tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kissat ja pajunkissat

Meillä kävi lauantaina ensimmäisen kerran ikinä pieni trulli. Täällä Pohjanmaallahan perinteisesti virvotaan lankalauantaina ja se on tietysti se ainoa oikea tapa, koska meillä tehdään niin, kerta! Pieni virpoja toi tullessaan tietenkin koristellun pajunoksan, ja ehkä voitte arvata, keiden mielestä se oli yksi vuoden huipuimmista jutuista.


Trulli tuli ihan sisälle asti kissoja viihdyttämään ja asensi pystyyn varsinaisen kissojen viihdekeskuksen. Pajunoksa, vanha raapimapuu, kissatuubi ja vielä Lunan oma ihana harmaa koppa soviteltiin yhdeksi kokonaisuudeksi narujen ja pallojen kanssa. 


Oksasta oli iltaan mennessä tuhostettu läjä irronneita pajunkissoja, höyheniä, karkkipapereita ynnä muuta moskaa, mutta edelleen se on suuressa suosiossa.



Pitääpä muistaa tämä ensi pääsiäisenä ja pyytää ihan varta vasten pikkuväkeä virpomaan. 

Kissoilla oli ehkä vilkasta, mutta emäntä keskittyi lähinnä rentoutumiseen. Tänään onkin varsin pöllämystynyt olo, kun esitän olevani ihan täysillä matkassa taas arjessa. Onneksi suurimmat stressinaiheet sai selätettyä tekemällä veroilmoituksenkin useita päiviä ennen deadlinea. Mutta että mikähän päivä nyt on, moneltako pitää olla paikassa x tai y ja olenko mahdollisesti jo syönyt jotain vai vieläkö mennään aamupalalla? 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 11

Mau! Olen nyt jahkannut aikani, miten oikein aloitan tämän postauksen. Enpä oikein vieläkään tiedä, joten ehkä hyppelehdin suoraan asiaan. Tällä viikolla tykkäsin merenneitokynsistä.

Näiden taustalla oli taas sellainen tilanne, että ei tahtonut oikein mikään idea innostaa/onnistua, joten nappasin testaamattomista tuon IsaDoran Pool Crush -tekstuurin, lakkasin sillä kaikki kynnet ja menin nukkumaan. Aamulla herätessä pollassa säteili ajatus tekstuuriliu'usta, joka voisi yksinäänkin olla aikas kiva, mutta mahdollisesti siihen voisi passata myös merenneidon pyrstösuomuja. Lähdin askartelemaan liukua ensin lisäten pelkkää hopeista Diamond Crushia alkuperäisen ideani mukaan, mutta totesin aika pian ettei sävyero ole kovin merkittävä, eikä liuku siten näytä juurikaan miltään. Onneksi laatikosta sattui lötymään myös tummemman sininen Ocean Crush, jonka avulla sai kärkiin ja tyveen sopivasti eroa. Teen usein tekstuuriliukuvärit muuten ihan vain sutimalla lakan omalla, kuivahkolla siveltimellä väriä haluamiini kohtiin. Toimii tekstuureilla hyvin, mutta ei tietenkään muilla lakoilla. Eikä tule niin sotkua sienellä töpöttelyn tavoin.


En päässyt irti merenneitoajatuksesta, mutten tahtonut peitellä kimaltavaa liukuväriä kaikista kynsistä, joten päädyin leimaamaan pyrstösuomut vain yhteen aksenttikynteen. Leimasin taas Kikon mustalla ja laattana oli Hehe 005. 


Turkoosi on värinä onnistunut hiipimään epämukavuusalueelta mukavuusalueelle allekirjoittaneen kynsitouhuissa. Ehkä se onnistuu muistuttamaan ihanista lomista meren rannalla. Oli nyt syy mikä tahansa, varsinkin kimalteleva turkoosi saa aikaan ihastelevia henkäyksiä. Vai onkohan se vaan se kimallus? Ainakin meikäläisen glitterlaatikon ylipursuamisesta voisi tehdä jotain tuonsuuntaisia päätelmiä. 


Viikon muissakin lakkailuissa oli suosikkimatskua. Niitä voi tutkia tarkemmin taas Instassa, jossa mentiin kuin mentiinkin kahden kilon yli seuraajissa ja kolmatta kohti kovaa vauhtia. Tykkääjäraadin suosikiksi nousivat nuo lohikäärmeensuomuja muistuttavat mustat mosaiikkikynnet.

Jos en osannut aloittaa niin en osaa kyllä lopettaakaan tätä mitenkään järkevästi. Adiós ja bis später!

torstai 17. maaliskuuta 2016

(Kovan)onnensaappaat

Viime vuoden heppamessuilla menin ja rakastuin erääseen saapasmalliin, joka oli kuin unelmien täyttymys. Monet tuttavapiiristäni tietävät, että jo vuosikausia erityisiä huokauksia ovat aiheuttaneet ruskeat ratsastussaappaat. Kun siis messuilla kohtasin unelmien buutsit, soittelin pienen harkinnan jälkeen paikalliseen heppatavaraliikkeeseen, että tilaisin yhdet kiitos koossa 38 Tall. Saapaskauppias totesi, että varastossa niitä ei nyt juuri satu olemaan, mutta tilataan ja viimeisimmän tiedon mukaan pari viikkoa menee. Parin viikon kuluttua kyselin, mikähän mahtaa olla tilauksen tilanne ja sain tietää, että valmistaja oli luvannut pientä viivästystä, mutta muutaman viikon päästä pitäisi tulla. Seuraava tieto tuli sähköpostiin, että kesäkuun alussa on luvattu toimitus valmistajalta ilman mitään selityksiä viivästysten syistä. Kesäkuun alussa saamani tiedon mukaan toimitus siirtyi viikolle 32 eli elokuulle, jolloin jo nauroin kauppiaalle, että toivottavasti tulevat ennen lokakuun puoltaväliä, sillä ehdin pyytää synttärilahjaksi saapasostoksia varten lahjakortteja kyseiseen liikkeeseen ja niiden voimassaoloaika oli vain 6 kuukautta. Kauppias lupasi, että kortit ovat voimassa juurikin niin kauan kuin tarvitsee.

Ehdin siinä pitkien kuukausien aikana tehdä kaikennäköistä tarpeellista oheishankintaa, kuten esimerkiksi messinginväriset kannukset - hopeisiahan ei toki voi käyttää saappaiden messinkiosien kanssa. Kannusremmit, ruskeat messinkisillä soljilla tietenkin, piti hankkia ja luonnollisesti tutustua myös kaikenkarvaisiin ruskeisiin hanskoihin, jotta sitten varmasti ovat yksi yhteen jonain päivänä mahdollisesti saapuvien kenkimien kanssa. Nahkaiset kannussuojat kuuluivat luonnollisena jatkumona lisähankintojen luetteloon, sillä pitäähän saapas suojata - ja sitä paitsi silikoniset kannuskumit syövät hevosen karvoja (eikä niitä satu saamaan ruskeana, ostin tietty myös mustat toisiin saappaisiin hopeisten kannusten kanssa). 

Elokuussa en sattumoisin hämmästynyt ollenkaan, kun sain viestiä saappaiden toimituksen siirtymisestä syyskuun lopulle. Aloin jo uskoa, ettei saappaita tulekaan ja että saan ostaa lahjakorteillani vaikka jotain kivoja ratsihousuja. Varsinaisesti tarpeeseenhan niitä saappaita ei tilattu, joten sikäli viivästys ei haitannut: päästelin Königsin Derbyt jalassa sujuvasti kuukaudet läpeensä. Lokakuun alussa tietoa kulki sen verran, ettei saapastoimitusta näy, mutta ilmoitellaan. Lahjakorttien viimeinen käyttöpäivä tuli ja meni, mutta jo muutama päivä sen jälkeen sain ilahtuneen viestin että Hanna! Nyt ne sun saappaat vihdoin tuli! Olinkin jo ehtinyt ystävystyä pitkän yhteydenpidon aikana kauppiaan kanssa. Ryntäsin äkkiä liikkeeseen umpeutuneiden lahjakorttieni kanssa ja takaraivossani kolkutteli epäilys siitä, mahtaisivatko saapakset olla lopulta edes oikeaa kokoa. Onneksi tuo epäilys sentään osoittautui vääräksi ja sain putiikissa asettaa koipeni juuri oikeanmittaiseen ruskeaan nahkajalkineeseen. Lahjakortitkin kelpasivat lupausten mukaisesti. Halailin innolla uusia vauvojani ja lähettelin kuvia kaikille aiheesta tarinan tai toisen kuulleille ystävilleni ja perheenjäsenilleni. Nyt ne olivat vihdoin minun, Mountain Horsen Sovereign High Riderit pitkällä varrella ja ruskeana.



Kovan onnen saappaiksi ristityt popot saivat lopulta luopua epäreilusta etuliitteestään, kun ne jalassa kaikista kisoista tuli kannettua ruusuketta tai mitalia kotiin. Olenkin jo kohtalaisen varma siitä, etten enää uskalla startata muilla saappailla, vaikka itse asiassa koulusaapasrintamallakin on tapahtunut vahingossa pientä päivitystä... Saappaillahan niitä kisoja voitetaan, mitä ilmeisimminkin! Onhan ne siis ihanat: istuvat ja kauniit ja pätevät. Vaalin niitä rakkaudella. Saattaa kuitenkin olla, että seuraavan kerran, kun "tarvitsen" uudet saappaat, lähden katselemaan joltain muulta merkiltä ensimmäisenä.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Viikon suosikkikynnet. osa 10

Huomasin tänään, miten ihanan keväiseltä jo näyttää. Vaikkei aurinko ihan jaksakaan kaivautua pilvien välistä näytille, on se jo tehnyt tehtäviään ja sulatellut tiet paljaaksi. Kumppareille on toki näillä lumimäärillä tarvetta, kun joka paikka on sohjoa täynnä, mutta olkoon nyt jos sieltä vaikka tulisi kevät hyvitykseksi!

Keväiset kynnetkin pääsivät tällä kertaa suosikkipaikalle. Hempeät pastellisävyt puhuttelevat tällä hetkellä tietenkin kovasti, vaikken välttämättä mikään vuodenaikojen mukaan lakkailija olekaan. Käytän aina sitä väriä, joka sattuu tuntumaan oikealta, mutta nyt sattuu sopivasti olemaan vuodenaika ja mieliteot samoilla linjoilla. 


Käytin pohjalla Essencen söpöä nudea nimeltä Iced Strawberry Cream, jonka kanssa paritin sivuranskikseen Lumenen Valon säteet  -glitterin. Se sisältää monen sävyisiä glitterhippuja ja siitä saa kerrostamalla/töpöttelemällä peittävän tekstuurimaisen, kun yhdellä se on hempeän kaunis ja läpikuultava glitter. Töpöttelin itse sienellä ranskistarran avulla nuo kaaret ja ihastuin lakkaan kyllä kovasti. Se näyttää pullossa jotenkin jämerältä ja siltä että tässä on nyt vaan liikaa kaikkea, mutta kynnellä se muuntuu ihanaksi pastellikimallukseksi, jota pitää tuijotella. 


Satuin saamaan näistä kynsistä useammankin kivan kuvan sekä päivänvalossa että keinovalossa, joten saan kerrankin esille vähän erilaisia kuvia samasta lakkauksesta. En aina pidä sitä mitenkään pakollisena, mutta on se joskus kivaa.


Essencen lakan olen muistaakseni saanut vaihtarina jostain kirppistelystä ja Lumenen lakan sain testattavaksi blogiin. Olen kyllä varsin rakastunut Lumenen Gel Effect -lakkoihin ja olenkin niitä kehunut aina. Tätä olisin tuskin itse ostanut juuri siksi, kun se näyttää pullossa vaikealta yhdistellä (en osaa yleensä käyttää monivärisiä glittereitä), mutta nyt melkein toivoisin löytäväni vielä näitä juhlakokoelman lakkoja että saisin tästä varapullon. Ainut huono puoli näissä on nimittäin pieni koko! Varsinkin nämä glitterit/tekstuurit katoavat muutamalla lakkauksella, yhyy!


Kynsikoristeluihin hurahtamisessa on se hassu juttu, että sitä harhautuu aina tekemään kaikkia monimutkaisia ja räikeänvärisiä juttuja ihan vaan siksi, että tuntuu siltä että pitäisi. Ehkä siksi, että voisi näyttää mitä kaikkea oikeastaan osaakaan. Sitten kuitenkin omaa silmää miellyttävät eniten klassisen kauniit ja simppelit jutut. Yritän aina tätä muistaa, mutta harvemmin se onnistuu! Tietysti erilaisista lakkaushaasteista innostuvalle nekin vaikuttavat siihen, mitä tulee kynsille viriteltyä. Siksi kollaasissa onkin esimerkiksi erittäin siniset kynnet, vaikka en erityisemmin tykkää sinisestä. 


Näitä muita kynsiä voi käydä tutkimassa Instagramissa, jossa odotan tämän viikonlopun aikana saavani rikki 2 000 seuraajaa. Sinne nämä kynsiaskartelut tulevat aina varsin reaaliaikaisesti, sillä en osaa säännöstellä! Ensi kuuksi pitäisi ehkä varastoida parit lakkaukset, että voisi reissun aikanakin postata jotain. Tr00 kynsibloggaajat osaisivat nämä hommat, toisin kuin allekirjoittanut!

*Lumenen lakka saatu

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Suuri kilpaura

Sen jälkeen, kun Mari muutti Turkuun, on meikäläisen suuri kilparatsastajan ura jäänyt pitkälti dokumentoimatta. Hovikuvaajan puutos on vakava, eikä talteen jää kahlatuista kissanristiäisistä muuta kuin kännykkäräpsyjä. Mullahan ei ole tällä hetkellä omaa hevosta eikä mitään vakavasti otettavaa liikutettavaa, mutta keikun silti pounin tai toisen selässä säännöllisesti ja ängen itseni mukaan kaikkiin pikkukisoihin, joihin suinkin vain voin. 

Tällä maneesikaudella olen onnistunut starttaamaan kolmissa kisoissa mutta ne olivat kaikki tuolla syksyn puolella. Tajusin nimittäin tätä postausta suunnitellessani että ihan oikeasti nythän on maaliskuun puoliväli jo hollilla, mitäs hittiä. Aion kyllä jatkaa tässä keväälläkin pikkukisoihin änkemistä, kunhan jossain järjestettäisiin sopivia kinkereitä. Olen aina pitänyt itseäni enemmän kouluratsastajana, mutta pärjännyt melkeinpä paremmin estepuolella. Syksyn kisailuista jäi käteen vähän sentään näyttöä molemmilta puolilta.

Vilautinkin jo aiemmin tätä kuvaa, mutta laitan sen tähän kisakoosteeseen  silti, sillä tästä ruusukkeesta olen aika ylpeä. Kun irlantilaisella keittää yli, ainutkaan askel ei sovi väleihin mutta silti työvoitolla kolmoseksi, pidän tätä jopa ihan hyvänä saavutuksena, varsinkin kun muut sijoittuneet loikkivat esteiden yli kokeneilla puoliveriestetykeillä:


Kypärässä on muuten kuolaa, mikä toimii muistutuksena siitä että kannattaa pitää pottaa päässä myös hevosta hoitaessa. Tuskin tämän kyseisen Pollukan kuolaa, mutta satun tuntemaan muutamia hampaanlouskuttajia, joista olisi jäänyt vähintäänkin kuhmu päälaelle ilman kypärää.

Seuraavastakin saavutuksesta olen ihan kohtuullisen ylpeä, nimittäin voitin seuranmestaruuden kouluratsastuksessa. Parastahan siinä on se, että olin kisasuorituksen aikana kolmatta kertaa ikinä kyseisen ratsun selässä. Mutta niinhän sitä sanotaan, että lahjattomat treenaa, kyllä kai yhden HeA:n käy köpöttelemässä laatusuokilla vähemmilläkin yhteisillä kilometreillä!
 

Ja kun kerran voiton makuun päästiin niin vielä tallin tonttukisoista sinivalkoista ruusuketta kouraan, kiitos nam:


Huikeasta kuvanlaadusta tosiaan kiitos kaikkien paikalle sattuneiden ystävien kännyköille, joilla näitä on räpsitty, jotta talteen jäisi edes joku kuvamuisto. Tästä ruusukkeesta kuuluu kyllä kiitos edellisen päivän tehotreenille. Ainahan kannattaa nostaa rima ennen kisoja parikymmentä senttiä kisaradan puomeja ylemmäs, tuntuu sitten helpolta loikkia kilttien pikkuesteiden yli.

Jokohan sitä kohta saisi vaikka otettua kuvia myös yhdestä kaikkia näitä suorituksia yhdistäneestä asiasta? Lokakuussa sain paketin käsiin ja siitä asti on ollut tarkoitus siitä postata. Aina tämä tehokkuus pääsee yllättämään! Tai oikeastaan syytetään tuota pikavauhtia kiitävää aikaa, kuka tässä muka mitään ehtii tekemään!?

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Tiukka kisa ykköspaikasta (viikon suosikkikynnet, osa 9)

Viime viikon kynsikattaukseen kuului niin hämmentävä juttu, että laitan tähän suosikkipostaukseen nyt esille ne, vaikka en olekaan ihan satavarma, mitkä viikon luomuksista olisivat ne ykkössuosikit muuten. Heti viikon ensimmäiset nimittäin olivat mitä ilmeisimmin syystä tai toisesta Instagramin kynsihörhöjen mieleen, sillä niistä tykättiin noin kolme kertaa yleisen summittaisen keskiarvon verran ja lähes tuplasti edelliseen ennätykseen nähden. Tälle en keksi mitään oikeaa selitystä, sillä periaatteessa näissä ei ole mitään muuta ihmeellistä kuin aihe: erään haasteen otsikko "Magic" inspiroi tavoittelemaan kynsille magian väriä eli oktariinia, josta eräskin Terry Pratchett on kirjoitellut Kiekkomaailma-romaaneissaan. Oktariinikynsien suuri suosio noudattelee toki tuttua linjaa Instagramissa, eli sitä ettei missään tunnu olevan mitään logiikkaa ja omasta mielestä huikeimmat arvioidaan yleensä maksimissaan keskikastiin jos sinnekään. Olisi kauhean mielenkiintoista nähdä jotain tilastotietoa noiden tykkäysten lähteistä (esim. hashtagit)! Ehkä taikakynsissä oli sitten todellakin jotain maagisia elementtejä, ken tietää. Ainakin holoa ja leimoja, ehkä se jo riittää.


Oktariini on kuvattu vihertävänkeltaiseksi violetiksi ja sen voivat nähdä vain velhot ja kissat. Koska itse en ole kumpaakaan (tai siitä kissuudesta voidaan varmaan keskustella, kurnau), jouduin tekemään vihertävänkeltaisella ja violetilla hololla liukuvärin. Reunimmaisissa sormissa liukuväri on pohjalla mustien leimojen alla, keskimmäisissä puolestaan leimassa mustan päällä. Voimakkaan holoefektin ansiosta leimojen liukuväriä ei oikein saanut filmille, mutta voi sen hyvällä mielikuvituksella nähdä silti. Leimakuvio on XL-leimalaatasta D, jossa on vierekkäin kolme samantyylistä aaltoilevaa kiemuraa. Se kuvasi mielestäni sopivasti magian olemusta :D

Että sellaiset supersuositut taikakynnet. Kävi kyllä mielessä, että ehkä joku voisi väittää holon olevan magian väri... Oktariinin olemuksen tavoitteluun käytin Color Clubin Kismetiä ja China Glazen IDK:ta, musta on sekä leimoissa että niiden alla Kikon 275 Black. Olen sitä käyttänyt nyt pari kertaa mustiin leimoihin, sillä Konadin mustaa on niin tuskastuttavaa jynssätä iholta/kynsinauhoilta/kaikkialta minne sitä väkisinkin leimauksen yhteydessä joutuu. Kikon pigmentti ei toki ihan vastaa leimalakkojen tasoa, mutta sen uhrauksen olen ollut valmis tekemään vastineeksi helpommasta siivousoperaatiosta... 

Viikon suosikkikynsien paikasta taistelivat lisäksi kollaasin alarivin molemmat lakkaukset, mutta magia vei nyt voiton jo tarinankin puolesta.


Rakastuin aika väkevästi sinimustien kynsien Ocean Crushiin, joka on IsaDoran upeita hiekkalakkoja. Sen kultainen kimallus ei halunnut tulla kuvaan, mutta sitä katsellessa olisi voinut kuvitella lakanneensa kynsilleen vähintäänkin jotain keijujen taikapölyä, joka muuntaa tavallisen markettilakan upeaksi Limited Edition -indieksi, jota on valmistettu kolme kappaletta harvoille ja valituille. Oikean alakulman hauskat leimaukset puolestaan olivat suosikkimatskua erityisesti niissä käytettyjen Colour Aliken duochrome-leimalakkojen vuoksi: kuinka ihania (sydänsilmähymiö x1000)?! Nekin ovat muuten todella tykätyt, kaikkien aikojen top kolmosessa helposti. Toki tässä nyt seuraajamäärätkin kasvavat koko ajan, että sietää kai niiden tykkäysmäärienkin kasvaa. 

Tarkempia speksejä voi käydä tuttuun tapaan tutkimassa Instagramissa, jonne kirjoittelen aina oleellisimmat asiat käytetyistä värkeistä ja menetelmistä. Toivottavasti kaikkien viikko o lähtenyt mukavasti käyntiin, vi hörs ♥

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Romuna

Osa lukijoista on varmaan aika hyvin kärryillä siitä, miten tuossa joskus 4,5 vuotta sitten sain lantioni hajotettua ja sen kuntoutuksesta kirjoittelin paljon myös aivan erilliseen blogiin, jossa perkasin lisäksi suurta kilparatsastajan uraani noin kuntoutuspotilaan näkökulmasta. Tätä nykyä kirjoittelen vain tätä yhtä blogia, joka sekin saattaa välillä jäädä vähän lapsipuolen asemaan Instagramin vallattua sydämestäni paikan sosiaalisen median ykköskanavana. Aiheiden rajaus on välillä hirveän vaikeaa ja vaikka olisi kiva kirjoitella enemmänkin, saattaa moni avautuminen jäädä kirjoittamatta, koska en oikein tiedä kuuluuko se nyt tämän blogin piiriin ollenkaan... Vaikka elämästä kai täällä olisi tarkoitus ainakin yhtenä osa-alueena jutella niiden kissojen ja kynsien lisäksi.

Saatan välillä elellä lähes tyytyväisenä sen kanssa, etten oikeasti pysty tehdä kaikkea sitä mitä haluaisin etenkään tuolla urheilun saralla. Välillä sitten taas tulee näitä viikkoja, kun tuntuu että joka paikka on rikki, kaikki sattuu ja voisiko joskus olla sellainen päivä, että saisi vaan olla normaali sporttimimmi. Noin virallisesti olen jo heittänyt toivon siitä, että jostain löytyisi se yksi pieni juttu, jota kukaan hyvin laajasta ja kattavasta asiantuntijaverkostosta ei olisi vain tähän mennessä sattunut keksimään. Yksi nappula, josta painettaisiin ja kas, eikun pumppitunnille. Toisaalta salaa vieläkin jaksan toivoa, ja se pieni toivon kipinä tekeekin näistä romukausista aina kahta suurempia pettymyksiä. Suhteutan näitä vaivoja aina siihen, että ihan hyvinkin lähipiirissä käsitellään paljon suurempia fyysisiä pulmia ja onko se nyt niin kauheaa, jos ei voikaan harrastaa täydellä teholla, kun keskimäärin elämä on kuitenkin helppoa eikä ole vaikka syöpää tai amputoituja raajoja tai nälänhätä. Mutta kun kyllä se välillä vaan on niin kauheaa ja turhauttavaa ja epäreilua ja arsesta että koko ajan sattuu. 


Mutta ehkä se siitä taas suttaantuu ja ensi viikolla on jo parempi fiilis. Tai edes sitä seuraavalla. Kai sitä joskus vaan väkisinkin tulee mittari täyteen ja ketutuskäyrä kohoaa kipurajan yli. Sitten taas nollataan tilanne ja taas saa hetken kasvattaa materiaalia siihen käyrän varrelle. 

Mutta että näin tilannetiedotuksena teille, joita ehkä asia kiinnostaa: romuna se on edelleen. Mutta onneksi elämässä on aika paljon kaikkia kivoja juttuja, kuten kissoja, ihania palloilijoita ja upeita ystäviä. Lööv ♥