lauantai 30. huhtikuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 16

Olen varmaan jo kyllästymiseen asti hokenut, kuinka en oikein osaa tällä hetkellä käyttää värejä enkä tehdä mitään kovin monimutkaisia koristeluja kynsille. Se näkyy yhä edelleen ja tämän viikon suosikkikynnet ovatkin valkoista valkoisella. Ja kyllä muuten tykkäsin, en olisi malttanut näitäkään ottaa pois. 

Ostin Kikosta nimittäin läpikuultavan valkoisen lakan nro 204 ranskislakkojen hyllystä. Ajattelin uteliaana testata, vaikka näin kyllä testeristä, ettei lakka ollut peittävä. Sitten ihmettelin, että mikähän muhun oikein meni, kuka muka tarvitsee peittämätöntä valkoista? Vähän harmittelin, kun nestepussi oli ääriään myöden täynnä, että olisin voinut tämänkin tilalle ottaa jonkun toisen lakan. Kotiin päästyäni kuitenkin tein muutamia testejä ja löysin lakan ihanuuden: nyt en ymmärrä, miten en aiemmin omistanut tällaista. Läpikuultava valkoinen ei ensimmäisellä kerroksella tee juurikaan silminhavaittavasti kynnelle mitään muuta kuin luonnollisen kirkastuksen ja kauniin kiillon. Toisella kerroksella kynnelle tulee läpikuultava kylmä valkoinen sävy, joka saa kynnen näyttämään huolitellulta ja kärjen luonnollisen puhtaan valkoiselta. Kuvittelin ottaneeni kuvan tästäkin vaiheesta ennen koristeluja, mutten löytänytkään sitä tähän hätään, joten joudutte nyt vain kuvitella tämän yksinkertaisen kaunistuksen. Pitää vielä tutkia, mihin kansioon se kuva on livahtanut.

Nyt tahtoisin tehdä kaikki lakkaukset tälle pohjalle ja mieluiten koristella valkoisella cremellä, jos sopii. Olen ihan in lööööv. Tällä kerralla tein epätasaisin välein valkoisia raitoja MiNailsin suorilla vinyyleillä ja Essencen luottovalkoisellani, Wild White Waysillä. 


Lisäsin tyveen vielä vähän blingiä Bling La Vieltä saamillani lasistrasseilla. En kestä, miten ihanan hillityn kauniit näistä tuli. Haiseeko omakehu? Täydellisethän ne eivät olleet mutta silti ihanan naiselliset ja tyylikkäät.

Nämä eivät kiivenneet ihan viikon suosikeiksi Instagram-raadin mielestä. Viikon muista lakkauksista suosituimmat olivat kollaasin vasemman yläkulman leimaukset. Jos kiinnostaa tietää, millä lakoilla ja laatoilla kollaasin kynsiä on toteutettu, voit käydä Instagramista kurkkimassa lisäinfoa.


Näissä oli kyllä kaikki ihan suosikkimatskua. Olen nyt koittanut hyväksyä sitä, että jos simppeli tuntuu hyvältä, sitten saa olla simppeli eikä tarvitse välittää siitä, mitä kaikkea olisi mahdollista tehdä. Vaikka osaisi tehdä huikeita monimutkaisia asioita, ei ole pakko jos ei halua. Vai mitä tuumaatte, eikö yksinkertainen olekin kaunista?

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Blogger Recognition Award

Ystäväni Mari jakeli blogipalkintoja ja ojensi yhden myös minulle. Näitä palkintoja ja tunnustuksia jaeltiin joskus 5-100 vuotta sitten paljonkin ja muistan keränneeni niitä vanhan blogin sivupalkkiin. Tätä nykyä tuntuvat nämä meemit, haasteet ja palkinnot siirtyneen muihin medioihin, joten hauska päästä pitkästä aikaa pitelemään pystiä. Kiitos Mari!


Palkintoon liittyy pari kysymystä, joihin vastaamisen jälkeen saan palkita itse omia suosikkejani.

1. Kuinka aloitin bloggaamisen?
Alunperin oma blogitaipaleeni alkoi, kun muutin Turusta opiskelujen keskeltä takaisin kotipaikkakunnalleni Seinäjoelle ja halusin kirjoitella kuulumisiani ystäville. Harvat ystävistäni lopulta lukivat blogia ja hiljalleen sen luonne muuttui pienen piirin kuulumisista vähän isomman seuraajajoukon edessä kirjoitetuksi palstaksi. Tämä nykyinen osoite sai alkunsa tarpeesta aloittaa puhtaalta pöydältä raahattuani vanhassa blogissa mukana tekstejä pitkältä ajalta. Välillä tekisi mieli käydä tyhjentelemässä tämänkin blogin arkistoista epämääräisimpiä postauksia. Oman linjan löytäminen on välillä vaikeaa, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen tähän yhdistelmään sekalaisia höpinöitä kynsistä, kissoista ja elämästä yleensä.

2. Mitä vinkkejä antaisin aloitteleville bloggaajille?
Blogeja on joka lähtöön ja niin on myös lukijoita. Toisille tärkeää ovat kuvat, toisille tekstit. Itse uskon hyvin vahvasti siihen, että blogien viehätysvoima on juurikin niiden kirjoittajien omissa persoonallisuuksissa, jotka saavat näkyä. Ei siis kannata yrittää olla kuin suosikkibloggaaja tai miettiä, millä keinoilla blogille saisi lukijoita, vaan kirjoittaa sellaista blogia, joka tuntuu itsestä hyvälle. Koska blogosfääri on ääretön, ei siinä voi erottua muuten kuin olemalla oma itsensä, sillä kukaan muu ei voi olla juuri sinä.
On helpompi kirjoittaa, jos tekee alusta asti itselleen selväksi, mistä tahtoo kirjoittaa ja kuinka usein tahtoo julkaista materiaalia. Vaikka bloggaaminen on harrastus eikä siitä saa ottaa paineita, pieni suunnitelmallisuus mielestäni paremminkin poistaa stressiä. Hyvälaatuiset kuvat ja selkeä ulkoasu luovat mielikuvan korkeasta tasosta, mutta kaikkien ei tarvitse olla ammattikuvaajia tai omistaa täyskennoista järkkäriä seitsemällä eri putkella saadakseen mielenkiintoisia kuvia oman blogin aihepiiriin kuuluvista asioista. Kuten Marikin sanoi, kallis kalusto ei ole sama asia kuin hyvät kuvat. Kokemus opettaa. On myös ihan OK, että blogi muuttuu kirjoittajansa mukana. Se, mikä oli maailman tärkeintä blogia aloittaessa ei ehkä kiinnosta vähääkään X ajan kuluttua. Ei kannata pelätä, että lukijat vähenevät aihepiirien muuttuessa, sillä uusia lukijoita kiinnostaa ehkä enemmän juuri se uusi elämänvaihe. Väkisin ei tule hyvää. aitous on tärkeintä. Palautetta on hyvä osata ottaa vastaan, mutta pitää samalla mielessä se, että blogin sisällöstä päätät juuri sinä, ei kukaan muu.

Parasta blogin kirjoittamisessa on omasta mielestäni vuorovaikutus niin lukijoiden kuin muiden bloggaajien kanssa. SOblogeilla on tällä hetkellä haku päällä ja etsimme joukkoomme uusia bloggaajia. Hakuaikaa on vielä jäljellä, joten jos kiinnostuit, klikkaa kuvaa ja käy jättämässä viesti SOblogien Facebook-sivuille.


Haluaisinkin jakaa palkinnon edelleen blogikollegoilleni SOblogeissa:

1. Kääpiölinnan köökissä
2. Villa Bohemian
3. Kotini on helmeni
4. Marika KK Calligraphy
5. Suvikukkasia
6. Ninnuska
7. Niittylän lapset
8. Siskonpaneelisoppaa 
9. Hempukan hömpötykset
10. Keltainen keinutuoli
... sekä tietenkin kaikille muille SOblogeille, jotka eivät nyt mahtuneet näiden 10 joukkoon.

Mauau! 

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 15

Viikko reissussa sekoitti ajatukset taas kerran ihan täysin. Ajattelin jo, että voi kauhea miten paljon kynsiä mun pitää laittaa yhteen postaukseen ja selitellä että joo nyt tällä lailla, kun enhän ollut matkan aikana koneella. Valkenipa vasta tuossa Instagram-julkaisuja selatessa, että niin muuten en tosiaan lakannut kynsiäkään sinä aikana vaan menin samoilla lakkauksilla koko reissun. Olen suunnitellut reissukynsiaiheesta muuten ihan omaa postausta, joten ei ihmetellä nyt sen enempää sitä, miten kynsihullu voi olla samoilla lakoilla viikon. Ihmetellään sen sijaan sitä lakkausta, jota jaksoi tuijotella niinkin monta päivää putkeen.

Pohdin aikani, millaiset kynnet tällä kertaa olisivat Pariisin arvoiset ja aloin jo aika varhaisessa vaiheessa kallistua jonkun simppelin klassisen kauniin ranskalaisen manikyyrin kannalle. Mielipide ehti vaihdella leimatuista ranskisrajoista glitterliukuihin ja takaisin, kunnes lopulta päädyin pieneen kimallukseen valkoisen kärjen rajalla. 


Teen lähes kaikki ranskistyyppiset lakkaukset laittamalla pohjalle Lumenen hempeän läpikuultavan Gel Effect -lakan 02 Runoni, sillä se on ihan täydellinen tuohon tarkoitukseen. Sen aavistuksenomainen sinertävä shimmer häivyttää kellerrykset pois. Lakka ei peitä varmaan viidelläkään kerroksella täysin, mutta ei ole tarkoituskaan. Se on täydellinen kynnenkaunistaja, joka saa kynnet näyttämään hyvinhoidetuilta ja huolitelluilta. Laitan yleensä yhden tai kaksi kerrosta, tällä kertaa kaksi, koska tiesin että tämän täytyisi kestää hyvänä pitkään. Kärjet rajasin MiNailsin French Curvy -vinyyleillä, joissa on sopivasti kaarta kapeillekin kynsille. Tässä tapauksessahan olisi voinut vetää vapaallakin kädellä, kun rajalle tuli vielä glitteriä, mutta allekirjoittanut ei harrasta vapaalla kädellä taiteilua kuin äärimmäisessä hädässä. Oli tarpeeksi paha yrittää saada nuo glitterit suunnilleen kohdilleen pelkällä siveltimellä. Valkoinen lakka kärjissä on Essencen Wild White Ways ja glitterinä edustaa China Glazen erikokoisia hopeaholohippuja sisältävä Nova. Nimettömiin tein vähän leveämmän glitterrajauksen, vaikkei tuo ehkä ihan aksenttikynnestä vielä mene.


Ranskikset edustivat myös maailmanpyörässä, josta piti tietysti ottaa #mynailsandmyview-kuva. Minusta nämä näyttivät livenä ihan rakennekynsiltä. En oikein osaa sanoa, onko se hyvä vai huono. Taidan olla sen verran ylpeä omista luonnonkynsistäni etten haluaisi random-vastaantulijoidenkaan ajattelevan niiden olevan geelipurkista peräisin. Kuvassa kynsien taustalla siis Concorden aukio obeliskeineen ja Champs-Elysées, voi siitä hyvällä mielikuvituksella Riemukaarenkin hahmottaa.

Ranskis kesti Ranskan-matkailua hyvin ja siitä oli jopa kurja luopua. Pitääköhän tässä simppeliyden ihannoinnin tilassa siirtyä ihan vallan ranskalaisiin manikyyreihin? Kuinkahan nopeasti tulisi mittari täyteen? Voihan sitäkin varioida lähes loputtomiin.

Reissupuuhissa tuli siis harrastettua kaikkea muuta kuin kynsien laittoa, joten tämän viikon kollaasikin on pikkuinen.


Myös violetit pitsileimakynnet olivat ihanat, ne saivat inspiraation instasta nimimerkiltä @sevenseasofpolish. Muut ovat vähän random, kunhan nyt tuli lakattua.

Käsimatkatavaroiden nestepussukkaan tuli hamsteroitua ihan kiitettävä satsi taas uutukaisia Kikosta. Siinä on kyllä sellainen merkki, jota tulee kerättyä suurella hartaudella. Halpaa ja hyvää, vielä kun saataisiin liikkeitä Suomeen! Sitä odotellessa taidan ruveta jo suunnittelemaan seuraavaa Pariisin-reissua. 

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kosteuttavat geelisukat - kokemuksia

Sain joululahjaksi anopilta vaaleanpunaiset kosteuttavat geelisukat ja niitä vähän ihmettelin. Että niin mitkä? Paketin ohjeita tavaamalla opin, että sukat on vuorattu kosteuttavalla geelillä, joka käytön aikana kosteuttaa jalkojen ihoa. Sukkia voi käyttää noin 40 kertaa, jonka jälkeen vaikutus heikkenee tai lakkaa kokonaan. Testasin suurella mielenkiinnolla, sillä aina ne jalkaparat ovat kuivat, vaikka sentään aika usein niitä muistan rasvaillakin. (En pysty nukkumaan, jos jalat tuntuvat liian kuivilta. Niitä kuumottaa ja karhea iho raapii satiinilakanoita - hrr. Jos tällaiset asiat eivät vaivaisi, tuskin vaivautuisin rasvailemaan näinkään usein.)


Sukissa on aika selkeän kukkainen tuoksu ja niitä suositellaan käytettäväksi noin 20 minuuttia kerrallaan puhtaisiin jalkoihin. Olen itse istuskellut nämä jalassa aamuteen ääressä ja ottanut sitten pois. Myönnän ajatelleeni, ettei näistä varmaankaan mitään muuta iloa ole kuin kiva tuoksu ja pieni hemmottelun tunne - teinhän juuri jotain jalkojeni ihon hyvinvoinnin eteen. Pakko se on kuitenkin myöntää, että tuntuvat ne oikeasti jotain tekevänkin. Geelisukkien käytön jälkeen jaloissa on hoidettu tunne, pehmeämpi iho, vähän kuin olisi kuorinut ja rasvannut niin, että rasva on jo ehtinyt imeytyä. Käytön jälkeen olen kääntänyt sukat hetkeksi nurinpäin, jotta sisälle kertynyt kosteus haihtuu. Tuoksua ei enää muutaman käyttökerran jälkeen juuri tunnu, mutta tehot säilyvät.


Geelisukat jalassa voi hyvin tallustella vaikutusaikana ympäriinsä, jos siltä tuntuu. Geeli vähän nuljuu jalkapohjan alla, mutta ei tunnu ällöltä. Poseeraaminen omakuviin on kuitenkin hankalaa, kannattaa keksiä joku parempi asento.

Koska sain nämä lahjaksi, en tiedä tarkasti niiden hankintahintaa tai -paikkaa. Löysin kuitenkin googlettamalla muutaman paikan, joista näitä tai vastaavia tuotteita saa. Linkit ovat ihan vain helpottamaan lukijoita. enkä hyödy niistä mitenkään. Ainakin Life, Hong Kong ja ILUshop myyvät tällaisia, hintahaarukka näyttää olevan vajaasta kympistä viiteentoista euroon eli sellaisen markettimerkkisen rasvapurkin verran. Väittäisin että laiskat jalkojenrasvailijat kyllä hyötyisivät näistä rasvapurkkia enemmän, sillä on ehkä vähän vähemmän YKH (YliKova Homma) laittaa sukat jalkaan kuin muistaa voidella koipia erinäisillä mönjillä monta kertaa viikossa! Voisin itse toivoa näitä lisääkin lahjaksi ja jos ei lahjatontut satu kuulemaan, jopa ostaa itse :D

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Loman tarpeessa

Tänään tunnen olevani ihan tosissaan loman tarpeessa. Olen hyvä stressaamaan ennen lähtöä ja stressin keskellä ärsyynnyn helposti. Tänään kuitenkin on pidetty huoli ihan ulkoisien tahojen toimesta, että ärsytystaso on korkealla ja pieni tauko arjesta tekee hyvää. Kotiin tulee silti ikävä, pienet kissut ja niiden isäntä on aina kurja jättää keskenään.


Ehkä he kuitenkin pärjäävät ilman minuakin. Juuri ja juuri.


Mulla on laukut viimeistelyä vaille pakattuna, kyyti asemalle sovittuna ja futisliha lupasi auttaa illalla eväsleipien tekemisessä, sillä allekirjoittaneen täytyy oletettavasti istua kynsipöydän ääressä katsomassa lakkahuurujen keskeltä jotain laatudokumenttia, kuten Catfishia. Suunnitelmissa on jotain klassisen ranskalaista, koska Ranskaanhan sitä taas lennähdetään. Pitäisi varmaan alkaa opiskella ranskaa. Kuudennen vieraan kielenhän vielä tarvitsen.


Voin sitten katsella näitä kuvia halailevista kissoista ja nyyhkiä croissanttini äärellä, kuinka vaikea on nukkua ilman, että jalkojen päällä on muutama kilo kissaeläintä. Luultavasti vielä aamulla julistan (kuten aina lähtöaamuna), että en muuten lähde ja jos lähdenkin niin tämä on viimeinen kerta, koska ei kissoja voi jättää. Niin kuka oli hullu kissanainen? Paino sanalla hullu.

Ei kyllä yhtään tunnu siltä, että olisi vuorokauden päästä ulkomailla. Pitäkää peukkuja hyville säille, ettei mun trenssi kastu joka päivä!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 14

Tämän viikon suosikkikynnet oli niin ihanat, etten olisi malttanut niitä poistaa ollenkaan. Jotenkin tämä vuosi on alkanut neutraaleja ja hempeitä sävyjä ihastellen ja vaikka värikkäätkin kynnet ovat kivoja, on tällainen sävymaailma nyt kaikkein lähinnä sydäntä.


Neutraali nude pohja on Essencen All About Us, joka peitti jo yhdellä kerroksella. Se ei ehkä yksinään kävisi minun ihonsävylleni nudelakkana, mutta osana tällaista neutraalinsävyistä lakkausta kyllä. Kuviot kynsille on tehty MiNailsin vinyyleillä, jotka olen saanut kaupanpäällisinä jonkun tilauksen yhteydessä. En ehkä itse olisi hoksannut näitä tilata, mutta ovat kyllä olleet jo pariinkin kertaan käytössä - kun loppuvat niin varmasti kyllä tilaan lisääkin tätä mallia. Näkyi olevan taas vaikka mitä ihania uusia vaihtoehtoja noissa, saapa nähdä kauanko maltan odottaa ennen kuin naputtelen tilausta menemään. 


Tykkään usein käyttää vinyylien kanssa tekstuurilakkoja, sillä ne käyttäytyvät yleensä niin hyvin. Tälläkin kerralla yhdistelmä toimi hyvin, käytössä oli Color Clubin Indulge me. Nämä Seven Deadly Sins -kokoelman lakat ovat aika maltillisen tekstuurisia, mutta sitäkin nätimpiä. Enkä kyllä itse ehkä ihan kaikkein karheimpien ja rouheimpien tekstuurien fani edes ole vaan tällainen sopivan hiekkainen ja kimaltava pinta on suosikkimatskua. Kuparinen Indulge Me sopi sävyltään mielestäni oikein hyvin nuden kaveriksi: olenkin huomannut tässä nudeihastukseni aikana että erityisesti metallinsävyt sopivat nuden kanssa ihan älyttömän hyvin yhteen. 


Nappasin tästä suosikkilakkauksesta vielä oikein kunnon makron, jossa nyt viimeistään pääsevät esille nuo terävät vinyylirajaukset. *insert sydänsilmäemoji*

Tuli varmaan selväksi, että tykkään. Haluan nämä takaisin! Onneksi on kuvia :D

Muita kynsiä tällä viikolla:


Yleisön suosikki oli tuo oikean yläkulman matattu glitterliuku. Tuntuu kyllä melkein rikolliselta sanoa näin, mutta jotenkin nuo leimatut eivät ole viime aikoina oikein sykähdyttäneet. Johtuu varmaan siitä, että mulla ei ole kaikkia maailman leimauslaattoja, sillä aina kaikilla muilla on kivempia leimoja. Leimaaminen on kuitenkin ollut se mun JUTTU, voisinko vaan löytää omista laatikoista yhtäkkiä kaikkia ihania, joita saisi kerrostettua kivasti ja väriteltyä sopivasti? 

Ensi viikko on meikäläisellä aikamoista haipakkaa töiden ja matkailun merkeissä, mutta jos suinkin ehdin, ajastan jotain julkaistavaa tänne blogiinkin. Instagramiin saattaa päivittyä vähän maisemia matkan varrelta ja siellähän toki tuttuun tapaan aina reaaliajassa julkaisen kaikki lakkaukset lyhyine kuvauksineen, jos joku kiinnostaa erityisesti. Ensi viikonloppuna vietän muuten taas synttäreitäkin, tällä kertaa vähän eri merkeissä kuin yleensä. Aika outoa olla muilla mailla kaukana perheestä ja futislihasta syntymäpäivänä! Juhlistetaan kotona sitten kun palaan. 

Adieu nyt siis vaan, palataan kun ehditään :D

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Charles Owen YR8 Black Sparkle

Aloin viime syksynä kuulla huhuja ratsastuskypärien turvallisuusstandardeihin tulossa olevista muutoksista ja kummasti alkoi kutkutella uuden kypärän hankinta. Charles Owenin kypärien turvaominaisuudet vastaavat useitakin kansainvälisiä standardeja ja ovatpa Owenit myös aika komeita värkkejä. Hintalappukin tuppaa olemaan varsin komea, mutta onneksi skaala on laaja eikä kaikkien mallien hankkimiseen vaadita lukuisia satalappusia. Nuorille ratsastajille suunnattu YR8 on merkin edullisin malli ja joulupukki ystävällisesti kantoikin sellaisen kuusen alle Black/Black Sparkle -sävyisenä.


Kypärä kannattaa aina käydä liikkeessä sovittamassa, Olisin itse ilman asiantuntevaa opastusta ottanut liian suuren koon, jolloin kypärän turvaominaisuudet eivät välttämättä olisi huipussaan. En pidä itseäni minään blingblingin lähettiläänä, mutta halusin uuteen kypärääni kuitenkin jotain muutakin kuin sileää mustaa samettia. Black Sparkle on ehkä kimaltava, mutta kuitenkin musta, eli ei pompi kenenkään silmille liian överinä. Värikriiseihin taipuvaisena haaveilen edelleen samanlaisesta kypärästä, jossa olisi blingin paikalla ruskea samettikaistale (sopisi sekä mustat että ruskeat saappaat), mutta koska sellaista nyt ei ole saatavilla, mustat kimalteet toimivat vallan mainiosti. Näin itse asiassa juuri viikonloppuna eräällä esteratsastajattarella Black Sparkle -kypärän, ruskeat saappaat ja harmaan kisatakin, eikä näyttänyt ollenkaan sekavalta. Ehkä siis selviän kokomustalla kypärällä ja ruskeilla saappailla. 


Kyllähän se ihan kimaltelee, muttei mielestäni liikaa. Ei esim. muut maneesissa kärsi diskopallomaisista heijastuksista. 


Allekirjoittaneesta tuli kyllä ainakin CO-uskollinen hyvin nopeasti. Olisihan sellainen joku neljänsadan arvoinen, itse oman maun mukaan suunniteltu tapauskin kiva. Mutta ehkä nyt toistaiseksi kuitenkin tyydyn tähän kohtuuhintaisempaan malliin, kunnes tulen kasvattaneeksi tilille ylimääräisiä satalappusia. Ja nautin silti niistä turvaominaisuuksista. Kyllä kelpaa koikkelehtia pounien selässä ja vaikka suunnata sinne kisakentillekin, tämä potta kelpaa nimittäin vielä ensi vuonnakin, jolloin kaikilla kilpailevilla ratsastajilla on viimeistään oltava uusia standardeja vastaava kypärä. 

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Hupsista keikkaa, viikon suosikkikynnet, osat 12 ja 13

Pääsiäisen päiviensekoituslomailu sekoitti myös meikäläisen hyvin alkaneen postaustahdin, mutta onneksi voin tuupata nyt kerralla eetteriin sitten parin viikon kynsimet ja olla taas kerran aikataulussa. Tein pari kollaasia, sillä halusin esitellä yhdessä muutamat pääsiäisteemaiset kynnet, muut ovat sitten vähän vähemmän riemunkirjavaisia.

En ole varma, onko se hyvä vai huono merkki, etten oikein tahtonut löytää seasta suosikkeja. Toisaalta kaikki oli kivoja, mutta mikään ei oikein sellainen ylitse muiden. Päädyin sitten kuitenkin valitsemaan näiltä parilta viikolta suosikiksi tämän hyvin simppelin, vinyyleillä toteutetun mustanpuhuvan lakkauksen, jonka värimaailma syntyi reaktiona samana päivänä sattuneisiin tapahtumiin Belgiassa.


En voi ottaa kunniaa ideasta, sillä kopioin tämän ajatuksen suoraan Instagramista nimimerkiltä @banicured_. Mulle kolahtaa usein sellaiset lakkaukset, joissa leikitellään samassa värimaailmassa erilaisilla koostumuksilla ja tekstuureilla. Vaikka joskus tuleekin tehtyä värikkäitä ja ns. esittäviä kynsiä, koska se on hauskaa, ovat hienovaraisen tyylikkäät kynnet eniten mieleen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten monokromaattinenkin voi olla kiinnostava. Oikeastaan tätähän olen harrastanut pukeutumisessakin paljon: ei kokomusta ole tylsä, jos kokonaisuudessa on kuitenkin erilaisia elementtejä. Käytin lakkauksessa Kikon mustaa cremeä nro 275 ja Orlyn Black Pixel -tekstuuria, jossa kimaltaa seassa myös hopeansävyisiä glittereitä. MiNailsin Diamonds-vinyylisabluunat saa istutettua kapeille ja kaareville kynsillekin hyvin, kun vähän saksii kuvioiden reunoja auki. 

Muitakin kivoja kynsiä tuli askarreltua - näistä oli tosiaan vaikea keksiä yksiä suosikkeja.


Onpa tuolla vielä nuo Pyhän Patrikin päivän kynnetkin. Ne pääsivät China Glazen Instagramiinkin, se on aika kivaa. Melkein sukua julkkikselle.

Löin nämä pääsiäisteemaiset tosiaan yhteen kollaasiin. Oikeastaan nuo vasemman yläkulman koristelut on tehty värien juhla Holin kunniaksi erääseen haasteeseen, mutta sopivat niin hyvin pääsiäisen aikaan, että saavat olla nyt tässä seurueessa.


Tein pääsiäiskynnet myös Marille, joka kurvasi meidän kautta pääsiäisen viettoon Ähtäriin. En ole mitenkään erityisen harjaantunut toisten kynsiä lakkailemaan eikä mulla ole mitään asianmukaisia värkkejä, joten siinä ihan sohvalla kylkimyyryä yritettiin käännellä sormia oikeaan asentoon. On se ihan hauskaa silti, vaikka äkkiä kyllä huomaakin miten iso osa tuntoaistilla on siinä omien kynsien laittamisessa. Yritin vähän hoidella kynsinauhojakin, mutta aika vähän. Kuvaaminenkin oli melkoisen haastavaa. Asettele siinä nyt toisen sormia lightboxiin niin että kaikki oleellinen näkyy, mutta epäoleellinen ei. Puuh.


Mutta tulipahan tehtyä.

Nyt mennään itse asiassa ihan reaaliajassa postattujen kynsien kanssa, sillä mulla on nyt ollut pari päivää kynsillä ekassa kollaasissa vasemmassa alakulmassa näkyvät ruskeat holot. Lakka on Glisten&Glow'n drinksukokoelmasta Rum&Coke, jota en ehkä olisi ostanut jos olisin tajunnut paljonko se maksaa ennen kuin vasta kotona. Holoefekti on tosi ihana, mutta lakka on aika läpikuultava, tarvitsee monta kerrosta eikä edes kuivu nopeasti. Sävy oli kynsillä vaaleampi kuin pullossa, selkeästi enemmän rommin kuin kolan värinen. Ehkä G&G:n suunnittelijoiden rommikolassa on vähän enemmän ytyä kuin meikäläisen versioissa :D En usko että ostan näitä enää kyllä lisää, vaikka nätti lakka onkin.

Viikonloppuna onkin taas reilusti äksöniä luvassa, sillä lähdetään heppamessuille huomenna lauantaina ja sunnuntaina juhlitaan kummipojan ja siskonsa yhteissynttäreitä. Aikas mukavaa, yritän nyt vain toivoa, ettei tarvitsisi ihan hirveästi mitään ostella messuilta. Kokisin lähinnä, että mulla on jo ihan tarpeeksi ratsikampetta. En vain oikein osaa vastustaa halpoja Pikeureja.