keskiviikko 14. syyskuuta 2016

36 - onnen numero

Mun suosikkinumeroni ja onnennumeroni on 36. Viikolla 36 aina salaa odottaisi siksi tapahtuvan kaikkea kivaa, mutta pitäisi varmaan jonain vuonna muistaa vaikka lotota silloin. En lotonnut, en voittanut mitään, mutta oli kai se aivan keskimäärin mukava viikko silti. 


1. Maanantaina kipitin töistä kauheaa kyytiä kotiin etsimään netistä futisstreameja. Oli pakko nimittäin katsoa kahdelta näytöltä MM-karsintoja, sillä telkkarissa (Turussa) pelasivat Suomen huuhkajat ja läppärillä (Cardiffissa) Walesin punaiset lohikäärmeet. Myönnän läppärin kiinnostaneen eksponentiaalisesti enemmän, enkä esimerkiksi ehtinyt bongailla Maria kuvausliivihemmojen seasta telkkarin puolelta. Wales voitti, ja oli aika legendaarista maalisettiä tarjolla. Dw i'n caru Cymru ♥

2. Työpoliittisesti meinasin repiä pelihousuni kyllä onnenviikon aikana useampaankin otteeseen. Alkaa välillä tympiä se, ettei edes puolet töistä mene tekniseltä kannalta niin kuin pitäisi, vaan lähestulkoon sääntö on se, että jotain säätöä tulee. Ja poikkeuksetta niin, että aikaa säädölle ei olisi. Ps. Säädöstä ei saa palkkaa. Huoh. 


1. Lähdin kynsisiskoni Sonnen kanssa salaatille ja päädyin chevreburgerin ääreen... Otin kyllä perunoiden tilalle salaatin, lasketaanko se? Oli muuten erinomainen lisukesalaatti, voisin tehdä tuon vaihdon jatkossakin. Amarillossa en ole katsonut listaa varmaan vuosiin, otan aina chevreburgerin, ainakin kunnes supistavat senkin pois menusta. 

2. Pakollinen kissasisarukset nukkuvat yhdessä söpösti -kuva. En ole ihan vieläkään saanut noita muita pylväitä puusta fiksattua (lisää täällä), mutta ehkä vielä joku päivä. Muuten olen kyllä aika kiitettävällä tahdilla saanut ruksailtua asioita sisustukselliselta todo-listalta pois. Kehityskelpoinen yksilö ehkä?


1. NAIL MAIL! Tilasin MoYou Londonin alesta muutaman laatan... Toivelistalla oli 18 mutta ihan kaikkia en kärsinyt ostaa - ja oikeastaan tuohon tilaukseenkin päätyi vain harva toivelistalta. Niin se mieli muuttuu. Ensimmäisen laatan jo ehdin kuoria kääreistään, mutta en saanut värejä oikein natsaamaan niin päädyin olemaan kynsitaiteettomilla kynsillä ja vieläpä useamman päivän putkeen! En oikein tiedä, mihin mun aika aina nykyään katoaa, kun en muka ehdi kynsiäkään koristelemaan.

2. Tai no tiedän, ihanan kypärätukan muodostaviin tallireissuihin menee aina vähintään se kolme tuntia kappaleelta ja opiskelemiseen voisin käyttää vähintäänkin saman verran aikaa päivässä. Mulla on tapana aina "pantata" kynsijutut ja opinnot illalle ja teen niitä yleensä vähän lomittain. Sitten jos joku tulee vaikka käymään, onkin pakko valita harrastusten ja nukkumisen väliltä, jolloin jotain jää väistämättä tekemättä ainakin joskus. En nimittäin ole erityisen hyvä pääsemään ajoissa nukkumaan.


1. Nekku-Petterin uniasennot ovat varsinaista taidetta. Se poika osaa rentoutua.

2. Viikonloppuna sain myös tällaisen spanielivieraan, joka on varsinainen sylimönkijä. Mimmi-koira on Lunan ja Nekun täti :D Pieni tibsu käy aika usein kylässä eikä enää pelkää kissoja, vaikka joskus muutama vuosi sitten ei olisi tullut enää meille ollenkaan, kun Luna ahdisti niin paljon. Nykyään ei ole enää pulmia sen suhteen.


1. Sisarukset päikkäreillä aiheuttavat aina pakottavaa tarvetta ottaa valokuvia. En aina vain oikein kestä sitä, miten söpöjä ne on. Viikonloppuna Nekku sai taas jonkun DIY-pallon, jonka joku heitti lattialle ja sen kanssa piti sitten vaeltaa ympäri kämppää ja viedä se illalla sänkyynkin unikaveriksi. Snäppiä seuraavat saattoivat nähdä sunnuntain pesuhetkiä, kun sisarukset hoitivat toisiaan hyllynpäällyspedissä. Cuteness overload.

2. Ostin viime Turun-reissulla Indiskasta yllätyksekseni riikinkukonhöyhenkuvioisen paidan ja siitä asti on ollut inspistä tehdä sen pohjalta kynnet. Nyt oli eräässä haasteessa aiheena tropiikki ja siitähän me Maaritin kanssa ynnäsimme että tropiikki -> trooppinen lintu -> riikinkukko eli täydellinen syy nyt saada nuokin tehtyä. Ei niistä sen enempää, sillä niitä saattaa näkyä vielä myöhemminkin täällä :D Ja tuon paidan ostaminen oli siis siksi yllätys, että en ehkä pidä tuollaisia printtejä yleensä omannäköisenäni, mutta näköjään piti vain olla oikeat värit että alkoi houkutella. Eli mustaa ja vihreää... Paljon on jo tullut käytettyäkin tuota yläosaa. varsin onnistunut hankinta siis.

Turkuun on kyllä jo taas ikävä, mutta sikäli hyvä kun tämä aika vyöryy sellaista vauhtia ohi, että kohtahan se on jo lokakuu, Toisaalta huono, koska en ehdi saada mitään asioita aikaan, kun taas meni viikko ja taas, ihan oikeasti! Kuka samaistuu?

2 kommenttia:

  1. Joo, kyllä tää aika välillä juoksee ku pöljä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtäis edes välillä vähän hidastaa :D no sain onneksi tällä viikolla vähän asioita hoidettuakin, huhuh.

      Poista

Kerro!