jolle en voi sanoa että ehkä nähdään vielä joskus. Jada sentään vain muuttaa pois. Laittaa silti miettimään syntyjä syviä tästä eläimellisestä elämästä, johon hyvästit kuuluvat väkisinkin aina silloin tällöin. Vaikka kuinka osaisi järjellä asioita ajatella ja vaikka kuinka osaisi hyväksyä asioiden laidan, silti se kirpaisee. Rakkaus tekee kipeää.

Me jatkamme nyt kohti uusia seikkailuja, kukin omaan suuntaamme. Toivottavasti pikkuhepalla on kiva uusi koti. Ja ehkä nähdään vielä. Lupaan tuoda porkkanaa, jos niin käy.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 7

Huhhuh, mitä menoa ja meininkiä tässä on ollut. Voin kertoa, että vapaa viikonloppu (onkohan se jotain syötävää?) tulee tarpeeseen. On tullut hengattua työmailla nyt ihan kiitettävästi, ja aloitinpa tämän päivän tätä nykyä harvinaisella tavalla: kömpimällä suoraan sängystä tallille ja ratsastamaan. Ratsastaminen nyt ei sinänsä ole harvinainen tapa, mutta enpä oikeastaan muista, koska olisin viimeksi kyykkinyt hevoloisen jalkoja harjaamassa noin puoli tuntia sen jälkeen, kun herätyskello pimpahti. Nyt onkin sitten päivän raittiin ilman myrkytyspuoli hoidettu jo heti aamusta, joten voi haukotella koko päivän. Menosta ja meiningistä huolimatta kynsiä on ehtinyt kyllä laittamaan, mutta se onkin sitä kuuluisaa Omaa Aikaa. Ja väriterapiaa tietysti myös,

Varsin värikkäällä linjalla onkin menty ystävänpäivän huiteilla. Eli pinkkiä on tullut kulutettua. Ehkä siitä syystä tämän viikon suosikkikynnet ovat jotain ihan muuta. Ja myös siitä syystä, että tilasimme kynsisiskoni kanssa Minailsin tammialesta vähän uutuushömpötyksiä, joista China Glazen I Herd That poltteli näpeissä ihan omilla lämpöasteillaan. Kullan ja kuparin sävyjä holohippuihin yhdistelevä lakka on ihan naurettavan nätti. Näin sen sieluni silmin kimaltelemassa mustan kaverina, joten kaivelin vinyylit esiin ja askartelin vähän quatrefoil-kuvioita.


Mun kapeille ja kaareville kynsille näiden vinyylien asettelu vaati hieman askartelua, ja leikkelinkin reunoihin asettelua helpottavia viiltoja. Minikynsistä on se etu, että sain näihinkin yhdestä vinyylistä kuvion kahdelle kynnelle. Musta creme on Kikon 275 Black ja luultavasti hamstraan tätä varapullon seuraavalta Pariisin-visiitiltäni. Vinyylit ovat I Herd Thatin tavoin kotoisin MiNailsista.

Muiden kynsien kollaasi on kohtuullisen hempeä:


En ehkä muuten olisi ihan näin sydämellisissä tunnelmissa ollut, mutta kun on sitä pitänyt ottaa osaa tässäkin kuussa kahteen eri haasteeseen, joissa käskettiin. Tai oikeastaan parit tein ihan omaehtoisesti. Instagram-panelistit ovat äänestäneet näistä suosituimmiksi nuo oikean yläkulman glitterranskikset, mutta mitäs te blogipanelistit olette mieltä?

Haasteissa on koko helmikuun ajan vielä tarjolla aika söpöileväisiä aiheita, vaikka ystävänpäivä meni jo. Eipä siinä, söpöily on ihan OK. Taidankin tästä mennä ihastelemaan ystävänpäivän-kukkiani ja halimaan hassua jalkapalloilijaani.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Selfie-kausi

Kun kävin läpi vähän aikaa sitten kuvia puhelimen muistikortilta, panin merkille sen, että joskus aiemmin on nähtävästi ollut tapana ottaa paljon enemmän selfieitä kuin nykyään. Etenkin jos joskus oli sattunut olemaan hyvä naamapäivä, oli siitä näpätty kuva talteen itsellekin. Vaan ei enää hetkeen. Tuo jäi jotenkin kaivelemaan, että kai sitä edelleen olisi ihan hyviä naamapäiviä, vaikka enää ei niin herkulta nuo ikävuodet kuulostakaan. Päätin että nyt alan ottaa taas enemmän selfieitä ja kas, ainakin heti pari löysinkin! 



Jotenkin olisi kiva tallentaa edes itselleen vähän todistusaineistoa siitä, miltä on minäkin ikävuonna näyttänyt. Että eihän tässä nyt ihan kurppia vielä olla, vaikka huhtikuussa mittariin pyörähtää peräkkäin kaksi samaa numeroa, eikä ne ole kakkosia. Ehkä tämmöinen selfie-kulttuuri voi tuoda vaikka vähän buustia itsetunnolle, kun on materiaalia olemassa että jos nyt hiukset viitsii  harjata ja vähän ripsaria sutia, kuoriutuu sieltä kiireisen stressiörkinkin alta vielä ihan söpö bööna. Nehän poistetaan äkkiä, joissa kaksarit äyttävät  lisääntyneen keskenään ja/tai harakanvarpaiden kanssa. Vaikkei sellaisia tietenkään siis koskaan tule. 

perjantai 12. helmikuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 6

Jos aion päästä vielä joskus tästä myöhässä postaamiskierteestä, nyt pitää kyllä julkaista peräkkäin kolmas suosikkikynsipostaus, vaikka pyhä aikomukseni olikin ehtiä vähän jotain muutakin sisältöä tuottaa tähän osoitteeseen. Nyt kun saan tämän ulos, voin ehtiä oikeasti jossain vaiheessa myös muihin aiheisiin, joten tuumasta toimeen...

Tämän viikon suosikkikynsiksi nousivat punamustat pusuhuulikynnet. Tein ne näin ystävänpäivän alla erääseen haasteeseen ja onnistuivat ehkä vähän paremmin kuin odotinkaan. Colour Aliken metalliset leimalakat toimivat oikeasti kuin häkä!


Suukkosuut ovat Bundle Monsterin laatalta BM-02 ja punainen Wine Red on tosiaan Colour Aliken superpigmenttistä tuotantoa. En aluksi osannut päättää, jätänkö muut sormet vain yksivärisiksi lakattuani ne ihanalla Colors by Llarowen Pirates of Penzancella, vai laitanko jotain lisäkoristeluja. Kyselin whatsapp-raadilta (johon kuuluu noin kaksi henkilöä) mielipiteitä ja sain kehotuksen tehdä vielä raitoja. Hyödynsin Minailsin raitasabluunaa, jonka avulla raitahommia tekee vallan mielellään verrattuna mihinkään yksittäisiin teippeihin! 

Muitakin hempeäteemaisia lakkauksia tuli tehtyä tällä viikolla, niitä voi tuttuun tapaan käydä tutkimassa Instagramissa tarkemmin.


Tänään en aio turista tämän enempiä vaan nautin ajatuksesta että vihdoin olen edes suunnilleen rytmissä tämän itselleni kehittämäni aikataulun kanssa. Hauskaa viikonloppua ja kivaa ystävänpäivää ♥

maanantai 8. helmikuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 5

Viime viikon aikatauluromahduksen jälkeen nämä seuraavat tulevat nyt yhtä lailla myöhässä ja tylsästi peräkkäin, mutta antaa tulla vaan! Tällä viikolla oli taas vähän enemmän potentiaalia, ja muutamat pääsivät suorastaan kisaamaan suosikin paikasta. Ykkössijan veivät kuitenkin nämä tribaalihenkiset lakkaukset, joita oli suorastaan surku poistaa seuraavien alta. Taidan joutua tekemään samantyylisiä vielä uudelleenkin! Ja pidän huomion- ja maininnanarvoisena myös sitä, että näitä ei ole leimattu! Jotenkin se stamper vaan istuu käteen niin hyvin, ettei aina edes ajattele muita vaihtoehtoja.


Poimin idean näihin @sensationails4you-nimimerkillä Instagramissa vaikuttavalta kynsitaiteilijalta, joka oli omissa kynsissään käyttänyt vähän eri värejä. Itse lähdin kultaisen kaveriksi etsimään violettien laatikosta Sitä Oikeaa Violettia Cremeä, mutta vaikka violetti on mulle Se Juttu, ei sellaista mielikuvaa vastaavaa sävyä kuitenkaan löytynyt. Nyt kun näitä katselee, en enää oikeastaan tiedä, millainen se oikea sävy olisi sitten ollut, enkä siis todennäköisesti tule hommanneeksikaan sellaista ennen kuin seuraavan kerran tarvitsisin juuri sitä. Tajusin myös hitulalaatikkoa penkoessani, etten juurikaan omista kultaisia koristeita kynsille. Olen aina niin vahvasti suosinut hopeaa sävynä kullan yli, etten ole nähtävästi sitten hankkinut juuri mitään kultaisia hituloita. Tai siis en ollenkaan, nämäkin sain kaverilta ja lakkasin vielä oikean sävyisiksi täsmäämään tuohon kynsien kultaan. Puutteita valikoimassa, must buy more purple polishessssss...


Lakkasin tosiaan ensin peukun, keskisormen ja nimettömän IsaDoran kultaisella Gold Sparklesilla, jonka sain vähän aikaa sitten Marilta lahjaksi. Olen käyttänyt sitä parissa kuukaudessa jo vaikka kuinka monta kertaa, eli voin sanoa että TYKKÄÄN. Kullan päälle asettelin Minailsin Krista for MiVinyls -vinyylejä ja lakkasin niiden päältä Essencen Beautiful Liesilla, joka nyt sitten kuitenkin näyttää aivan sopivalta violetilta cremeltä, vaikka aluksi oli lievä kompromissivalinta. Vinyylit pois välistä ja kuola valuen vielä lakkasin muut kynnet kauniilla valheilla. Niittejä piti tosiaan vähän sävyttää oikeanlaisiksi ennen kiinnitystä. Vaikka nämä oli mun mielestä ehkä upeimmat viritelmät aikoihin, löytyivät viikon yleisösuosikit jostain ihan muualta.


Nimittäin Instagramin yleisöraati päätti alavasemman pastellimarmorit hopearaidoilla ehdottomaksi ykköseksi tällä viikolla ja heittämällä top kolmoseen kaikista julkaisuistani. Olihan ne ihan kivat, mutta että noin kivat?! Näitä muita lakkauksia voi tutkailla tarkemmin Instagramissa, jossa kuvaan aina lyhyesti käytetyt menetelmät, lakat sun muut tarvikkeet.

Oliko tällä viikolla oikeat suosikit? Taas ollaan muuten iloisesti myöhässä, mutta ollaan vaan. Mulla on selkeästi asennevamma tietokonetta kohtaan vapaa-ajalla, sillä vapaa-ajalla en mieluusti edes katso konetta päin. Ihan tarpeeksi tulee nökötettyä sen ääressä töiden parissa. Nytkin sain tämän tuupattua eetteriin, koska sain selätettyä deadlinen iloisesti etuajassa eikä tarvinnut vielä alkaa kokkailla.

Odotan tästä viikosta vähintäänkin mielenkiintoista jaksamispoliittisesti, kun töissä saa pitkälti asua. Lupaan siis postata taas heti ihan kohta, kunhan satun ehtimään/muistamaan/jaksamaan. Bis Dann!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 4

Hopsansaa, kiirettä pitänyt! Näköjään on aika lailla vaikea muistaa bloginsa olemassa oloa, kun elämässä riittää äksöniä, meni nimittäin koko viikonloppukin niin haipakkaa ohitse etten kyllä ole koneeseen päin tainnut katsoakaan. Viikon suosikkikynnetkin pääsivät näin ollen livahtamaan jo tälle viikolle, ihan vaan viisi päivää suunnitellusta aikataulusta, eli ihan putkeen! Mutta arvatkaapa mitä, ei se mitään, sillä oikeastaan tällä viikolla ei edes ollut mitenkään erityisiä suursuosikkeja esiteltäväksi! Olin hieman näköjään laiskotellut tai vaihtoehtoisesti tykännyt tekemistäni kynsistä sen verran, etten ole niitä vaihdellut ihan joka päivä. Vai voisikohan tuo kiireisyys ehkä vaikuttaa lakkaustaajuuteen? Heräsin esimerkiksi eilen sunnuntaina kuudelta lähteäkseni kahden Jämtlannin pystykorvan kanssa koiranäyttelyyn! Voin kertoa. että tällainen ei varsinaisesti kuulu normaaliaikatauluuni. 

Aion tiedättekös nyt tässä vaiheessa keittää vielä iltateen tämän näpyttelyn kaveriksi. Vaikka mennään jo helmikuuta, timmikuu heittää vieläkin kapuloita meikäläisen rattaisiin niin, ettei edes teetä ehdi juoda kiintiön täydeltä!

Noniin, päästäisiinkö asiaan? Viime viikon suosikkikynsien sarjassa ei ollut erityisen kovaa kilpailua, vaikka aivan kivoja juttuja sainkin aikaan. Nostan näistä nyt kuitenkin isommin esiin nämä nudea ja hopeaa yhdistelevät lakkaukset, jotka jatkavat vielä hillittyä nudeilulinjaa aiemman väriähkyn saattelemana. Tällaiset ovat kyllä useinkin suosikkimatskua. Yritän nykyään muistaa, että aika usein vähemmän on enemmän. 


Näistä kynsistä en hoksannut säästää useampia kuvia, mutta tästä yhdestäkin näkyy kivasti nudelakan ihanan hillitty holoefekti, jonka vuoksi olen hamstrannut lähes kaikki Colour Aliken holot laatikoihini... Tämä on sävy 575 ja aina sillä lakkaillessa mietin, miksen käytä sitä useammin. Tämän sanotaan olevan maitokahvin sävyinen ja ehkä se livenä muistuttaakin jotain hyvin maitoista kahvijuomaa. Oli nyt mikä oli, aivan ihana on kuitenkin. Kaksi helppoa kerrosta ja eikun tuijottelemaan. Leimat on tehty Essien talvikokoelman hopeisella Apres-Chicilla, joka on shimmerisempi kuin paljon kehumani Color Clubin On the Rocks. Se sopi mielestäni paremmin tällaiseen hillittyyn kokonaisuuteen, sillä se pomppaa vähemmän esiin taustasta. Leimakuvio on MoYou Londonin laatasta Illusion 04. Tein nämä erään Instagram-kynsihaasteen spiraaliteemaan, vaikka teknisesti ottaen nuo eivät ehkä ihan ole spiraaleja, vaan sisäkkäisiä renkuloita... Päätin kuitenkin ettei se haittaa, vaikka sisäinen neurootikkoni väitti vastaan. Hyvin kelpasivat ja onnistuin näillä sävyvalinnoilla inspiroimaan muitakin lakkailijoita yhdistelemään nudea ja hopeaa. Olen siis suuri esikuva, jonka tekemät valinnat leviävät kulovalkean tavoin ympäri kynsimaailmaa. Eiku...?

Muita viikon kynsiä oli vain kolmien lakkausten verran, joten livautin suosikitkin samaan kollaasiin. Kolmesta neliöstä ei saa kivan muotoista kollaasia.


Näitä voi tosiaan käydä tutkimassa tarkemmin Instagramissa, jossa seuraajaraati on äänestänyt ylävasemman kellokynnet ylivoimaisesti suosituimmiksi. Itse tykkäsin niistä ylivoimaisesti vähiten, sillä ne eivät onnistuneet vastaamaan pääni sisäistä mielikuvaa upeista steampunk-luomuksista leimadecaleineen... Oh well, tulipahan tehtyä. Alarivin harmajaiset on molemmat tehty ihanalla Essencen Sunny Londonilla, joka oli niin söpö että halusin käyttää sitä heti uudelleen. 

Löytyikö suosikkeja? Nyt helmikuussa saattaa olla kohtalaisen pinkki meininki lähestyvän ystävänpäivän vaikutuksesta. Jään odottelemaan, monetko ällösöpöt rakkauspakkauslakkaukset teen tässä parin viikon aikana. Ehkä ihan samanlaista tykitystä ei ole odotettavissa kuin jouluna, jolloin sekosin vain hieman.