maanantai 30. toukokuuta 2016

Just do it

Kai maailmassa on muitakin surkeita aikaansaajia? Pidän tämän päivän suurena saavutuksena sitä, että sain vihdoin asennettua koneelle tarpeellisia ohjelmia, jos vaikka ei tarvitsisi kovin usein tehdä töitä kahdella läppärillä. Siirsin myös kaiken maailman vanhoja töitä samassa rytäkässä, ettei tarvitsisi sieltä vanhalta koneelta kaivella reffimateriaaleja, Vanha kone kun ei ole mitenkään kuoleman kielissä, mutta totesimme joskus muinoin, että jos jonkun meidän taloudessa kannattaa ostaa uusi kone niin minun, koska teen sillä töitä ja mies selviää vallan hyvin nettisurffaillen sillä vanhallakin. Ihan kohtalaisen kauan tässä nyt meni saada kaikki pelit ja vehkeet aivan ajan tasalle. Siinä itse hommassa muuten kestikin varmaan puoli tuntia, että olihan se nyt ylikova homma. Jos vain osaisi ajatella, että otanpa heti asiaksi, niin se on sitten alta pois. Olen kuullut huhuja, että sellaisiakin ihmisiä on olemassa.


Mutta onpa nyt saatu sekin aikaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Kaivelin tähän kuvitukseksi kaikkia täällä ennen julkaisemattomia, Marin ottamia kuvia meidän kissaeläimistä. Sisarukset nauttivat kesäkeleistä kököttämällä avoimen ikkunan ääressä lintuvahdissa. Tänä vuonna en ole varma pääskysten pesistä, mutta näin kyllä keväällä ah niin ihanien naakkojen sujahtelevan räystään alle pesämateriaalien kanssa... Jee.


Töissä on pitänyt tässä loppukuusta niin kiirettä, ettei paljon ole ehtinyt esimerkiksi blogeja lueskelemaan. Toisaalta se on aina hyvä, mutta välillä kyllä pistää miettimään, mitä kaikkea on järkevää oikeasti ottaa vastaan. On aina niin upea tunne, kun tekee ohjeiden mukaan vain saadakseen huomata, ettei loppuasiakas oikeastaan itsekään tunne antamiaan ohjeita. Kyllä siinä saattaa pari ärräpäätä karata huulilta, kun joutuu korjailemaan mokia, joita ei ole tehnyt. Mutta tämä on taas niitä juttuja, jotka pitäisi saada ilmestyksenä taivaista ja vain tietää, vaikka ohjeissa lukisi mitä. Ei ensimmäinen kerta eikä ihan varmasti viimeinenkään - voisin pitää hyviä myyntipuheita kääntäjän ammatin eduista. Suositellaan vain henkilöille, joilla on yliluonnollisia kykyjä.


Onneksi mun työkaverit täällä kotona ovat maailman suloisimpia ja kauniimpia. Tai siis tietysti siellä toisellakin työpaikalla ovat, mutta ihan erityisesti nämä nelijalkaiset apulaiset.


Saanko paljon miinuspisteitä, jos vielä vähän päivittelen ajan nopeaa kulumista. Kohta on kesäkuu! Olen päättänyt olla käyttämättä tätä kesää tulevien tapahtumien odottamiseen ja käyttää enemmän aikaa tästä hetkestä nauttimiseen. Josko se aika menisi vähän rauhallisemmin tällä menetelmällä?

Vaikka kieltämättä tällä hetkellä odotan jo huomisia kakkutreffejä, keskiviikon vauvatreffejä sekä esterevanssia ja aika monia muitakin juttuja. En kuitenkaan aio jumiutua pelkästään siihen odotteluun, siinähän se kesä menee hukkaan tehokkaasti. Pitää käyttää se odotettujen juttujen välikin siihen, että haistelee syreeninkukkia ja tunnustelee varpailla kesäilmaa. Kesäajan pidennysprojekti alkakoon!

tiistai 24. toukokuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 19

Olen kyllä tykännyt kovasti tästä ideastani esitellä aina viikolta suosikkilakkaukset. Kun lakkauksia on enemmän kuin aikaa blogata, saan tällä tavalla kivasti esille kaikki ja aina vähän tarkemmin voin esitellä viikon suosikkeja. Tälle viikolle sain jo oikean kollaasin tehtyä. Suosikkeja tästä joukosta oli sen sijaan vähän vaikeampi löytää - ehkä en tehnyt tarpeeksi valkoista valkoisella -henkisiä lakkauksia? Sehän se tuntuu nykyään ihastuttavan eniten. Olen odottanut, että eikö nyt jo kohta tule kesämieli ja pirtsakat neonit, mutta ei nyt ainakaan ihan vielä. Muilla ihania, omilla kynsillä tuntuu vain kovin räikeältä tässä vaiheessa.

Ehkäpä siksi tämän viikon satsista suosikit ovat hyvin neutraalit. Tein nämä erääseen haasteeseen, jossa oli antiikkiteema. Sen verran löi tyhjää ideointivaiheessa, että tiesin vain haluavani ehdottomasti uuden Essien Between the Seatsin pohjalle ja mattalakan päälle - kaikki siltä väliltä oli täyttä kysymysmerkkiä. Lopulta leimaavien lakkojen ja laattojen kanssa aikani pyörittyäni käsissä oli MoYou Londonin Scholar 02 tekstikuvioineen ja Pueenin SE03A ruusuineen sekä kultainen MoYou Nailsin leimalakka ja China Glazen Poetic. Niistä syntyi jotain tällaista:


Mattaamiseen käytin INM Out the Door Mattea, joka on kyllä hyvä. Toivottavasti ei ala tehdä valkoisia pilkkuja vanhetessaan, nyt se on vielä niin uusi etten osaa sanoa pitkäikäisyydestä mitään. 

Kyllä niistä ihan tykättiin, joten kai ne olivat tarpeeksi antiikkiset :D

Muut lakkaukset viikon ajalta näyttivät jotakuinkin tältä:


Eniten Insta-raati tykkäili vasemman alakulman vinyyliaskarteluista. Instagramissa voi käydä tutkimassa muiden lakkailujen yksityiskohtia tarkemmin ja toki vastailen kommenteissakin jos herää kysymyksiä :) Mikä oli oma suosikkisi? 

maanantai 23. toukokuuta 2016

DIY-Hannatic fiksaa kissanpuuta

Ostin kissoille kivan kiipeilypuun halvalla joskus puolitoista vuotta sitten. Ajattelin, ettei siinä kovin korkealta putoa, jos ei nyt olekaan sitten mikään kestävyyden perikuva, sillä puhuttiin oikeasti muutamista kympeistä. Huomasinkin aika nopeasti, että ihan loppuun asti suunniteltu tuo puu ei ole, sillä nuo pylväät on peitetty sisal-narulla vain osittain ja loppupätkä on kangasta. Alla olevasta kuvasta näkyy sekä se, miltä ne alunperin näyttivät että se, miten kävi ensimmäiselle pylväälle jo muutamassa viikossa:


Vasemmanpuoleinen pylväs menetti kangaspäällysteensä jo varhaisessa vaiheessa ja hiljalleen perässä tulivat muutkin noista ylimmistä. Muuten puu on pysynyt hyvänä, vankkana ja kissojen suosikkina leikkeihin ja päiväuniin. Sain viimeinkin aikaan testata, kuinka ylikova homma pylväiden fiksaaminen omin pikku kätösin olisi. Seuraavasta kuvasta näkyy sekä se, millaiseksi pylväät oli ehditty raadella että se, miten siistiksi sen saa pienellä vaivalla:

Kuvannut Mari

Näitä kuvia ei ole otettu varsinaisesti tällaista postausta varten, mutta mielestäni niistä näkyy hyvin ero raadellun ja fiksatun pylvään välillä. Olen saanut tuon yhden vasta tehtyä, sillä aloin joskus ihan testiksi sitä korjata ja toki oli tiukka aikataulu - enkä tietenkään ole sittemmin saanut vielä aloitettua muiden päällystämistä. Kyselin DIY-taidoistaan kuuluisalta isältäni neuvoja ja helpostihan se pylväs siitä peittyi oikeilla välineillä. Sisalin alla puussa itsessään on pahvi, johon kiinnitin narun kuumaliimatipalla aina muutaman kierroksen välein. Naru on tietenkin uutta, omani on 6 mm vahvuista ja tuollaista hyvin vaaleaa luonnonvalkoista, jota löysin Veljekset Keskiseltä kesäretkeltä. Valikoimahan noissa sisal-naruissa on laaja, on eri värejä ja paksuuksia vaikka mihin lähtöön. Tuo yksinäinen ehjä, fiksattu pylväs on nyt seissyt kaltoin kohdeltujen tovereidensa vierellä monta kuukautta (siis ihan vain testimielessä, ei tietenkään siksi, etten saisi aikaan korjata noita muita) ja hyvin on kestänyt kulutusta. Tuo reunimmainen on kaikista kovimmalla käytöllä, sillä siihen on hyvä kurkottaa/loikata ikkunalaudalta leikkien yhteydessä, joten sikäli voin väittää kuumaliiman toimivan erinomaisesti tässä tarkoituksessa.

Halvalla ei siis välttämättä saanut tälläkään kertaa hyvää ainakaan kertaheitolla. Pikkufiksauksella se on kuitenkin edelleen halpa ja tällä kertaa oikeastikin hyvä, joten ei nyt välttämättä ihan katastrofihankinta ollut tämä puu. Vielä kun joku saisi aikaan näpertää nuo loputkin pylväät yhtä sieviksi. Samalla jollakin on tehtävälistalla myös esimerkiksi kenkäkaapin perkaaminen ja kynsilakkavaraston karsinta. Ja ne verhotkin varmaan voisi vaihtaa, ostettuhan ne toki on jo talvialesta.

Jos kissajutut kiinnostavat, kannattaa käydä kurkkimassa Instagramista @hannnatic-tililtäni lisää karvavauvojen kuvia. En kestä, miten ihania ne oikeasti on, minun omat hassutassumassut ♥

tiistai 17. toukokuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 18

Mun tekisi melkein mieli skipata suosikkikynsipostaus tältä viikolta ja tehdä ensi viikolla isompi kollaasi. Viime viikon saldo jäi lakkailujen osalta sen verran laihaksi, että ihan hämmästyttää pientä kynsihörhöä. Lähdimme nimittäin muutamaksi päiväksi koko perheen voimin Taitaja-messuja pakoon äitylin ja isukin huomaan. Koska kyseessä oli pikainen visiitti, en raahannut mukaani mitään uskomatonta lakka-armadaa (jotain kuitenkin). Tulinpa myös todenneeksi kuvausolosuhteet taas kerran niin järkyttäviksi, etten kerran kokeilun jälkeen tuntenut tarvetta kiusata itseäni enempää. Olemme menossa kesällä muutamaksi viikoksi samaan osoitteeseen tällä kertaa Asuntomessuja karkuun, ja silloin täytyy kyllä virittää jonkunlainen kuvauspiste valmiiksi. Kuukautta en nimittäin suostu tuskailemaan kökkökuvien kanssa. Oikeastaan hyvä, että nyt päätin tämän postauksen kuitenkin tehdä, sillä nyt kun kirjoitin tuon kuvauspisteasian tänne, saatan jopa muistaa sen vielä sitten, kun on ajankohtaista!

Viikon laihaan saldoon mahtui joka tapauksessa yhdet ihanat lempparimateriaalikynnet:


Hämmästyimme varmasti kaikki nyt siitä, että ne ovat valkoiset ja neutraalit. Kikon läpikuultava valkoinen tahtoi päästä uudelleen kynsille. Tällä kertaa yhdistin sen valkoisiin kukkakiekuraleimoihin ja Bling La Vien lasistrasseihin, jotka hehkuvat monivärisinä. Leima on Konadin Square 01 -laatalta Konadin valkoisella leimauslakalla. Se on yksi suosikkikuvioistani ihan ehdottomasti, luultavasti koko laatta on hankittu sen takia. Yllä kuva luonnonvalossa ja alla keinovalossa:


Voisin elää ihan tyytyväisenä vaihdellen tuolle kuultavan valkoiselle pohjalle erilaisia koristeluja. Olen rakastunut.


Tässä Marin ottamassa #mynailsandmydrink-kuvassa vilahtaa paljas olkapää merkkinä upeista kesäisistä säistä, joista sain nauttia tuon turkulaistuneen emännän kanssa. Mari kävi pari päivää kylässä ja heilumassa toki tuttuun tapaan kameran kanssa. Kupissa on Coffee Housen Crème Brûlée Mocha, joka meille myytiin perinteisen Mochaccinomme sijaan. Piti kokeilla, makeaa oli. Hyvää, mutta makeaa,

Tämän viikon loppusaldo on tässä:


En kyllä ole ihan varma, pitäisikö tuohon uskoa vai ei. Ehkä se on totta. Minttuisat pitsikynnet olivat aivan ihanat, mutta en kerta kaikkiaan saanut niistä hyvää kuvaa, mikä aina vaikuttaa omalla kohdallani kynsien ihastuttamisasteeseen. Näin on käynyt ennenkin, että ärsyynnyn koko kynsiin, kun kameran kanssa ei natsaa. Varmasti kyllä käytän tuota ihanaa lakkaa pian uudelleen, että saan siitä paremmat fiilikset. Kirkkaat auringonlaskukynnetkin onnistuivat paremmin kuin toivoin, mutta eivät ehkä olleet juuri nyt ihan just sitä kuuminta hottia (sanooko kukaan enää noin?) omasta mielestäni. Instagram-yleisö tykkäsi niistä eniten. Instagramista voi käydä vakoilemassa tarkempia tietoja lakoista, laatoista jne. jos kiinnostaa.

Onneksi nyt lakkaustahti on taas vähän normaalimmalla tasolla ja ensi viikolle saan oikean kollaasin. Mitä tuumaatte, olisiko seuraavaksi kissapostauksen vuoro? 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 17

Tämän viikon satsista ei varsinaisesti löytynyt mitään yksittäistä lakkaussuosikkia ylitse muiden. Kaikki olivat sinänsä sellaista ihan kiva -osastoa, mutta ykkössijalle nousseet kynnet ovat erityiset myös hieman muista syistä kuin vain kivan ulkomuotonsa ansiosta. Sain nimittäin kahdelta ihanalta ystävältä samana päivänä hieman myöhästyneitä synttärilahjoja ja liikutuin tästä huomaavaisuudesta niin, että halusin käyttää niitä samassa lakkauksessa heti sinä päivänä. Pidän itseäni edelleen vähän newbiena tässä kynsimaailmassa, mutta olen jo onnistunut saamaan itselleni muutamia ihania uusia ystäviä ihan tosielämänkin puolella kynsiharrastuksen kautta. Jopa niin, että ovat tulleet ihan oikeasti läheisiksi ja tärkeiksi, ja sitähän ei näin 30+ iässä ihan liian usein tapahdu. 

Ystäväni Ailielina yllätti minut Color Clubin uusiin Halo Hueseihin kuuluvalla What's Your Sign -lakalla ja Sonne puolestaan uudella Clear Stamperilla, jonka alkuperää en tullut kysyneeksi. Hyvin tuntevat neidot näköjään jo himotukseni - lilaa holoa ja leimaushärpäkkeitä ei voi olla liikaa, jos meikäläiseltä kysytään.


Rakastuin What's Your Signiin ihan korviani myöden aika lailla heti. Se nimittäin on juuri sellainen melko neutraalin sävyinen ihanuus, joka ei pomppaa silmille, mutta on kuitenkin ihan äärettömän kaunis. Näissä uudemmissa Halo Hueseissa ei tunnu olevan ihan niin vahva holoefekti kuin alkuperäisissä. Sen sijaan niissä vaikuttaisi olevan jonkinlaista duochromemaista värinvaihtelua, joka saa lakan näyttämään eri kulmista ja eri valaistusolosuhteissa vähän erilaiselta. Tätä nimenomaista lakkaa riitti pitkillekin kynsille kaksi kerrosta ja sen kimmellys yhdistettynä lilertävään neutraaliin sävyyn sai sen näyttämään hyvin unenomaiselta, jos niin voi sanoa... Mahdoton kuvailla, toisin sanoen, mutta niin nätti. Leimat ovat ÜberChicin laatalta 6-03 Konadin valkoisella ja uudella lahjaleimasimellani, joka muuten nostaa paremmin pienet hennot osat kuvioista kuin PP:n oma, Ongin vielä Gina Tricot Snow'sta kolmenkokoisia valkoisia glittereitä etu- ja pikkusormeen täydennykseksi. Näissä ei ole mitään kovin erikoista sinänsä, mutta tuo ihana hololakka ja lahjusten tunnearvo nostivat nämä kynnet tällä viikolla ykköspaikalle.


Kaikennäköistä puuhaa oli viime viikolla niin, ettei tullut lakattua kynnet kuin "vain" neljästi. Yleisö oli kanssani samaa mieltä viikon suosikista, niin ei kovin usein kyllä käy. Tuntuu että todella usein omasta mielestä ihanimmat suunnilleen kuitataan olankohautuksella ja sitten taas jotkut todella randomit saavat eniten tykkäyksiä. Ota siitä nyt sitten selvää! Muista kynsistä on lisäinfoa Instassa, jos joku kiinnostaa erityisesti :)

tiistai 3. toukokuuta 2016

Varför Paris?

Pohdin välillä itsekin, olenko ihan hullu, kun suhaan edestakaisin Seinäjoki-Pariisi-väliä, vaikka maailmassa olisi aika monta muutakin paikkaa nähtäväksi. Miksi siis Pariisi, onhan meillä Turku (jossa käyn tätä nykyä harvemmin kuin Ranskassa)?


Pariisin ehdottomasti suurin vetonaula omalta kannaltani on sen varsin läheinen sijainti Versailles'hin nähden. Versailles'n suurin vetonaula puolestaan on rakas ystäväni Sannu, jonka kotiinpaluun odottamisen olen vaihtanut Ranskan-matkailuun. Visiiteilläni olen ehtinyt ihastua Pariisiin varsin syvästi ja odotan joka matkan jälkeen innolla seuraavaa retkeä tuohon kiehtovaan kaupunkiin. Vaikka onkin kurjaa, että Ranska vei ystäväni kauas pois, olen aika onnekas saadessani tilaisuuden lennähtää sopivan lentotarjouksen siivin kylään lähes koska tahansa.

Koska verkko on täynnä matkaoppaita, en ole kokenut mielekkääksi kirjoittaa omia matkavinkkipostauksia Pariisista. Välillä kuitenkin mietin, pitäisikö - ajankohtaista kokemusta kaupungista matkailijan näkökulmasta kun alkaa olla jo kohtalaisesti. Saa siis huutaa hep kommenttilaatikkoon, jos aihe kiinnostaa!

Versailles'n toiseksi suurin vetonaula on näin sivumennen sanoen törkeän ihana jäätelöbaari Rue de Satorylla, ihan parin korttelin päässä siitä Aurinkokuninkaan palatsista, jonka takia kaupunkiin saavutaan sankoin joukoin. Miksi en käynyt useammin siellä viime visiitillä?

Lupaan käydä kyllä myös Turussa taas joskus pian. Ennen vai jälkeen seuraavan Pariisin-matkan, sitä en vielä tiedä. Mutta joskus lähitulevaisuudessa. Kai sieltäkin saa jäätelöä :)